”Pelkään, ettei
kovin moni tule koskaan ymmärtämään,
ettei Kaleva
Saarelainen suinkaan ole paha ihminen.
Hän on mies,
joka on nähnyt liikaa sotaa ja kärsimystä,
joka on
ottanut kantaakseen liian painavan vastuun,
joka on nähnyt
hyväntahtoisuutensa
tulevan
kiitetyksi veitseniskulla hänen rintaansa!
Ettekö tekin
haluaisi sellaisten kauhujen jälkeen
tehdä siitä
kaikesta lopun?”
Jussi
Halla-ahon kanssa järjestin pikaisesti salaisen hätäkokouksen, johon kutsuimme
koolle joukon ihmisiä, joista jokaisen luotimme olevan kylliksi oman itsensä
herra, että he saattaisivat ymmärtää järkipuhetta. Kertasimme havaintomme ihmisten
henkisten kykyjen taantumisesta hypnoosin aikana ja esittelimme vakavan
teoriamme, että koko ihmiskunnan tulevaisuus oli pahemmin uhattuna kuin koskaan
aiemmin historiassa.
Yhteisymmärrys
ongelmasta itsestään saavutettiin nopeasti, mutta siihen reagoiminen herätti
keskustelua toimenpiteistä. Oma ehdotukseni oli, että hoitaisimme ongelman
yksinkertaisimman kautta eli menisimme varoituksetta Kalevan luokse Geneveen ja
tuhoaisimme hyperpallon. Suunnitelmani ei saanut kannatusta. Sitä pidettiin
epäreiluna Kalevaa kohtaan, koska se ei antaisi hänelle mahdollisuutta itse
oman päätöksensä mukaan lopettaa ihmiskunnan hypnotisoimista. Lisäksi oli
todennäköistä, että Kalevalla oli ties minne tallennettuja videokuvia hyperpallosta,
joka heilui heilurissaan Ihmiskunnan palatsin tornin huipulla, ja yhdenkin
säästyminen hävittämiseltä tietäisi koko vapautusoperaation epäonnistumista. Ja
olihan vielä CERN:ssä oleva hiukkaskiihdytin, jolla voisi rakentaa uuden
hyperpallon. Sitä ei olisi mahdollista tuhota yhdellä yllätyshyökkäyksellä.
Niinpä
päädyimme ratkaisuun, joka omasta mielestäni oli järjetöntä uhkapeliä:
kirjoitimme Kalevalle kirjeen, jossa selitimme havaintomme ja päätelmämme ja
pyysimme häntä tuhoamaan hyperpallon. Minä laitoin ensimmäisenä nimeni
kirjeeseen, koska kaikki muut kuin minä olivat varmoja, että Kaleva kuuntelisi
minun neuvoani, olihan hän neuvojeni vuoksi minut alun perin ottanut
avustajakseen. Vastusteluni sivuutettiin, kun kerroin, miten Kaleva oli
stressin paineessa muuttunut mieheksi, joka ei kuunnellut muita, vaan luotti
horjumatta omaan erehtymättömyyteensä. Muut perustelivat Kalevan olevan
pohjimmiltaan rationaalinen ihminen, joka ymmärtäisi vaaran, kun se hänelle
selitettäisiin.
Heti
kirjeen lähdettyä kohti Geneveä aloin tehdä valmisteluja seuraavaa vaihetta
varten, sillä tiesin vaistonvaraisesti, miten Kaleva reagoisi pyyntöömme: hän
pitäisi meitä pettureina ja vaarallisina sodanlietsojina, jotka haluavat
jännitystä elämäänsä muiden kärsimyksestä. Epäilyksen ihmiskuntaa uhkaavasta
sukupuutosta Kaleva tulisi sivuuttamaan kaukaa haettuna pelotteluna. Niinpä en
tuhlannut aikaani, vaan siirsin perheeni turvaan sellaiseen piilopaikkaan, jota
Kaleva ei löytäisi, vaikka hän päättäisikin ryhtyä tavalleen ominaista
kovempiin otteisiin meitä vastaan. Mahdollisuus yllätyshyökkäykseen oli
heitetty hukkaan.
Turvapaikkaan
saapuivat perheineen myös muut, jotka olivat laittaneet nimensä Kalevalle lähetettyyn
kirjeeseen, sillä olin varoittanut heitä hyvissä ajoin. Heitä olivat muiden
muassa Jussi Halla-aho sekä Sampo Terho, joka oli seurannut esimerkkiäni ja
toteuttanut nuoruutensa haaveen ryhtyä kirjailijaksi hoidettuaan Euroopan
presidentin virkaa yhden viisivuotiskauden. Edes näiden arvovaltaisten miesten
vetoomus ei riittäisi muuttamaan Kaleva Saarelaisen mieltä sen jälkeen, kun hän
oli vakuuttunut olevansa rauhantuoja, ihmiskunnan pelastaja.
Istuimme
piilopirtin pöydän ääressä pohtimassa seuraavaa siirtoa. Tilanne vaikutti
minusta absurdilta. Kaikki kolme saimme suurelta osin kiittää Kalevaa niistä
korkeista asemista, joihin olimme päässeet, mutta sitten olimme päätyneet
pettämään hänen luottamuksensa.
Mikäli
Kaleva vastasi kirjeeseemme, emme siitä saaneet tietää. Hänen reaktionsa
kuitenkin selvisi nopeasti, eikä se minua yllättänyt ollenkaan. Helsingistä
saimme tietää, että Kaleva oli nimittänyt Presidentinlinnaan uuden isännän. Hän
tosiaan piti varsin säyseään sävyyn kirjoitettua pyyntöämme lopettaa hypnoosi
ja tuhota hyperpallo sodanjulistuksena, jonka hän ei sallinut rikkovan sitä
rauhaa, jonka hän oli saanut aikaan.
”Kuten
arvelin”, sanoin harmissani. ”Nyt hän tietää, että vastustamme hänen
toimintaansa, joten hän osaa varautua seuraavaan siirtoomme. Ja valitettavasti
hän on shakin suurmestari, joten hänellä on kyky arvioida hyvin monta erilaista
mahdollista siirtoa meiltä tästä eteenpäin.”
”Luuletko,
että hän on aikeissa käydä meitä vastaan?” Terho kysyi. ”Etsiä piilopaikkamme?”
”En
oikeastaan”, vastasin. ”Kalevalla on ilmiömäinen strateginen äly, joten hän
tietää, miten toimia meitä vastaan. Hänen ei tarvitse lähteä meidän peräämme,
koska hän tietää, että meidän on mentävä hänen luokseen, jotta pääsemme käsiksi
hyperpalloon. Hänellä on tällaisissa asioissa kärsivällisyyttä odottaa, että
tulemme esiin. Hän on täysin varma voitostaan, enkä voi sanoa, ettei hänellä
olisi syytäkin olla. Luultavasti hän parhaillaankin perehtyy taas Ketšuamaan kunta-
ja hallintouudistukseen.”
”Mitä
me siis voimme tehdä?” Terho kysyi.
”Oletko
koskaan pelannut shakkia maailmanmestaria vastaan? On turha keksiä ovelia suunnitelmia,
joilla voittaa peli, koska hän on joka tapauksessa monta askelta edellä ja
onnistuu kääntämään minkä tahansa tilanteen edukseen. Onneksi meillä on enemmän
mahdollisuuksia kuin shakkilaudalla, eikä Kaleva pääse näkemään kaikkia
siirtojamme. Mutta silti hän tuntee meidät kaikki ja osaa siksi päätellä, mitä
me teemme tällaisessa tilanteessa.”
* * *
Seuraavana
päivänä selailin Internetiä jotain keksiäkseni, ja yllättäen
sähköpostilaatikkoon ilmestyi uusi viesti. Pulssi kiihtyen avasin
sähköpostiohjelman ja totesin aavistukseni osuneen oikeaan: viesti oli
Kalevalta. Huikkasin muut pakoilijat paikalle ja yhdessä luimme.
Parahin
entinen avustajani,
Myönnän, että
olin yllättynyt ja pettynyt, kun näin monen vuoden jälkeen et tukenutkaan
minua. Olin hyvin vihainen, kyllä, mutta ymmärsin kuitenkin pian, mikä oli
ongelma. Sinä, kuten niin monet ennen sinua, pelkäät uutta ja tuntematonta, sellaista
jota et ymmärrä. Tunnen sinut ja luonteesi taiteilijana, ja vakuutan, että minä
ymmärrän ahdinkosi. Historian loppuminen pysyvään rauhaan voi vaikuttaa pelottavalta
sellaisesta henkilöstä, joka rakastaa tarinoita. Rauhaisa maailma voi vaikuttaa
jonkun mielestä ikävystyttävältä, mutta ei kukaan voi tosissaan haluta toisille
ihmisille pahaa vain oman jännityksensä vuoksi. Minä tiedän, että sisimmässäsi
sinä et vastusta sitä paratiisia, minkä minä olen ihmiskunnalle suomassa.
Vakuutan,
etten ole koskaan ollut näin varma siitä, että olen oikealla asialla. Vain
hyperpallon mahdollistamalla hypnoosilla voin tuoda maailmaan rauhan. Ikuinen
rauha – eikö se ole asia, jonka vuoksi voi tehdä uhrauksiakin? Minusta tuntuu,
että rauhan vuodet ovat vain saaneet sinut unohtamaan sen maailman, jonka
hyperpallo jätti pysyvästi historiaan. Jos olisit itse kokenut sen, minkä minä
koin Libanonissa, Syyriassa ja monessa muussa maassa, et niin helposti
unohtaisi sitä, mikä on rauhan vaihtoehto. Tule takaisin puolelleni, niin
lupaan, että en rankaise erehdystäsi mitenkään.
Yhdistyneiden
kansakuntien presidentti,
Kaleva
Saarelainen
”Ainakin
hän on yhä halukas selvittämään asian keskustelemalla”, sanoin.
”Älä
vastaa tuohon sähköpostilla”, Halla-aho varoitti. ”Hänellä on takuulla keinot
selvittää, mistä viesti hänelle tulisi. Hän saattaa haluta meidät luokseen
voidakseen altistaa meidät hyperpallon voimalle.”
Niinpä
tartuin kynään ja kirjoitin vastaukseni paperille.
Yhdistyneiden
kansakuntien presidentti Kaleva Saarelainen,
Minusta
vaikuttaa selvältä, että olet rajoittunut katsomaan asiaa vain yhden asian
näkökulmasta. Pitääkö minun muistuttaa, mistä tarkalleen ottaen sait ajatuksen
ottaa ihmiskunta vahvempaan hallintaan kuin mistä kukaan oli aiemmin
haaveillutkaan? Halusit vapauttaa miljardi ihmistä islamin orjuudesta. Niin
sinä teit, mutta samalla alistit koko ihmiskunnan itsellesi. Et ole koskaan
ollut julma tai kohtuuton hallitsija, mutta siltikään ihmiset sinun
alaisuudessasi eivät ole vapaita.
Pyydän, lopeta
tämä ihmiskunnan orjuuttaminen ennen kuin se aiheuttaa täysin peruuttamattomia
vaikutuksia. Palaa johtamaan ihmiskuntaa vanhalla tavalla ja luota siihen, että
vauraiden kansallisvaltioiden yleistyminen on saanut sodat muuttumaan
tarpeettomiksi ilmankin hyperpalloa. Jos välillämme koskaan oli vähänkään
oikeaa ystävyyttä, luota minuun tässä asiassa.
Ja jos en voi
vedota sinuun muuten, niin joudun vetoamaan kunniantuntoosi. Sinä päivänä
Pariisissa, kun sinut yritettiin murhata, minä estin hyökkääjää iskemästä
toista kertaa ja olin nopeasti tukkimassa haavasi. Sinä päivänä minä pelastin
sinun henkesi. En ole koskaan vaatinut mitään siitä hyvästä, mutta nyt vetoan tuohon
tekoon, jonka tein vailla mitään halua hyötyä itse. Minä pelastin sinun
henkesi, anna sitä vastaan ihmiskunnalle vapaus ja itsenäinen tulevaisuus.
Allekirjoitettuani
kirjeen sujautin sen kirjekuoreen, jonka Terho oli tuonut pöydälle. Eräs piilopaikassa
kanssamme olleista, joka oli Kalevan lähipiirin pitkäaikainen jäsen, tarjoutui
viemään kirjeen Helsinkiin lähetettäväksi Geneveen, koska hän ei ollut
allekirjoittanut ensimmäistä kirjettä eikä Kalevalla siten ollut syytä olettaa
hänen olevan liitossa kanssamme.
* * *
Vietimme
pari päivää hermostuneina piilopaikassamme, kykenemättä suunnittelemaan mitään
seuraavaa liikettä. Lopulta koitti hetki, jota olimme odottaneet: Kalevan
vastaus ilmestyi sähköpostiini.
Vanha
ystäväni,
Pyyntösi on
asettanut minut vaikeaan tilanteeseen. Kunnioitanko velkaani sinulle, vai
jatkanko suuren elämäntyöni parissa? Onneksi olen ollut erilaisissa
johtotehtävissä jo pitkään, joten olen tottunut tilanteisiin, joissa mikään
vaihtoehto ei ole täydellinen – sinä itse annoit tästä oppitunnin minulle.
Niinpä minun on kieltäydyttävä. Jos minä en jatkaisi elämäntyötäni, minä
tuomitsisin kaikki ihmiset ja tulevat sukupolvet takaisin pelon ja kärsimyksen
maailmaan. Sinä varmasti ymmärrät, että tämä päätökseni on yleiseksi hyväksi.
Toivon, ettet
ajattele minusta pahaa siksi, että kieltäydyn palkitsemasta sinua siitä, mitä
teit hyväkseni. Pyydä mitä tahansa, mikä minun vallassani on, ja saat sen. Mutta
maailmanrauhaa minä en vaaranna millään tavalla. Se asia ylittää jokaisen yksittäisen
ihmisen, minut, sinut ja kaikki muutkin.
Yhdistyneiden
kansakuntien presidentti,
Kaleva
Saarelainen
”Katsokaa
nyt, ei hänen kanssaan voi käydä keskustelua”, sanoin Terholle ja Halla-aholle.
”Tämä olisi pitänyt nähdä ennakolta. Hänen maailmankuvassaan ihmiskunta on
kehittymässä kohti jotain kohtaloa, ja hän kokee olevansa sen kohtalon
valitsema. Siinä asiassa hän on hyvin samanlainen kuin kommunistit aikoinaan.”
”Tuollainen
vastaus ei jätä meille oikein muuta mahdollisuutta kuin kukistaa hänet”,
Halla-aho sanoi. ”Hänet on pysäytettävä ja hyperpallo on tuhottava.”
”Valitettavasti
hyperpallo on ase, jota vastaan me emme mahda yksinkertaisesti mitään”, sanoin.
”Olemme välttyneet hypnoosilta olemalla katsomatta hyperpalloon. Meidän kai
pitäisi perehtyä dimensioanalyysiin voidaksemme keksiä tavan, jolla oppia
vastustamaan hyperpallon voimaa.”
* * *
Päivät
kuluivat, mutta Kalevan reaktiosta ei kuulunut mitään. Hän kai oli tosiaan
aikeissa odottaa Genevessä mahdollista hyökkäystämme ja muuten oli kuin mitään
uhkaa ei olisikaan. Tietojemme mukaan mitään etsintäkuulutusta ei meistä ollut
annettu. Aloin tuumia, että oli ollut virhe paeta Helsingistä. Ehkä Kaleva ei
olisi tulkinnut ensimmäistä kirjettä sodanjulistukseksi hänen rauhaansa
vastaan, mikäli kaikki kirjeen allekirjoittajat eivät olisi paenneet piiloon jo
ennen kuin kirje hänelle päätyi.
Suunnitelmani
eivät edenneet. Kaikki oli typistynyt kysymykseen, miten pääsisimme Geneveen
kenenkään huomaamatta meitä. Huomaamatta sinne oli päästävä, koska emme voineet
ottaa sitä riskiä, että Kaleva sittenkin oli parhaillaan levittämässä tietoja
meistä viranomaisille. Miten sitten menettelisimme Genevessä, oli minulle
arvoitus. Kun piti sekä saada Kaleva kiinni, hyperpallo tuhottua,
hiukkaskiihdytin purettua ja kaikki hyperpallosta oleva kuvamateriaali hävitettyä,
siinä oli pienellä joukolla tekemistä. Kalevan suostumus olisi ollut siinä
asiassa ehdottoman tärkeää. Oma ongelmansa oli, miten voisimme tuhota
hyperpallon, kun sen pelkkä katsominen saisi meidät sekoamaan.
Tuijottelin
väsyneenä karttakirjaa. Olin merkinnyt monta erilaista reittiä Suomesta
Geneveen, mutta en voinut olla varma siitä, että yksikään olisi turvallinen.
Kaleva saattoi olettaa meidän valitsevan suoraviivaisen reitin tai
monimutkaisen, ja hänellä riitti resursseja vahtia vaikka kaikkia teoriassa
mahdollisia reittejä.
Hieroin
otsaani ja ojensin käteni ottamaan kynän pienestä lokerosta. Sormeni kohtasivat
tyhjää, olin ojentanut kättäni sentin verran liian vähän. Silloin jokin
loksahti aivoissani, ja toinen käteni, joka yhä hieroi otsaani, pysähtyi.
Käteni
oli ollut toisen silmäni edessä. Olin nähnyt kynän vain toisella silmälläni. En
ollut ojentanut kättäni tarpeeksi pitkälle, koska välimatkan arviointi oli
mennyt sentin verran pieleen – siksi, että yhdellä silmällä oli vaikeampi
erottaa syvyyttä.
Sydämeni
alkoi lyödä kovempaa. Nousin nopeasti ylös ja menin piilopaikan tuvan puolelle,
jossa Terho ja Halla-aho istuivat neuvottomina pöydän ääressä.
”Nyt
minä keksin”, sanoin ääni innostuksesta täristen. ”Ihminen erottaa maailmassa
syvyyden, koska meillä on kaksi silmää, jotka katsovat maailmaa hieman eri
näkökulmista. Yhdellä silmällä katsoen maailma näyttää kaksiulotteiselta.
Videokuva hyperpallosta täytyi tehdä 3D-muotoon, jotta hypnoosi toimisi, koska kaksiulotteinen
kuva näyttäisi sen vain kolmessa ulottuvuudessa, mikä ei saa ihmisaivoja
sekaannuksen valtaan. Näin yksinkertaista: me vältymme hypnoosilta, jos
peitämme toisen silmämme. Niin Kalevakin on takuulla tehnyt kaikki nämä
vuodet.”
”Tietenkin”,
Terho ja Halla-aho sanoivat yhteen ääneen.
”Nyt
meidän on enää päästävä Geneveen”, sanoin. ”Mitään suunnitelmaa emme voi tehdä,
koska emme tiedä Kalevan valmisteluista kerrassaan mitään.”
”Kaleva
on pakko pysäyttää”, Terho sanoi. ”Meidän on pakko suunnitella.”
”Hyödytöntä”,
sanoin. ”Kaleva oivaltaa suunnitelmamme ennen kuin edes kehitämme ne, ja hän
valmistautuu niihin. Mutta yhtä suunnitelmaa tuskin edes shakin maailmanmestari
tulee ajatelleeksi… sitä, että me improvisoimme. Kaleva on säännönmukaisuuden perikuva.
Nyt on aika antaa hänen tutustua siihen, mitä kaikkea kaaos voi tarkoittaa!”
Tupaan
olivat kokoontuneet kaikki piiloon tulleet.
”Me
luomme joukon harhautuksia”, sanoin. ”Antaa Kalevan uskoa, että me yritämme horjuttaa
hänen valtaansa demokraattista tietä. Mutta pieni iskujoukko tunkeutuu Geneveen
ja ottaa hänet kiinni. Ja jotta pitäisimme yllätyksen puolellamme, otamme yhden
vallitsevan säännön: kukin toimii juuri kullakin hetkellä parhaaksi kokemallaan
tavalla; kukaan ei saa totella muiden käskyjä, mukaan lukien tätä käskyä.”
”Kai
me tarvitsemme jotain kättä pitempää?”
”Ei
huolta”, sanoin ja avasin erään kaapin. ”Puolustusvoimain museokuraattorina otin
vapauden ottaa Santahaminasta muutaman esineen mukaan ennen kuin pakenin.”
Kaappi
oli täynnä käytöstä poistettuja rynnäkkökiväärejä, pohjalla oli iso laatikollinen
patruunoita. Toivoin todella, että en joutuisi niitä käyttämään, vaikka Kalevan
viimeisen kirjeen jälkeen oli alkanut vaikuttaa yhä todennäköisemmältä, että joutuisin
surmaamaan hänet… erään parhaista ystävistäni.
”Minun
on helpompi ajatella, että Kaleva kuoli sinä päivänä Pariisissa, kun sai veitsen
rintaansa”, sanoin hiljaa otettuani erään aseen käteeni. ”Se mies, joka heräsi koomasta,
ei ollut enää sama hyväntahtoinen henkilö, joka minua johti jo kouluaikoina.”
Muut
katsoivat minua murheellisina.
”Pelkään,
ettei kovin moni tule koskaan ymmärtämään, ettei Kaleva Saarelainen suinkaan
ole paha ihminen”, sanoin kovempaan ääneen. ”En halua sanoa häntä
harhautuneeksi tai väärinymmärretyksi… sellaiset sanat kuulostavat niin
kliseisiltä. Hän on mies, joka on nähnyt liikaa sotaa ja kärsimystä, joka on
ottanut kantaakseen liian painavan vastuun, joka on nähnyt hyväntahtoisuutensa
tulevan kiitetyksi veitseniskulla hänen rintaansa! Ettekö tekin haluaisi
sellaisten kauhujen jälkeen tehdä siitä kaikesta lopun?”
”Kyllä
haluaisimme”, Terho sanoi myötätuntoisesti. ”Minäkin olen ollut rauhanturvaajana,
joten minun on aina ollut helppo samastua Kalevaan. Toivon, että saamme tuotua hänelle
rauhan.”
* * *
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti