11.1.2015

Pyhästä sodasta

Länsimaille on taas annettu muistutus, jota harmillisen monet kieltäytyvät kuulemasta. Kulttuurimme käy sotaa ikiaikaista vihollistamme islamia vastaan. Sota on raivonnut enemmän tai vähemmän kiivaasti kohta puolitoista vuosituhatta, ja valitettavasti elämme vaihetta, jossa läntisen kulttuurin sisällissotien seurauksena islam on vuorostaan päässyt etenemisvaiheeseen. Sotaa ei käydä enää rajamailla, vaan eräässä lännen perinteisistä ytimistä, Pariisissa.

Islam on paljon enemmän kuin pelkkä uskonto. Se on myös vahva mentaliteetti ja totaalinen poliittinen ideologia. Islamilaisen mentaliteetin horjumattoman itsevarma luonne perustuu islaminuskon fundamentalistisuuteen. Jumala antoi sanomansa profeetalleen, jolloin maailma tuli valmiiksi eikä sen jälkeen ole ollut liiemmin tarvetta miettiä enää mitään, ja kulttuuri on jämähtänyt keskiajalle. Riittää, kun seurataan Koraanin yksiselitteisiä käskyjä: ”Tapa, ryöstä, häpäise.” Islamin ja kansallissosialismin rinnastaminen on havainnollista. Kansallissosialismi oli nöyryytetyn kansakunnan vaipuminen vähäksi aikaa samaan raivoon ja kateuteen, johon islam perustuu.

Oikeastaan islamilla ja islamismilla ei ole mitään eroa, sillä tiukan oikeaoppisen Koraaniin perustuvan opin mukaan uskonnon on ulotuttava kaikille elämänalueille. Koraanissa käsketään tuhoamaan vääräuskoiset, jollaisiksi lasketaan myös ne muslimit, jotka pyrkivät integroitumaan länsimaiseen sekulaariin yhteiskuntaan. Tätä pyhää sotaa käydään niin kauan kuin sodan osapuolet ovat olemassa: jommankumman on tuhouduttava. Ainoa tapa, jolla länsimainen ja islamilainen kulttuuri voisivat elää sovussa rinnakkain, olisi toteuttaa lännen ehdoilla islamin sisäinen uskonpuhdistus, jossa uskonnosta kastroitaisiin oikeastaan kaikki opillinen sisältö ja jäljelle jätettäisiin vain ulkokuori. Näin on tapahtunut kristinuskollekin. Se olisi mittaamattoman suuri edistysaskel paitsi länsimaiden yhteiskuntarauhalle, myös niille sadoille miljoonille ihmisille, jotka elävät islamin varjossa.

Silloin, kun maailmanvalloitusta tavoitelleet turkkilaiset ryskyttivät Wienin portteja, lännessä ymmärrettiin käytävän sotaa. Islam ei niiden päivien jälkeen ole muuttunut, länsi on. Täällä vakuutellaan nykyään, että konfliktit ehkäistään vuoropuhelulla, vaikka vastapuolemme käsitys vuoropuhelusta on väkivalta. Ennakkosuosikki Suomen seuraavaksi pääministeriksi Juha Sipilä lähestyi ongelmaa juuri tästä naiivista lähtökohdasta.

Paras tapa edetä kohti tappiota on kiistää, että sotaa ylipäätään on. Vihollisemme tavoite ei ole elää rauhassa niiden kanssa, joita on ennen pidetty vihollisina, vaan elää rauhassa ilman heitä. Tämä on perustavanlaatuinen ero länsimaisessa sivilisaatiossa ja islamilaisessa barbariassa. Sivilisaatio on ilmeisesti edennyt rappiovaiheeseen, jossa barbariaan yritetään suhtautua tasavertaisena. Sipilän löysä retoriikka edustaa paradoksaalisesti samaan aikaan sekä sivilisaatiota että sen tappiota barbarialle.

Italiassa on osattu vastata tapahtumiin asiaankuuluvalla tavalla. Italialainen Lega Nord -puolue, jonka menestystä viime kevään eurovaaleissa toivoin, on sanonut totuuden niin että se on kuultu täällä Suomessakin: 1 ja 2. Jopa rajattomasti halveksimalleni Silvio Berlusconille on nostettava hattua, vaikka hänen lausuntonsa ei käytännön politiikaksi asti päätynytkään hänen pääministerikausillaan. Totuuden puhujia vain on liian vähän, sinisilmäisiä idealisteja taas riittää.

Niinpä lännen suurin vihollinen ei ole barbaria, vaan sen länsimaiset myötäilijät. Perääntymällä barbarian uhon edessä tulemme ennen pitkää häviämään sille. Ennen kuin taistelua kannattaa viedä barbariaa vastaan, on meidän suoritettava mittava sisäinen puhdistautuminen. Pettureista ja oman oksan sahaajista on päästävä eroon. Sellaiset naurettavat arvot kuin yksilönvapaus on voitava tarpeen tullen heittää romukoppaan, sillä yhteisö on yksilöä arvokkaampi ja yhteisön on voitava puolustautua tuhoamalla syöpäkasvaimensa.

Pariisin terrori-isku on seurausta Ranskan tuhoisasta maahanmuuttopolitiikasta, joka on saanut ennen vakaan yhteiskunnan pirstoutumaan. Maahanmuuttopolitiikkaan ei ole haluttu puuttua, koska siitä on tietyille ryhmille etua. Useimmissa länsimaissa on kokonainen elinkeinohaara, joka saa elantonsa siitä, että se on yrittävinään integroida maahanmuuttajia yhteiskuntaan. Kyseisen elinkeinohaaran edellytys on, että yhteiskunnassa on jatkuvasti syrjäytyviä maahanmuuttajia. Syrjäytyneet maahanmuuttajat tehdään riippuvaisiksi tulonsiirroista, minkä jälkeen he joutuvat äänestämään vasemmistoa, joka tulonsiirtoja haluaa pitää yllä. Ranskan nykyinen sosialistipresidentti on vallassa juuri maahanmuuttajien äänillä, samoin kuin Ruotsin vasemmistohallitus. Kun miettii tilannetta näiden vasemmistopoliitikkojen näkökulmasta, ymmärtää ongelman: yhteiskunnan etu on ristiriidassa heidän oman etunsa kanssa. Oma etu voittaa.

Ranskassa on monikulttuurista yhteiskuntaa rakennettu ihan samalla naiivilla hyväuskoisuudella kuin Suomessa parhaillaan rakennetaan. Pariisin terrori-isku on monikulttuurisubjektien vain vähän tavanomaista rajumpi tapa kiittää heitä kohtaan osoitetusta hyvyydestä. Se sosiaalisten ongelmien paljous, johon lukemattomat ranskalaiset on tuomittu, ei vain yleensä ylitä uutiskynnystä. Tätä sopii jokaisen suomalaisen miettiä ennen kuin numerot kirjoitetaan äänestyslipukkeisiin ensi keväänä. Niitä puolueita, jotka haluavat oikeasti toimivilla keinoilla ehkäistä sen, että Ranskan tämänviikkoiset tapahtumat toistuvat Suomessa, ei ole paljon. Monikulttuurisuutta vastaan on äänestettävä ennen kuin tilanne on yhtä paha kuin eräissä Länsi-Euroopan maissa. Vaikka ranskalaiset nyt kuinka äänestäisivät Front Nationalia, tilannetta ei voi nollata.

10 kommenttia:

  1. Tämä oli kokonaisuudessaan oiva kirjoitus. Sekaan oli eksynyt kuitenkin ongelmakohta, jonka haluan nostaa esille.

    Vertaat tekstissä kristinuskolle tapahtunutta uskonpuhdistusta kastrointiin, jossa kristinoppi on tuhottu ja jäljelle on jäänyt vain ulkokuori. Sain käsityksen, että pidät tällaista kehitystä yleisesti toivottavana?

    Tässä on kaksi ongelmaa. Ensinnäkin, kristillisessä uskonpuhdistuksessa oli kyse kaikesta muusta kuin opin kastroimisesta, päinvastoin. Olen ymmärtänyt, että islamin piirissä toteutettiin vastaavankaltainen reformaatio joskus 1700-luvulla, jonka seurauksena virkosi menestyksekäs Wahabi-islamin haara.

    Toisekseen väittäisin, että nimenomaan kristinuskon opillinen ja sitäkautta myös yleinen romahtaminen on keskeinen selittävä tekijä lännen nykyisessä heikkoudessa ja yltiöindividualistisen kulttuurin hegemoniassa. Yhteisöllisyys ja länsimaiden itsevarmus on kuihtunut sitä mukaa kun kristinusko on menettänyt paikkansa kulttuurin ytimessä. Pidän epätodennäköisenä, että länsi voisi vahvistua henkisesti ilman kristinuskon vahvistumista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan, kristinusko ei ole kokenut vastaavaa rajua kastraatiota kuin minkä islam ansaitsisi. Kristinusko on hiljalleen lahonnut, mutta aivan totaalista se ei ole ollut. Asialla on sekä hyvät että huonot puolensa. Itse miellän itseni kristityksi ja olen seurannut murheellisesti esimerkiksi Suomen evankelisluterilaisen kirkon rappioitumista. Sen sijaan kaikenlaisen uskonnollisen elämäntavan tuputtaminen on asia, jota en kaipaa.

      Ero on myös siinä, että fundamentalistinenkin kristinusko on parempi kuin fundamentalistinen islam. Kristinuskoon kun liittyy oppi toisenkin posken kääntämisestä, islamiin toisenkin posken läimäyttämisestä. Ja islam antaa seuraajilleen vähemmän vapautta järjen käyttöön. Islamissa on yksinkertaisesti vähemmän yleisesti hyväksi koettua oppia kuin kristinuskossa, ja siksi sen oppi ansaitsee täyden kastraation.

      Poista
    2. Ymmärrän. Tämän tarkennuksen jälkeen olen yksimielinen. Lisäisin vielä, että kristinoppi itsessään on hyvinkin lauhkeaa ja sosiaalista kanssakäymistä helpottavaa, riippumatta siitä kuinka äärimmäisesti tai puhtaasti ihminen sitä noudattaa. Kristittyjen huono käytös aikojen saatossa on nähdäkseni johtunut pääosin muista syistä kuin kristinopista.

      Islam puolestaan on tuhoisa ideologia itsessään. Mitä vähemmän muslimi on muslimi (siis mitä enemmän hän laiminlyö islamin oppia) sitä mukavampaa seuraa hän todennäköisesti on.

      Poista
  2. Jugoslavian suuntaan tässä edetään, uskontokunnittain jaettuihin puolisotilaallisiin kaarteihin ja kansansurmiin. Taloudellinen romahdus edesauttaisi kyseistä kehitystä toki entisestään

    VastaaPoista
  3. Mielenkiintoista että bloggari ja keskustelijat tuntuvat pitävän "sotaa" väistämättömänä ja ilmeisesti myös toivottavana. Jugoslavian tapahtumiako tässä pitäisi pitää esikuvana? Loppujen lopuksi Euroopassa on viime vuosikymmeninä aika hyvin onnistuttu pitämään terrori kurissa kun muistelee RAF:ia, ETA:aa ja Irlannin tapahtumia; ei siinä mitään sotaa ole tarvittu vaan sinnikästä työtä turvallisuuden eteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sotimiseen tarvitaan vain yksi osapuoli. Kun vihollisemme on sitä sorttia, jonka motiivit taisteluun ovat tuonpuoleisessa, mikään neuvottelu ei ole mahdollista. Minusta on parempi vastata haasteeseen ja tuhota vihollinen kuin antaa sille periksi. Islamilainen yhteiskunta ei kerta kaikkiaan tyydytä minua. Olen halukas taistelemaan sitä vastaan.

      Tulikin mieleen, että Ranska voisi käyttää ydinpelotettaan vähän ahkerammin. Islaminkin nimissä taistelevat saattaisivat miettiä kahteen kertaan, hyökätäkö ranskalaisia vastaan, jos Ranska uhkaisi räjäyttää Mekan ydinaseillaan. Se tietenkin sotisi kaikkia kansainvälisiä sopimuksia vastaan, mutta eiväthän ne ydinasevaltoja koske.

      Poista
  4. En itse usko että muslimien ja ei-muslimien ns. yhteiselo tulee olemaan mikään ongelma. Muslimienkin terroristi-iskut on enemmänkin kosto-iskuja USA:n aiheuttamista sodista kuin spontaaneja hyökkäyksiä.

    Euroopan ongelma on lähinnä yleinen arvo-liberalismi ja arvojen rapautuminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pariisin terrori-isku ei ainakaan ollut kosto Yhdysvaltoja vastaan, vaan kosto pilakuvista, joita kestääkseen monet muslimit ovat liian herkkähipiäisiä. Sitä se todellinen monikulttuurinen yhteiselo on. Vaikka Yhdysvaltain sotilasoperaatiot Afganistanissa ja Irakissa eivät ole järin hyvin onnistuneet terrorismin poistamisessa, ei Yhdysvallat niihin ilkeyttään ryhtynyt. Muslimit ovat olleet varsin eteviä aloittamaan konflikteja.

      Poista
    2. Niin yhdysvallat ei ryhtynyt niihin ilkeyttään vaan ajaakseen geopoliittisia ja taloudellisia tavoitteitaan, sen seurauksena sitten monet muslimi-maat ovat pommitettu joitten raunioista sitten monet ääriliikkeet ovat syntyneet jotka tekee tuhojaan Euroopassakin. Pilakuva-iskut oli niinikään kosto muslimien loukkaamisesta johan varmasti vaikutti omalta osaltaan myös se, että lähi-itä on liekeissä - ja ääriliikkeet vahvoina - mikä on lisännyt myös monien muslimien itseluottamusta tehdä ääritekoja muuallakin.

      Hyvään monikulttuuriseen elämään ei tietenkään myöskään kuulu toisen kulttuurin loukkaaminen. Tuo kuuluu läntiseen arvo-liberaaliin postmodernismiin missä mikään ei ole pyhää tai vakavaa.

      Monikulttuurinen elämä ei tarkoita sitä, että muslimit ja ei-muslimit olisi naapureita tai tekemisissä toistensa kanssa vaan se tarkoittaa lähinnä sitä, että muslimit ja ei-muslimit elää omilla alueillaan tai omissa kaupungin-osissa välttäen toistensa seuraa ja etenkin toistensa loukkaamista. Vähän niinkuin Venäjä tyylisesti, missä muslimit elää kukin omilla alueillaan - omaan tapaansa - ja ainoa yhteys itse valtioon on lähinnä verojen maksu ja maan puolustaminen sodan syttyessä.

      Lännen ongelma on tuo tyypillinen individualismi ja postmodernismi, mikä näkyy tuossa pilapiirtämis-kohussa. Individualisti ei voi ymmärtää miksi joku loukkaantuisi tuollaisesta. Invidivualisti ei myöskään ymmärrä puolustaa omaa viiteryhmäänsä ja on siten tuomittu tuhoon jos vastaan tulee vahvan ryhmä-identiteetin omaava. Kun länsi vapautuu individualismista ja postmodernismista niin monikulttuurisuuskin onnistuu paljon paremmin. Muslimitkin kunnioittaa enemmän vahvan ryhmä-identiteetin omaavia ja jättää perseilyt pois.


      Poista
    3. Aika teoreettiselta vaikuttaa tuo hahmotelmasi. Palestiina on hyvä esimerkki alueesta, jolle on lyhyessä ajassa tuotu uusi, vahvalla ryhmäidentiteetillä varustettu väestö, joka on perustanut omat siirtokuntansa ja segregoitunut suhteessa paikallisväestöön. Ei siellä ole vakaata monikulttuurista rinnakkaiseloa. Arabit pitävät juutalaisia valloittajina, jotka monen sukupolvenkin jälkeen halutaan poistaa kuvioista. Aivan sama tapahtuisi, jos Eurooppaan syntyisi islamilaisia enklaaveja. En minä sellaisia hyväksyisi, koska ne eivät kerta kaikkiaan kuulu tänne. Vaikka vähemmistö olisi kanssani samaa mieltä, varmasti riittävän moni, että konflikti saataisiin syntymään. On parempi käydä sotaan kuin antaa kolmannen maailman liikaväestölle viesti, että täällä on tilaa valloittajille.

      Poista