26.7.2013

Veroparatiiseista

Kyproksen tukipaketti nosti vihan veroparatiiseja kohtaan aivan uusiin sfääreihin. Varmaan poliitikot ympäri Euroopan ovat riemastuneet saatuaan niistä uuden syntipukin, jota syyttää kaikista taloudellisista ongelmista. Ja kun niitä vastaan taistellaan tiukoilla äänenpainoilla, antavat äänestäjät anteeksi sen, että kaikki menee päin mäntyä.

Kuten olen tehnyt selväksi, minä kannatan itsenäisyyttä sekä yksilönvapautta ja -vastuuta siinä määrin, että minusta vallan on oltava ensisijaisesti ihmisellä itsellään ja toissijaisesti tasolla mahdollisimman lähellä häntä itseään. Veroparatiisivaltiot ovat taso lähellä omia kansalaisiaan, ja nämä kansalaiset haluavat alhaisen verotuksen. Tämän takia en voi hyväksyä veroparatiiseihin kohdistuvaa verenhimoa. Siinä on kyse kateellisten marinasta ja halusta kyykyttää menestyviä, ja perustelut löytyvät tästä tekstistä.

Veroparatiisit ovat tehneet alhaisesta verotuksestaan kilpailuvaltin. Ne tarjoavat maailman ihmisille sitä, mille on kysyntää. Tämä on niiden aivan oma asia, eikä toisilla valtioilla pitäisi olla siihen mitään sanottavaa. Periaatteessa olen sitä mieltä, että jos jollekin asialle on kysyntää, asia on tarpeellinen, hyväksyttävä ja kannustettava, vaikka henkilökohtaisesti en siitä pitäisikään. Se, että veroparatiisit halutaan hävittää, on aivan samaa kulttuuri-imperialismia, jota paheksuin tekstissäni näennäisliberalismista.

Suomi on kauan pyrkinyt menestymään järjestämällä laadukkaan koulutuksen, joka tuottaa yrityksille yleissivistyneitä työntekijöitä. Tämä on Suomen kilpailuvaltti. Nielisivätkö meidän johtajamme, jos maailman kehitysmaat alkaisivat marista siitä, kuinka meidän järjestelmämme on niiden kilpailukyvyn kannalta huono juttu? Tokkopa sentään. He sanoisivat: ”Jos järjestelmämme on mielestänne kilpailukykyisempi kuin omanne, ottakaa opiksi!”

Kyse on kilpailusta, markkinatalouden perusideasta, joka on saanut minut vakuuttumaan sen tarpeellisuudesta. Periaatteellisena kriitikkona pidän kilpailusta, koska se pakottaa kilpailijat alati pohtimaan, kuinka tulla vielä paremmaksi. Tämä johtaa edistykseen, josta hyötyvät kaikki paitsi ne, jotka itsepintaisesti pitävät kiinni siitä, mikä on kilpailussa häviöllä.

Neuvostoliitto on historian parhain esimerkki kilpailun puutteen heikkoudesta. Syntyessään Neuvostoliitto oli agraarinen, kehittymätön maa. Suunnitelmatalouden johtajat tiesivät, mitä tehdä: teollistua. Aluksi suunnitelmatalous olikin menestystarina, koska kasvu jatkui huimana samaan aikaan, kun markkinataloutta harjoittavat länsimaat ajautuivat lamaan.

Ei kommunismi talousjärjestelmänä ole sen huonompi kuin kapitalismikaan minkään mystisen pahuuden vuoksi. Vika on siinä, että koska siihen ei kuulu kilpailu, talous ja tuotanto eivät ole jatkuvassa kriittisessä tarkastelussa ja muutostilassa. Ihminen on vajavainen olento, eikä talouden suunnitteluelin kerta kaikkiaan pysty ottamaan kaikkea huomioon. Se, että joka ainoa kuluttaja pystyy lähettämään signaaleja kilpailevien yritysten johdoille, johtaa ennen pitkää talouden ja tuotannon kehittymiseen ohi ylhäältä suunnitellun talouden ja tuotannon.

Jos suunnitelmatalous tietäisi aivan kaiken, silloin se pystyisi parempaan kuin markkinatalous, mutta näin ei valitettavasti ole. Joudumme tyytymään markkinatalouteen, vaikka se työntääkin meille massoittain esimerkiksi objektiivisesti tarkastellen täysin hyödytöntä kertakäyttökrääsää, mikä saa minun sappeni kiehumaan. Vaan mitä voin tehdä? Jos ihmiset ovat niin typeriä, että luovat kysyntää ikäville asioille, olivat ne sitten ilmapalloja, purukumeja tai veroparatiiseja, minkäs minä sille voin? En koe olevani oikeutettu pakottamaan muita omanmalliseeni suunnitelmatalouteen, jota harjoitan kotitaloudessani. Lisäksi kysynnän ja tarjonnan laki huolehtii siitä, ettei käy kuten kommunistisissa maissa, joissa turhakkeita tuotettiin vuosikymmenestä toiseen liikaa, hyödykkeitä liian vähän. Tämä vaihtoehto on ekologisestakin näkökulmasta tuhoisampi, vaikka ilmapalloilta ja purukumeilta säästyttäisiinkin.

Taistelu veroparatiiseja kohtaan on sama asia kuin se, että kilpailussa tappiolle jäänyt yritys vaatisi kilpailijaansa hylkäämään tekemänsä menestyksekkäät innovaatiot. Mitä voitokas yritys sanoisi tappiolliselle yritykselle, jos se tällaista vaatisi? Se sanoisi: ”Ottakaa opiksi!”

”Ottakaa opiksi!” Se olisi sanottava myös veroparatiiseja kauhisteleville valtioille. Meidän on sopeuduttava kilpailuun, jossa eräät maat ovat keksineet alhaisesta verotuksesta kilpailuvaltin. Sen sijaan, että vaadimme niitä heikentämään itseään, vahvistakaamme me itseämme. Alentakaamme verot veroparatiisien tasolle, niin niiltä katoaa etu, eikä silloin enää olisi veroparatiiseja. Kilpailu keskittyisi jatkossa johonkin muuhun, jossa jokin onnekas taho sitten keksisi uuden innovaation, jota muiden olisi jäljiteltävä. Kaikki voittaisivat.

2 kommenttia:

  1. Ei mene mulla jakeluun perustelusi. Rikollisella toiminnalla saatuja rahoja kierrätetään just noiden "veroparatiisien" kautta. Se on jo todistettu moneen kertaan. Liechenstein on Euroopan mätä omena tässä asiassa ja ehkä myös Sveitsi. Onko sinusta oikein (otetaan sanat "moraali" ja "eettinen" myös mukaan) että tietoisesti ja ahneuden oppeja mukaillen ns. vanhan rahan rikkaat ihmiset ja yritykset "piilottavat" rahansa em. maihin ja paikkoihin. Huumekaupan tuotot ja Mafian rahanpesu ja lahjonta lihottaa ja mädättää ja tekee rikollisia ihmisistä heidän itsensä tietämättään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alhaiset verot ja salailu ovat kaksi eri asiaa, enkä niistä jälkimmäistä puolustanut sanallakaan. Rikollisten rahoja on myös helpompi pitää silmällä, jos ryöstöverotus ei niitä nykyisissä määrin karkota ulkomaille.

      Alhaisemmista veroista muille valtioille ruikuttaminen on paheksuttavaa, mutta jos joku valtio edes passiivisesti tukee rikollista toimintaa, siihen on toki voitava puuttua. Sveitsin painostaminen avoimuuteen rikollisten veropakolaisten suhteen ainakin olisi maailman helpoin asia, kun Euroopan unionin maat ovat kaikkialla sen ympärillä ja voisivat tarpeen tullen katkaista kaikki kauppa- ja kulkuyhteydet sinne.

      Poista