Relativismin kaksiteräinen miekka

Relativismi tarkoittaa suhteellisuutta – eli asioiden arvottaminen samalla mittatikulla on mahdotonta ja tyhmääkin. Suomalaisessa keskustelussa relativismi on viime vuosina ollut näkyvimmin esillä maahanmuuton ja monikulttuurisuuden yhteydessä. Tiedän, että omassa poliittis-ideologisessa viiteryhmässäni eli oikeistokonservatiiveissa relativismia paheksutaan kovastikin. Esimerkiksi kansanedustajani Jussi Halla-aho on syyttänyt vasemmistoliberaaleja tahoja relativistisesta suhtautumisesta maahanmuuton mukanaan tuomiin ongelmiin.

Minä itse olen henkeen ja vereen relativisti, siitä huolimatta, että jaan täydellisesti Halla-ahon huolen tämän maan kulttuurillisesta kehityksestä. Relativismi on kuitenkin ennen kaikkea filosofiaa, eikä järkeilyni kykene pitämään sitä kuin kaikkein oikeimpana tapana arvottaa ja tutkia maailmaa ja sen ilmiöitä.

Ei ihminen voi luoda absoluuttisia hierarkioita arvoille. Ajatus, että jokin tapa tai kulttuuri on sinänsä huonompi kuin joku toinen, on sanomattoman ylimielinen. Mielipiteitähän siinä halutaan laittaa paremmuusjärjestykseen, eikä se minusta ole ihmisolennolle sopivaa käytöstä. Jumalalle se toki on, mutta kuten sanottu, en halua uskontoa ja politiikkaa sekoitettavan.

Asia palasi mieleeni, kun toissapäivänä luin uutisen, jossa kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki lausui seuraavasti: ”On tärkeää, että suomalaiset nostavat ihmisoikeuskysymykset esille silloin kun on ihmisoikeusloukkauksia, riippumatta mistä maasta on kysymys.”

Paavo Arhinmäki edustaa puoluetta, joka viime aikoina on kaikkein rajuimmin syyttänyt Halla-ahoa ja minua, hänen kannattajaansa, fasismista ja äärioikeistolaisuudesta. Näiden syytösten taustalla on ilmeisesti ollut Halla-ahon universalistinen eli antirelativistinen kulttuurikäsitys, eli että länsimainen kulttuuri on sinänsä parempi kuin muut kulttuurit ja että sen tulee huolehtia paremmuudestaan ja säilymisestään.

Paavo Arhinmäki edustaa puoluetta, jonka edeltäjä oli suuri Neuvostoliiton ystävä ja imperialismin vihollinen. Imperialismi tarkoittaa sitä, että vahva valtio pakottaa heikompansa omaan valtapiiriinsä ja levittää samalla uskontoaan, kulttuurikäsityksiään ja yhteiskunnallisia instituutioitaan.

Jos Suomessa olisi enää olemassa laadukasta, ärhäkkää journalismia, jonka olemassaolon tarkoitus olisi vahtia vallanpitäjien väärinkäytöksiä kuten takinkääntöjä, minun ei tarvitsisi kirjoittaa tästä aiheesta. Joku toimittaja ahdistaisi Arhinmäen nurkkaan ja tivaisi häneltä, kuinka hän nyt on loikannut siihen kelkkaan, jossa omia kulttuurikäsityksiä ylennetään universaaleiksi totuuksiksi ja jossa niiden tuputtamista muihin maihin pidetään paitsi oikeana, myös tärkeänä toimintana. Joko Arhinmäki joutuisi myöntämään olevansa fasisti ja imperialisti, tai hän luikkisi tilanteesta karkuun ja toimittaja voisi kirjoittaa pitkät pätkät siitä, kuinka Arhinmäki välttelee hankalia kysymyksiä. Jälkimmäinen vaihtoehto mahdollistaisi sen, että Arhinmäki ei saisi mediassa enää yhtään palstamillimetriä huomiota ilman, että hänen tuppisuisuudestaan muistutettaisiin. Mutta ei, tämä tehtävä on jäänyt blogisteille, eikä meillä ole sellaista lukijakuntaa kuin oikeilla medioilla, ja vielä vähemmän mahdollisuutta nöyryyttää häntä siihen asti, että hän lopulta selittäisi.

Nyt olen sitten löytänyt itseni rintamasta, jonka vastapuolelta löydän sekä Jussi Halla-ahon että Paavo Arhinmäen. Herroissa on vain yksi ero: Halla-aho on linjansa takana avoimesti, esittämättä muuta kuin mitä on. Kunnioitan hänen mielipidettään, vaikka olenkin eri mieltä. Arhinmäki, jonka ideologia ja selkäranka nähtävästi kestävät millaisen taipuvaisuuden tahansa, ei ansaitse mitään kunnioitusta.

Haluaisin kysyä Arhinmäeltä seuraavaa: ”Jos meidän kulttuurillisten arvojemme tuputtaminen muihin kulttuureihin on oikein, ”riippumatta mistä maasta on kysymys”, miksi ette kannata Jussi Halla-ahon monikulttuurivastaista linjaa, jossa maahanmuuttopolitiikan tarkoitus on assimiloida kaikki muuttajat, riippumatta mistä maasta he ovat tulossa, tähän suomalaiseen kulttuuriin? Miksi puolueessanne sitä pidetään rasismina ja fasismina, mutta ei teidän omaa käytöstänne Venäjällä?” En oikeasti odotakaan saavani tähän vastausta, kuten en saanut Arhinmäen puoluetoverilta Dan Koivulaaksolta vastausta pyyntööni kirjoittaa vastine Nuivalle vaalimanifestille.

No, kylläpä minä nyt ilkeilen. Annan ymmärtää, että Arhinmäellä olisi toiminnan taustalla jokin ideologia, jota hän edistää. Tottahan minä tiedän, että näin ei ole. Tiedän tasan tarkkaan, mitä Arhinmäki oikeasti ajattelee (tai ajattelisi, jos hän näkisi toiminnassaan ristiriidan).

Arhinmäellä on näkemys siitä, millainen maailman tai ainakin yhteiskunnan on oltava. Hänelle on täysin yhdentekevää, kuinka siihen päästään, tarkoitus pyhittää keinot. Jos hänen tarkoituksensa on kiukutella Halla-aholle siitä, kuinka tämä arvostaa länsimaalaista kulttuuria yli muiden (ja pyrkiä näin vähentämään hänen poliittista vaikutusvaltaansa), hän esittää relativistia. Jos hänen tarkoituksensa on muuttaa Venäjää kohti hänen haluamaansa suuntaa, hän esittää universalistia. Oikeasti hän ei ole kumpaakaan. Hän on jumala, aina oikeassa, ja asioiden on oltava siten kuin hän parhaaksi näkee.

Me oikeat relativistit emme voi sietää Arhinmäen käytöstä. Ennemmin tuemme Halla-ahoa, joka on eri mieltä, mutta jonka toiminnassa on johdonmukaisuutta.

PS. Ihan vain huomautuksena: olen Halla-ahon kanssa samaa mieltä siitä, että länsimaalainen kulttuuri on parempi kuin muut. Minulla kyse vain on mielipiteestä, en esitä asiaa totuutena, joka kaikkien on hyväksyttävä. En tiedä, onko Halla-ahokin oikeasti tätä mieltä. Hän on moneen kertaan paheksunut relativismia, mutta toki mahdollista on, että filosofiselta kannalta hän on tässäkin asiassa täysin samaa mieltä kanssani.