Mitäs minä sanoin?

Selvänäkijän tai ihmistuntijan kykyni ovat taas tehneet itseeni suuren vaikutuksen, ja olen sitä mieltä, että niiden tulisi tehdä vaikutus myös lukijaan. Yli vuosi sitten kirjoitin tekstissäni Avioliittolaki ja demokraattinen ongelma seuraavasti:

Jos aloite hylätään, he [kansalaisaloitteen puuhaajat] keräävät riittävän määrän nimiä samanlaiseen aloitteeseen, jonka he antavat seuraavan eduskunnan päätettäväksi, ainakin mikäli asia ei löydy seuraavasta hallitusohjelmasta. Ja he perustelevat toimensa seuraavasti: ”Vaalit on käyty, kansa on puhunut, nyt on uusi eduskunta ja uudet mandaatit, aloite voi hyvinkin mennä läpi tällä kertaa.”

[…]

Ongelma tässä vain on se, että en todellakaan usko aloitteen puuhaajien kategorisesti kannattavan asioiden uutta käsittelyä siksi, että mandaatit vanhenevat. Toisin sanoen, jos aloite meneekin tässä eduskunnassa läpi, sen puuhaajat eivät ensi vaalikaudella vaadi uutta käsittelyä, eivät edes hyväksyisi sellaista.

Aloitetta kannattaneet ”liberaalit” ovat ystävällisesti osoittaneet suorin sanoin, että heitä kohtaan tuntemani syvä halveksunta on täysin oikeutettua. Viikko sitten Vihreiden kansanedustaja Oras Tynkkynen uhosi: ”Jos [aloite] ei mene nyt [läpi], niin sitten seuraavalla vaalikaudella.” Hänelle ja muille ”liberaaleille” kansanvalta ei ole sitä, että kansa saa päättää asioista haluamallaan tavalla, vaan että he saavat päättää asioista haluamallaan tavalla. Jos kansa on eri mieltä kuin he, se saa loputtomasti tilaisuuksia muuttaa mieltään, mitä he tulevat propagoinnillaan kaikin voimin tukemaan. Jos kansa taas on samaa mieltä kuin he, sen mielipidettä kuunnellaan nyt, mutta mielenmuutoksiin ei anneta enää tulevaisuudessa tilaisuutta. Heillä tulee mielestään olla etuoikeus saada oma tahtonsa läpi.

”Liberaalit” ovat ylimielisintä ja tekopyhintä sakkia, joka tämän maan politiikkaa on kuunaan vaivannut. Olisi todella mielenkiintoista päästä tekemään silmäys heidän todellisiin ajatuksiinsa. Tiedostavatko he ollenkaan oman käytöksensä ristiriitaisuutta ja epärehellisyyttä? Jos kyllä, häpeävätkö he sitä, kuten kuuluisi? Vai nauravatko he itsekseen niille, joita he saavat petkutettua? Jos eivät, ovatko he vain niin henkisesti rajoittuneita, etteivät ymmärrä käytöksensä ristiriitaisuutta ja epärehellisyyttä kaikista rautalankaperusteluista huolimatta? Vai ovatko he fanaatikkoja, joiden utopian rakentamiseksi aivan kaikki keinot ovat hyväksyttäviä?

Tehdään pieni vertaus. Viikko sitten Helsingin Sanomat teki jättiläismäisen jutun kansanedustajien kannoista kansalaisaloitteen valiokuntakäsittelyssä. Alkuviikosta se teki yhtä suuren kaikkien kansanedustajien kannoista. Mikäs siinä, onhan se sinänsä hyvä, että vallan vahtikoira harjoittaa tällaista journalismia. Mutta entä suhteellisuus? Kun alkusyksystä paljastui ulkomaalaisten barbaarien terroriaalto suomalaisia nuoria kohtaan Helsingissä, asia sai julkisuutta kuin vahingossa. Ei Helsingin Sanomat silloin tunkenut mikrofonia jokaisen kansanedustajan kitalakeen ja tivannut, mitä mieltä he ovat tällaisesta sodanjulistuksesta Suomen kansaa kohtaan. Vielä uskomattomampaa olisi ollut, jos Yle olisi kirjoittanut tällaisia juttuja eri maakuntien kansanedustajien näkemyksistä tilanteeseen. Voiko median asenteesta muuta päätellä kuin että sen mielestä suomalaisnuorten järjestelmällinen terrorisoiminen, johon kukaan ei ole ehdottanut sekä toteuttamiskelpoista että poliittisesti realistista ratkaisua, on suorastaan pikkiriikkinen sivuseikka verrattuna sukupuolineutraaliin avioliittolakiin?

Oikeastaan mikään asia ainakaan tällä vaalikaudella ei ole saanut niin paljon huomiota kuin sukupuolineutraali avioliittolaki. Onko marginaalinen muutos marginaalisen ihmisjoukon elämään tosiaan niin paljon tärkeämpi asia kuin mikään muu tässä yhteiskunnassa? Kansallisen määräysvallan uhraaminen parin poliittisen broilerin urakehityksen vuoksi? Valtakunnan syöksyminen vararikkoon? Demografian tärveleminen ja kulttuurin vaarantaminen? Puolustusvoimien alasajo kansainvälisesti kiristyvässä tilanteessa? Tällainen keskustelun epäsuhta ei ole kunniaksi Suomen kansalle. Ainakin oma uskoni Suomen kansan kykyyn elää ja vaikuttaa demokratiassa on painunut lokaan.

Olen todella helpottunut aloitteen hyväksymisestä. ”Liberaalit” saavat tärkeimmän tavoitteensa läpi, joten debatti loppuu ja tulevaisuudessa on mahdollista keskittyä johonkin tärkeämpään. Vaalien alla ”liberaalit” saattavat jo kirota voittoaan, koska silloin he eivät voi enää vaientaa vakavampaa keskustelua paasaamalla tällaisesta pikkujutusta, jota sadat tuhannet jostain syystä pitävät kovinkin oleellisena. Realiteetti tuntuu olevan, ettei yhteiskunnallinen keskustelu voi tervehtyä ennen kuin ”liberaalit” saavat syyn lopettaa marinansa. Ehkä he nyt jonkin aikaa pysyvät hiljaa, kunnes keksivät tehdä pedofiliasta tai eläimiinsekaantumisesta ihmisoikeuskysymyksen.


Lisäys 12.12.2014: Rehellisyyden vuoksi on syytä suunnata risuja myös eduskunnan konservatiivileiriin, jossa ehdoin tahdoin halutaan jatkaa asiasta ja jopa saada kevään vaalit pyörimään sen ympärillä. Huomautettakoon kuitenkin, että tiedotusvälineiden puutteellisesta informoinnista johtuen olin siinä käsityksessä, että kansalaisaloitteen käsittely ei jatkuisi väistämättä myös ensi vaalikaudella. Niinpä kritiikkini asian jatkuvasta käsittelystä jääköön siltä osin huomiotta.