6.5.2015

12. luku: Ääripasifismi, osa 1: Dimensioanalyysi



”Yksilönvapaus aiheuttaa tyhjiön,
jonka tulee täyttämään uusi yhteisöllisyys.”


Jos olisin saanut siihen tilaisuuden, olisin varoittanut Kalevaa astumasta samaan ansaan kuin mihin amerikkalaiset astuivat silloin, kun he kuvittelivat rauhoittavansa Lähi-idän kaatamalla Saddam Husseinin ja tuomalla hänen tilalleen oman yhteiskuntajärjestelmänsä. Kaikki kansat yksinkertaisesti eivät ole halukkaita tyytymään malliin, johon jokin kansa on tyytyväinen, sillä yhteiskuntaideaalit kumpuavat syvältä kulttuurista. Olin kuvitellut Kalevan tietävän sen, olihan hän nationalisti. Mutta toisaalta, nationalismi ei ollut ikinä ollut Kalevan aate- ja arvomaailman kaikkein vallitsevin piirre. Hän oli pasifisti, ehkä siinä joukossa oman tiensä kulkija, ja kaikki hänen arvonsa olivat hänen matemaattis-loogisen intohimonsa kyllästämiä. Tarkemmin ajatellen nationalismi taisikin olla lähinnä väline Kalevan arvomaailmassa, väline tärkeämpien ideaalien saavuttamiseksi.

Niinpä minulle ei tullut yllätyksenä se, mikä Kalevan sai raivon ja turhautumisen valtaan: pitkin Syyriaa ja Irakia oli edelleen pieniä ISIS-ryhmittymiä, jotka olivat hajallaan ja kyvyttömiä taas yhdistymään suureksi voimaksi, mutta silti kykeneviä räjäyttelemään pommeja, tekemään järjettömiä hyökkäyksiä ja pitämään yllä pelon ja valppauden ilmapiiriä. Samanlaista ilmeni pitkin Afrikkaa, jossa edes rauhaturvaaja-armeijat eivät onnistuneet estämään kaikkia konflikteja. Minä kyllä ymmärsin, että aina löytyy ihmisiä, jotka taistelevat ja tappavat huvikseen, mutta Kalevan ymmärrykseen se ei vaikuttanut enää mahtuvan, mikäli oli koskaan mahtunutkaan.

Kansainvälisessä politiikassa vallitsevaksi vastakkainasetteluksi vakiintui Kalevan johtama EU, joka halusi kaikkien valtioiden vetävän yhtä köyttä niissä asioissa, jotka olivat yksittäisten valtioiden ratkaistaviksi liian suuria tai haastavia, ja suuret maat eli Yhdysvallat, Venäjä, Kiina, Intia ja Brasilia, jotka eivät halunneet asioihinsa puututtavan. YK ja useat pienet maat olivat Kalevan puolella, samoin kuin kaikki Afrikan maat, jotka Kaleva oli vuosi vuodelta saattanut tiukemmin EU:n epäsuoraan hallintaan.

Minä ja monet muut kannoimme huolta siitä, miten uusien kriisipesäkkeiden ilmaantuminen ja kansainvälisen yhteisön haluttomuus puuttua niihin kaikella tarmolla vaikuttaisi Kalevaan. Hän oli selvästi hyvin stressaantunut, ja mikäli hän olisi saanut hermoromahduksen, se olisi tiennyt Euroopan huimasti kasvaneen kansainvälisen painoarvon heikkenemistä, sillä niin paljon oli yksin hänen tarmonsa ja päättäväisyytensä varassa.

Mutta minä, joka tunsin hänet henkilökohtaisesti, huomasin myös ilahduttavia muutoksia. Sitä mukaa, kun CERN:istä tuli uutisia uudesta, mullistavasta hiukkaskiihdyttimen kaltaisesta laitteesta, Kaleva vaikutti reipastuvan. Julkisuuteen tihkui vain vähän tietoja, mutta niiden mukaan osa vanhoista hiukkaskiihdyttimistä oli muutettu uutta käyttöä varten ja uusia laitteita oli rakennettu valtavalla tarmolla. Selvisi myös, mihin kaikki Kalevan vapaa-aika oli huvennut sen jälkeen, kun hän oli tullut Syyriasta: hän oli mukana siinä huipputiedemiesten ryhmässä, joka tutkimuskeskusta kehitti.

Kun alkoivat tutkimukset, joiden mahdollistamiseksi oli kulunut tähtitieteellisen suuri määrä rahaa, Kaleva vaikutti taas aivan innostuvan, ja se näkyi myös hänen toiminnassaan EU:n presidenttinä ja maailman merkittävimpänä kansainvälisenä poliitikkona. Ukrainan sota, joka oli jäätynyt pysyväksi konfliktiksi, sai Kalevan järjestämään YK:n erityisyleiskokouksen Geneveen, hänen entiseen kotikaupunkiinsa. Kokous oli niin arvovaltainen, että Kaleva sai joka ainoan valtion johtajan lupaamaan tulostaan, myös Pohjois-Korean.

Ennen kokousta Kaleva tuli Suomeen tapaamaan hallitusta ja vanhoja tukijoitaan. Suomalainen poliittinen kenttä oli muutamassa vuodessa muuttunut täysin. Sen jälkeen, kun Kaleva oli johtanut Perussuomalaiset yksin enemmistöksi, muut puolueet olivat päättäneet sysätä ylpeyden syrjään ja aloittaneet yhdistymiskehityksen. Kansallismielinen vallankumous ja sitä seurannut monikultturismin päätyminen kansanmurha-kategoriaan olivat olleet toinen mullistus. Kokoomus, Keskusta ja RKP olivat yhdistyneet liberaaliksi vaihtoehdoksi ja SDP ja Vasemmistoliitto (tai ne, mitä niistä oli jäljellä) muodostivat klassisen työväenpuolueen; sen sijaan Vihreät ja Kristillisdemokraatit olivat hajonneet ja sulautuneet pois. Kumpikin oppositiopuolue oli seurannut tuuliviirinä ilmapiirin muutosta ja omaksunut kansallismielisyyden, mutta se ei ollut niitä pelastanut. Sampo Terhon johdolla Perussuomalaiset oli kahminut vielä kymmeniä paikkoja lisää huhtikuussa 2019.

Kalevan vierailu oli lyhyt, mutta hän ehti tavata koko lähipiirinsä, mukaan lukien Suomen hallituksen, kun tapasi sen kaikki jäsenet yhdellä kertaa. Kokoontuminen tapahtui Valtioneuvoston linnassa, jonne tullessaan Kaleva vaikutti aiempaa rennommalta ja levähtäneemmältä.

”YK on ollut kykenemätön tehokkaaseen toimintaan rauhan ja vakauden puolustamisessa”, hän sanoi. ”Onneksi se on jäämässä taakse. Olen keksinyt tavan, jolla saan uudistettua järjestön siten, että yksittäiset suurvallat eivät enää pääse sotkemaan sen toimintaa. Mutta se edellyttää erästä merkittävää vaihdosta. Tulevassa erityisyleiskokouksessa pääsihteeri eroaa, koska hän tekee tilaa minulle. Minä joudun jättämään Euroopan presidentin viran, ja tahtoni on, että sinä, Sampo, seuraat minua, kuten seurasit pääministeriksikin.”

”Sinäkö luovut vallasta Euroopassa?”

”Kyllä”, Kaleva vakuutti. ”Euroopassa olen jo tehnyt tärkeimpäni. Rauhan puolustamiseksi on edullisinta, että minä ryhdyn johtamaan uutta, uudistettua YK:ta. Tulkaa vieraikseni Geneveen, minä haluan teidän olevan siellä paikalla, ja ennen kokousta esittelen teille suunnitelmani, jolla takaan ihmisille paremman maailman.”

* * *

Muutaman päivän kuluttua olimme suurella joukolla kokoontuneet Geneveen, YK:n tiloihin, joissa myöhemmin pidettäisiin kokous, josta Kaleva oli suunnitellut käännekohdan historiaan. Vastassamme oli Kalevan itsensä lisäksi monta huipputiedemiestä CERN:istä, joiden avulla Kaleva oli hiukkaskiihdyttimen rakentanut ja sillä tehnyt kokeita.

”Tervetuloa, hyvät ystävät”, Kaleva sanoi. Hän näytti iloiselta ja jännittyneeltä. ”Saatte nähdä mullistavan keksintömme, ennen kuin esittelen sen maailman valtiopäämiehille. Kyllä, minä aion esitellä sen heille. Se kuuluu suunnitelmaan.”

Hän ja tiedemiesten joukko asettuivat huoneen keskellä olevan telineen ympärille. Telineen päällä oli peite, joka esti meitä näkemästä, mitä ikinä sen alla oli.

”Haluan teidän ymmärtävän, mikä tämä on, ennen kuin näette sen”, Kaleva jatkoi. ”Se on tärkeää. Siksi minun on tehtävä muutamia kysymyksiä, jotka johdattavat meidät itse aiheeseen.”

Kaleva astui minun eteeni ja sanoi:

”Määrittele jana.”

”Kaksi pistettä yhdistävä suora viiva”, vastasin.

”Määrittele neliö.”

”Neljän yhtä pitkän janan muodostama ala, jossa on neljä suoraa kulmaa.”

”Määrittele kuutio.”

”Kuuden yhtä suuren neliön muodostama tila.”

”Määrittele madonreikä.”

”Häh?” Joko Kaleva oli luopumassa loogisuudestaan, tai johdattelun takana oli jotain varsin eriskummallista. ”Se on hypoteettinen reikä, tai tunneli, joka yhdistää eri paikkoja maailmankaikkeudessa.”

”Hyvä. Tiedätkö, mikä on hyperkuutio, tarkemmin sanottuna tesserakti?”

”Se on hypoteettinen neliulotteinen kappale”, vastasin hämilläni. ”Kahdeksan yhtä suuren kuution muodostama ilmiö, jossa kuutioiden tilat sivuavat toisiaan samalla tavalla kuin kuutiossa neliöiden alat ja neliössä janojen pituudet sivuavat toisiaan. Se on hypoteettinen, koska tämä maailma on kolmiulotteinen, eikä sellaista siten voi olla.”

”Entä osaatko kertoa, mikä on yhteys madonreiällä ja hyperkuutiolla?”

”En.”

”Siispä minä kerron. Madonreiät ovat eräänlaisia hyperkuutioita, eräissä äärimmäisissä olosuhteissa syntyneitä luonnonmullistuksia. Ne yhdistävät eri paikkoja reiällä tai tunnelilla, kuten sanoit, mutta tunneli ei ole kolmiulotteinen. Sen voisi esimerkiksi rajata pallon sisään, mutta se ei tukkisi reikää, koska reikä kulkee neljänteen suuntaan, pallo vain kolmeen. No niin, tämän johdannon seurauksena pääsemme asiaan. Teoreettisen fysiikan opintoni kantoivat vihdoin muutakin hedelmää kuin ongelmanratkaisun iloa. Suuressa hiukkaskiihdyttimen kaltaisessa laitteessa minä ja tämä huipputiedemiesten ryhmä onnistuimme luomaan ne ääriolosuhteet, joissa pääsemme sivuamaan universumin neljättä ulottuvuutta!”

”Ööööh…” pääsi kurkustani.

”Älkää olko noin rajoittuneita”, Kaleva sanoi minulle ja muille, jotka kaikki vaikuttivat jakavan ajatukseni. ”Kuvitelkaa olevanne muurahaisia, jotka vipeltävät tasaisella pöydällä. Tietäisittekö silloin, että on olemassa muitakin suuntia kuin sivuille, eteen ja taakse? Ette: olevaiset ymmärtävät ne ulottuvuudet, jotka ovat olennaisia heille itselleen. Ihminen on evoluution tulos, eikä eloonjäämisen ja lisääntymisen kannalta ole ollut tarpeellista havainnoida sitä suuntaa, johon emme tähän asti ole osanneet olla vuorovaikutuksessa.”

Oli ollut minun tehtäväni keksiä luovia, epäsovinnaisia ratkaisuja. Kaleva oli onnistunut tyrmäämään minut omalla alueellani täydellisesti.

”Nyt tietenkin kaipaatte jotain todisteita”, Kaleva sanoi. ”Katsokaa siis tänne.”

Hän astui telineen luokse ja otti kiinni peitteestä.

”Ei hyperkuutio, vaan samalla logiikalla muodostettu… hyperpallo!”

Hän vetäisi peitteen pois… ja sen alta paljastui jotain… sanoin kuvaamatonta. Se näytti yhtä paljon pallolta kuin pallo näyttää ympyrältä: siinä oli jokin suunta, jota aivoni kerta kaikkiaan kieltäytyivät ymmärtämästä. Tuijotin sitä silmäni selällään, herkeämättä, ja aivoni valmistautuivat tajuttomuuteen ylikuormituksen vuoksi. Jos olisin ollut tietokone, olisin nopeasti saanut varoituksen muistin riittämättömyydestä.

Yhtäkkiä näky katosi, kun Kaleva veti peitteen takaisin sen eteen. Oli kuin olisin havahtunut syvästä unesta. Minun oli pudistettava päätäni saadakseni ajatukseni taas kasaan.

”Säästän teidät kuulemasta, millaiset resurssit tuon kaunokaisen rakentaminen vaati”, Kaleva sanoi. ”Mutta se maksaa itsensä takaisin, moninkertaisesti.”

”Mitä?” sain sanotuksi. ”Mitä varten? Luulin sinun ajavan ihmiskunnan parasta, mutta oletkin palannut taas matemaattisten tieteiden pariin.”

”Ei suinkaan, ystävä hyvä”, Kaleva sanoi. ”Tämä liittyy mitä oleellisimmin minun elämäntyöhöni rauhantuojana, oikeuden ja järjestyksen varjelijana kaoottisessa maailmassa. Tämä on korvaamattoman mainio väline pedagogiikassa. Tarvitsen sitä pelastaakseni ihmiskunnan niiltä ajatuksilta ja tunteilta, jotka aiheuttavat tuhoa ja kärsimystä. Huomasithan, mitä itsellesi äsken tapahtui? Vaikka olin kertonut teille hyperpallon luonteesta etukäteen, vaivuit transsiin. Et pystynyt vastustamaan sitä ihmeellisyyttä, minkä näit, vaikka yleensä hypnoosia on mahdollista vastustaa. Koit elämäsi vahvimman suggestion.”

Aloin hiljalleen päästä jyvälle Kalevan suuresta suunnitelmasta.

”Näytän hyperpallon YK:n erityisyleiskokouksessa kaikkien maailman valtioiden johtajille. He vaipuvat pysyvään hypnoosiin, jonka vallassa he suostuvat mukisematta toimiin, joilla lopetan maailmasta sodat ja ratkaisen taloudelliset, sosiaaliset, ekologiset ja muut ongelmat. Pohjois-Korea lopettaa uhon ja ryhtyy toimiin kansansa parhaaksi; Kiinan diktatuuri kaatuu; Iran ja Saudi-Arabia luopuvat teokratiasta; Israel ja Palestiina sopivat kiistansa; Venäjä lopettaa sodan Ukrainassa; Meksikon huumeparonit laitetaan kuriin; Brasilia suojelee sademetsät; jokaisen maan johtaja kaihtaa vastedes korruptiota ja oman edun tavoittelua; mikään maa ei nouse YK:ta vastaan, kun järjestän toimenpiteet, joilla ympäristökatastrofit estetään, epidemiat lannistetaan, ryöstötalous lopetetaan ja köyhyys, työttömyys ja syrjäytyneisyys poistetaan.”

En löytänyt sanoja, eikä löytänyt kukaan muukaan. Niinpä Kaleva totesi tapaamisen päättyneen ja käski tiedemiehiä viemään hyperpallon telineensä ja peitteensä kanssa kokoussaliin.

”Annan vielä neuvon”, Kaleva sanoi. ”Älkää katsoko hyperpalloon suoraan, ainakaan liian paljon. Kuten huomasitte, se voi pökerryttää, enkä halua teidän turhan päiten vaipuvan transsiin.”

* * *

Me Kalevan lähipiirin jäsenet seurasimme sivusta YK:n erityisyleiskokousta, vaikka eihän siitä mitään kokousta tullut. Minulle tulivat elävästi mieleen ne hetket, kun varusmiespalvelukseni aikana olin seisonut Santahaminan yläkentällä käskynjaossa. ”Kokous” oli juuri käskynjako: valtioiden johtajat asettuivat saliin kuuntelemaan Kalevan käskyjä, vastalauseita ei kuultu.

Hyperpallo oli salin keskellä, ja valtionpäämiesten katseet lukkiutuivat siihen. En nähnyt kenenkään kasvoja läheltä, mutta saatoin hyvin kuvitella lukemattomat ilmeettömät, uneliaat kasvot, joissa silmät tuijottivat lasittuneina. He kuulivat, mutta eivät kuunnelleet: Kalevan sanat kulkivat läpi aivojen, prosessoitumatta, ja muuttuivat kunkin johtajan omiksi mielipiteiksi.

YK:n pääsihteeri ilmoitti säyseästi haluavansa erota virastaan. Syitä ei kyselty, eronpyyntö hyväksyttiin noin vain. Kaleva ilmoitti halukkuudestaan YK:n seuraavaksi johtajaksi, mikä halu toteutettiin välittömästi. Sitten Kaleva esitteli suunnitelmansa YK:n reformoimisesta:

”Yhdistyneiden kansakuntien jäsenpohja muuttuu rajusti. Kaikki kansakunnat saavat oman, itsenäisen kansallisvaltion. Ne kaikki noudattavat suoran ja edustuksellisen demokratian, oikeusvaltion, kansalaisyhteiskunnan, sosiaalisen markkinatalouden ja kestävän kehityksen periaatteita. Ihmisoikeuksien julistus saa rinnalleen ihmisvelvollisuuksien julistuksen. Rauhan, oikeuden ja vakauden turvaamiseksi Yhdistyneet kansakunnat reformoidaan: kaikki valtioiden väliset kansainväliset organisaatiot yhdistetään siihen, turvallisuusneuvoston pysyvä jäsenyys veto-oikeuksineen lopetetaan ja YK saa oikeuden koordinoida kaikkia jäseniään. Pääsihteerin virka korvataan presidentin viralla. Kaikki maailman ydinaseet takavarikoidaan ja siirretään YK:n uudelle armeijalle.”

Kaleva oli esittänyt jotain, joka kirjaimellisesti tuhoaisi suurvaltojen asemat, mutta Yhdysvaltain, Venäjän, Kiinan, Intian ja Brasilian johtajat kaikkien muidenkin kanssa vain tuijottivat eleettöminä hyperpalloa. Kaleva löi kämmenensä kerran yhteen, jolloin kaikki valtionpäämiehet alkoivat taputtaa käsiään, mutta he taputtivat kaikki samaan tahtiin ja samaan aikaan; taputus ei ollut spontaania, vaan kuin kapellimestarin johtamaa. Sitä jatkui, kunnes Kaleva antoi merkin, jonka jälkeen kaikki lopettivat täsmälleen yhtä aikaa.

Tiedemiehet astuivat taas sisään saliin. Heillä oli mukanaan kaksi telineeseen vierekkäin asetettua videokameraa, jollaisilla kuvattiin 3D-elokuvia. Kamerat suunnattiin hyperpalloon.

”Nyt saatte tietää, mihin niitä 3D-laseja tarvitaan”, Kaleva huikkasi meille (hänenhän ei toki tarvinnut piitata siitä, häiritsikö muita ”kokousedustajia” se, että hän puhui katsojille). ”Video lähetetään kaikkien maiden parlamentteihin, joissa lainsäätäjät laittavat lasit silmilleen ja katsovat 3D-kuvaa hyperpallosta. Sillä on yhtä suggestiivinen vaikutus sitenkin, olemme ottaneet siitä selvää jo ennalta. Siten uudistukset saadaan hetkessä läpi joka ainoassa maassa.”

* * *

Kahtena seuraavana päivänä kulutin aikaani seuraamalla uutisia, joita tuli joka puolelta palloa: parlamentit hyväksyivät valtionpäämiesten ehdottamat ja Kalevan suunnittelemat uudistukset, jotka käytännössä muuttivat YK:n hallitusten välisestä yhteistyöjärjestöstä valtioliitoksi. Diktaattorit luopuivat vähin äänin asemistaan ja monikansalliset valtiot alkoivat suunnitella itsensä pilkkomista etnisten, uskonnollisten ja kielellisten rajojen mukaan pieniksi kansallisvaltioiksi.

Samaan aikaan joka puolelle maailmaa nousi jättiläismäisiä kuvaruutuja, joiden luokse ihmiset kokoontuivat katsomaan uutta maailmanihmettä: hyperpalloa, jonka katsomisen luvattiin tekevän kenen tahansa elämästä helpompaa ja mukavampaa. Vaikutus tietenkin oli mahdollinen vain, jos näkyä katsoi 3D-lasien läpi.

Olin yhä vierailulla Genevessä, kun Kaleva sai jatkuvasti tietoja siitä, kuinka monta kuvaruutua jo oli pystytetty, ja millaisia väenpaljouksia niitä oli jo tullut tuijottamaan.

”Luulin, että aioit käyttää hyperpalloa vain valtionjohtajien hypnotisoimiseen”, sanoin.

”Olen huomannut, että suunnitelmani ovat tähän asti olleet aivan liian mitättömiä”, Kaleva vastasi. ”Vapaa tahto on se asia, joka aiheuttaa sekasortoa tässä maailmassa. Muistatko, kun keskustelimme pedagogiikan filosofiasta? On moraalisesti oikein rajoittaa ihmisten vapaata tahtoa, rajata se koskemaan vain rakentavia, positiivisia haluja ja taipumuksia. Hyperpallolla minä pystyn alistamaan minkä tahansa tahdon omalleni. Kohta vapaita tahtoja ovat ainoastaan ennestäänkin rauhaarakastavat. Maailmanlaajuista hypnoosia seuraa maailmanlaajuinen rauha. Ajattele sitä: ensi kerran ihmiskunnalle koittaa todellinen rauha, maailma vailla sotaa, rikollisuutta, sortoa, vihaa, kateutta ja epätoivoa!”

Silloin minä viimein tajusin, että Kaleva toden totta oli uuskonservatiivi, joka halusi historian päättyvän sillä tavoin kuin Francis Fukuyama oli luullut sen päättyvän Berliinin muurin murtumiseen: kun suurvaltojen ja aatteiden kilpailun oli kommunismin romahtamisen seurauksena luultu päättyneen liberaalin demokraattisen markkinatalouden lopulliseen voittoon, historia jatkuvana kamppailuna olisi jäänyt taakse. Kalevan versio valmiista maailmasta vain oli itsenäisten ja omanarvontuntoisten kansallisvaltioiden rauhaarakastava rinnakkaiselo. Tosin itsenäisyys asettui vakavasti kyseenalaiseksi, sillä siinä ei ollut paljoa demokratiaa, että Kaleva olisi niin mahtavassa asemassa kaikkien yläpuolella kuin hän suunnitteli.

”No, mitäs sanot?” Kaleva kysyi reippaasti. Ennen ollut nähnyt häntä niin iloisena sen illan jälkeen, kun Perussuomalaiset oli noussut Suomen ylivoimaisesti suurimmaksi puolueeksi.

”Ööh”, ääntelin yrittäessäni keksiä jotain järkevää sanottavaa. ”Tuo kuulostaa kerta kaikkiaan upealta. Mutta… tiedäthän… kun valtaa noin paljon keskitetään yhdelle taholle, hälytyskelloni alkavat soittaa.”

”Demokratia on vain väline hyvän yhteiskunnan luomiseksi”, Kaleva sanoi. ”Itsessään se ei ole minkään arvoinen. Jos jollain muulla tavalla saavutetaan vielä parempi yhteiskunta, olisi järjetöntä olla käyttämättä sitä. Minä tiedän, mitä minä teen.” Hän kohotti kätensä osoittamaan seinällä olevaa kalenteria, johon oli merkitty pökerryttävä määrä tapaamisia eri maiden hallitusten kanssa. ”Valitettavasti en ole saanut syytä luottaa valtionpäämiehiin yhtä paljon.”

”Tuo on silti vaarallinen askel. Demokratia ei ole vain väline hyvän yhteiskunnan luomiseksi, vaan myös vallankäyttäjien pitämiseksi ruodussa. Pyydän vilpittömästi: ole varovainen. Moni mahtava hallitsija on ottanut päämääräkseen ideaalin hyvästä yhteiskunnasta, mutta huomaamattaan livennyt sinne johtavalta tieltä. Maailman hallitsemisessa riski sokaistumiseen kunnianhimosta on takuulla suuri.”

”’Maailman hallitseminen’ kuulostaa niin rumalta”, Kaleva sanoi. ”Minä kutsun sitä mieluummin ’maailman optimoinniksi’. Äläkä suotta pelkää minun lankeavan oman edun tavoitteluun tai suuruudenhullun henkilökultin luomiseen. Kuten tiedät, minun intohimoni ovat matematiikassa. Pääsen suurimpaan mahdolliseen onneen milloin vain haluan. Mikään, mitä maallinen maailma voi ihmiselle tarjota, ei houkuttele minua enemmän kuin uppoutuminen siihen täydelliseen maailmaan, jonka autuuden haluan lahjoittaa koko ihmiskunnalle.”

Sen sanottuaan Kaleva otti taas esiin erään Clay-instituutin Millenium-ongelmista ja huokasi lempeästi. Hän totisesti oli ansainnut pienen huvittelutauon.

* * *

Kuten Kaleva oli neuvonut, minä ja muut hänen lähipiirinsä jäsenet vältimme katsomasta sitä ihmeellisyyttä, joka ihmiskunnan sai lumoutumaan. Kuvaruutuja asennettiin köyhimpienkin maiden syrjäkyliin, ja joka päivä kymmenet miljoonat uudet ihmiset pääsivät katsomaan ihmettä. He katsoivat lasien läpi aikansa, kunnes suggestio valtasi heidät. Sen jälkeen he antoivat lasinsa seuraavalle, ja tulivat taas seuraavana päivänä rauhoittamaan mielensä. Samalla he totta kai suosittelivat joka ainoalle tuntemalleen ihmiselle hyperpallon katsomista.

Jokainen hetki, jonka ihmiset hyperpalloon katsoivat, sai heidät yhä vahvempaan transsiin. He katsoivat ja katsoivat, aivan kuin olisivat saaneet addiktion. Ja tässä luonnottoman vastaanottavaisessa mielentilassa ihmiset omaksuivat kovaäänisten toistamat kaikille eri kielille käännetyt Kalevan käskyt: ole ystävällinen, ole auttavainen, ole säästäväinen, ole ahkera, ole vastuuntuntoinen, ole rehellinen, ole uhrautuvainen, ole toisille sellainen kuin haluaisit heidän olevan sinulle; ja kiellot: älä ole ahne, älä ole itsekäs, älä tee rikoksia, älä käytä väkivaltaa.

Kaleva oli koululaisena saanut muita lapsia, kuten minut, omaksumaan hänen arvonsa. Niistä päivistä lähtien hän ilmeisesti oli elätellyt haavetta, että saisi yhä useammat ihmiset seuraamaan hänen oppejaan, joista oli ollut iloa ja hyötyä meille kaikille. Yhdistyneiden kansakuntien presidenttinä hän siinä viimein onnistui: vapaan tahtonsa menettäneinä ihmiset muuttuivat ja ryhtyivät elämään sellaista elämää, jonka Kaleva koki parhaaksi.

Sinä päivänä, kun Yhdistyneiden kansakuntien reformi virallisesti astui voimaan, Kaleva kokosi ihmiset suuriin tapahtumiin, joissa julistettiin alkaneeksi rauhan, järjestyksen ja vakauden aikakausi, ihmiskunnan täyttymys.

Itse seurasin tapahtumaa Helsingissä Valtioneuvoston linnassa yhdessä Suomen hallituksen kanssa. Senaatintorilla suuri kuvaruutu näytti kuvaa Genevestä, uudesta koko maailman pääkaupungista, jossa Kaleva johti tilaisuutta ja hänen takanaan hyperpallo heilui siinä heilurissa, johon Kaleva oli sen asentanut saadakseen sen herättämään vielä enemmän huomiota.

Senaatintori oli aivan täynnä ihmisiä, kuten niin moni muukin paikka sinä iltana, ja Kalevan merkistä lähes koko ihmiskunta ryhtyi uuden ajan merkiksi yhteiseen kuorolauluun, joka sai myös minut, joka en ollut hypnoosin vallassa, lumoutumaan vahvemmin kuin koskaan.

”Freude, schöner Götterfunken,
Tochter aus Elysium!
Wir betreten feuertrunken,
Himmlische, Dein Heiligtum.
Deine Zauber binden wieder,
Was die Mode streng geteilt,
Alle Menschen werden Brüder,
Wo Dein sanfter Flügel weilt.”

* * *



* * *

4 kommenttia:

  1. Haa, arvasin dimensioanalyysistä, että nyt tulevat neljäs ulottuvuus ja hyperkuutiot mukaan (tai pallo tällä kertaa). Menee vähän psykedeelisemmäksi/filosofisemmaksi tämä tarina, ei huono juttu ollenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua vähän harmitti, että tarinan scifi-puoli tuli esiin näin myöhäisessä vaiheessa, koska lukijat olivat jo ehtineet tottua toisenlaiseen genreen. Mutta utopiaa on mahdotonta saada aikaan turvautumatta joko scifiin tai fantasiaan, joten mielestäni tällaisen ratkaisun olisi kuka tahansa voinut arvata jo tarinan nimestä.

      Poista
  2. Kiitos linkistä, Daniel Baremboim on ehdoton suosikkini! Jos maailma pelastuu, se tapahtuu hänen kaltaistensa ansiosta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa... itse kylläkin ajattelin Schillerin ja Beethovenin olevan Se Juttu.

      Poista