21.8.2013

Relativismin kaksiteräinen miekka

Relativismi tarkoittaa suhteellisuutta – eli asioiden arvottaminen samalla mittatikulla on mahdotonta ja tyhmääkin. Suomalaisessa keskustelussa relativismi on viime vuosina ollut näkyvimmin esillä maahanmuuton ja monikulttuurisuuden yhteydessä. Tiedän, että omassa poliittis-ideologisessa viiteryhmässäni eli oikeistokonservatiiveissa relativismia paheksutaan kovastikin. Esimerkiksi kansanedustajani Jussi Halla-aho on syyttänyt vasemmistoliberaaleja tahoja relativistisesta suhtautumisesta maahanmuuton mukanaan tuomiin ongelmiin.

Minä itse olen henkeen ja vereen relativisti, siitä huolimatta, että jaan täydellisesti Halla-ahon huolen tämän maan kulttuurillisesta kehityksestä. Relativismi on kuitenkin ennen kaikkea filosofiaa, eikä järkeilyni kykene pitämään sitä kuin kaikkein oikeimpana tapana arvottaa ja tutkia maailmaa ja sen ilmiöitä.

Ei ihminen voi luoda absoluuttisia hierarkioita arvoille. Ajatus, että jokin tapa tai kulttuuri on sinänsä huonompi kuin joku toinen, on sanomattoman ylimielinen. Mielipiteitähän siinä halutaan laittaa paremmuusjärjestykseen, eikä se minusta ole ihmisolennolle sopivaa käytöstä. Jumalalle se toki on, mutta kuten sanottu, en halua uskontoa ja politiikkaa sekoitettavan.

Asia palasi mieleeni, kun toissapäivänä luin uutisen, jossa kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki lausui seuraavasti: ”On tärkeää, että suomalaiset nostavat ihmisoikeuskysymykset esille silloin kun on ihmisoikeusloukkauksia, riippumatta mistä maasta on kysymys.”

Paavo Arhinmäki edustaa puoluetta, joka viime aikoina on kaikkein rajuimmin syyttänyt Halla-ahoa ja minua, hänen kannattajaansa, fasismista ja äärioikeistolaisuudesta. Näiden syytösten taustalla on ilmeisesti ollut Halla-ahon universalistinen eli antirelativistinen kulttuurikäsitys, eli että länsimainen kulttuuri on sinänsä parempi kuin muut kulttuurit ja että sen tulee huolehtia paremmuudestaan ja säilymisestään.

Paavo Arhinmäki edustaa puoluetta, jonka edeltäjä oli suuri Neuvostoliiton ystävä ja imperialismin vihollinen. Imperialismi tarkoittaa sitä, että vahva valtio pakottaa heikompansa omaan valtapiiriinsä ja levittää samalla uskontoaan, kulttuurikäsityksiään ja yhteiskunnallisia instituutioitaan.

Jos Suomessa olisi enää olemassa laadukasta, ärhäkkää journalismia, jonka olemassaolon tarkoitus olisi vahtia vallanpitäjien väärinkäytöksiä kuten takinkääntöjä, minun ei tarvitsisi kirjoittaa tästä aiheesta. Joku toimittaja ahdistaisi Arhinmäen nurkkaan ja tivaisi häneltä, kuinka hän nyt on loikannut siihen kelkkaan, jossa omia kulttuurikäsityksiä ylennetään universaaleiksi totuuksiksi ja jossa niiden tuputtamista muihin maihin pidetään paitsi oikeana, myös tärkeänä toimintana. Joko Arhinmäki joutuisi myöntämään olevansa fasisti ja imperialisti, tai hän luikkisi tilanteesta karkuun ja toimittaja voisi kirjoittaa pitkät pätkät siitä, kuinka Arhinmäki välttelee hankalia kysymyksiä. Jälkimmäinen vaihtoehto mahdollistaisi sen, että Arhinmäki ei saisi mediassa enää yhtään palstamillimetriä huomiota ilman, että hänen tuppisuisuudestaan muistutettaisiin. Mutta ei, tämä tehtävä on jäänyt blogisteille, eikä meillä ole sellaista lukijakuntaa kuin oikeilla medioilla, ja vielä vähemmän mahdollisuutta nöyryyttää häntä siihen asti, että hän lopulta selittäisi.

Nyt olen sitten löytänyt itseni rintamasta, jonka vastapuolelta löydän sekä Jussi Halla-ahon että Paavo Arhinmäen. Herroissa on vain yksi ero: Halla-aho on linjansa takana avoimesti, esittämättä muuta kuin mitä on. Kunnioitan hänen mielipidettään, vaikka olenkin eri mieltä. Arhinmäki, jonka ideologia ja selkäranka nähtävästi kestävät millaisen taipuvaisuuden tahansa, ei ansaitse mitään kunnioitusta.

Haluaisin kysyä Arhinmäeltä seuraavaa: ”Jos meidän kulttuurillisten arvojemme tuputtaminen muihin kulttuureihin on oikein, ”riippumatta mistä maasta on kysymys”, miksi ette kannata Jussi Halla-ahon monikulttuurivastaista linjaa, jossa maahanmuuttopolitiikan tarkoitus on assimiloida kaikki muuttajat, riippumatta mistä maasta he ovat tulossa, tähän suomalaiseen kulttuuriin? Miksi puolueessanne sitä pidetään rasismina ja fasismina, mutta ei teidän omaa käytöstänne Venäjällä?” En oikeasti odotakaan saavani tähän vastausta, kuten en saanut Arhinmäen puoluetoverilta Dan Koivulaaksolta vastausta pyyntööni kirjoittaa vastine Nuivalle vaalimanifestille.

No, kylläpä minä nyt ilkeilen. Annan ymmärtää, että Arhinmäellä olisi toiminnan taustalla jokin ideologia, jota hän edistää. Tottahan minä tiedän, että näin ei ole. Tiedän tasan tarkkaan, mitä Arhinmäki oikeasti ajattelee (tai ajattelisi, jos hän näkisi toiminnassaan ristiriidan).

Arhinmäellä on näkemys siitä, millainen maailman tai ainakin yhteiskunnan on oltava. Hänelle on täysin yhdentekevää, kuinka siihen päästään, tarkoitus pyhittää keinot. Jos hänen tarkoituksensa on kiukutella Halla-aholle siitä, kuinka tämä arvostaa länsimaalaista kulttuuria yli muiden (ja pyrkiä näin vähentämään hänen poliittista vaikutusvaltaansa), hän esittää relativistia. Jos hänen tarkoituksensa on muuttaa Venäjää kohti hänen haluamaansa suuntaa, hän esittää universalistia. Oikeasti hän ei ole kumpaakaan. Hän on jumala, aina oikeassa, ja asioiden on oltava siten kuin hän parhaaksi näkee.

Me oikeat relativistit emme voi sietää Arhinmäen käytöstä. Ennemmin tuemme Halla-ahoa, joka on eri mieltä, mutta jonka toiminnassa on johdonmukaisuutta.

PS. Ihan vain huomautuksena: olen Halla-ahon kanssa samaa mieltä siitä, että länsimaalainen kulttuuri on parempi kuin muut. Minulla kyse vain on mielipiteestä, en esitä asiaa totuutena, joka kaikkien on hyväksyttävä. En tiedä, onko Halla-ahokin oikeasti tätä mieltä. Hän on moneen kertaan paheksunut relativismia, mutta toki mahdollista on, että filosofiselta kannalta hän on tässäkin asiassa täysin samaa mieltä kanssani.

3 kommenttia:

  1. Mihin pisteeseen asti olet relativisti? Nimittäin lause "kaikki on suhteellista" on joko a) epätosi tai b) itse itsensä kumoava: jos kaikki on suhteellista, on lause "kaikki on suhteellista" myös suhteellinen ja täten myös epätosi.

    Oletan siis, että olet moraalirelativisti eli kaikki oikea / väärä on suhteellista (Mikä kuitenkin loppuun asti vietynä ideologiana tarkoittaa, että mikään ei ole oikeasti väärin tai oikein, ei edes lasten raiskaaminen)?

    En muista Halla-ahon koskaan väittäneen, että länsimainen kulttuuri on paras mitä on absoluuttisessa mielessä vaan suhteellisessa mielessä eli maassa nimeltä Suomi länsimaiset arvot ovat suhteessa väestöön jne. tekijöihin parhaita, korjaa jos olen väärässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aiheellinen kysymys. Tarkoitin tässä yhteydessä tosiaan arvo- ja kulttuurirelativismia, en metafysiikkaa tms..

      Minulla on omat arvoni, mutta en pidä niitä lainkaan universaaleina. Hämmästelen jatkuvasti ihmisoikeustahojen näkemystä siitä, että he ovat absoluuttisesti oikeassa ja että kaikkien on oltava heidän kanssaam samaa mieltä. Itse inhoan ja halveksin syvästi esimerkiksi sellaisia vanhoillisislamilaisia tapoja kuin lapsiavioliittoja ja kivitystuomioita, mutta en toisaalta tuomitse niitä kuin itse tykönäni. Minulle riittää, että ne pysyvät poissa sieltä, missä minä olen. En kerta kaikkiaan välitä niistä ihmisistä, jotka kärsivät niistä tahoillaan. Muutoksen on lähdettävä heistä, ei minusta – ja sen on lähdettävä, jos he niin haluavat.

      Mitä tulee Halla-ahon relativistisuuteen/universalistisuuteen, lisäsin post scriptumin juuri siksi, että aloin epäröidä kirjoittamani paikkansapitävyyttä. Selasin hänen blogiaan läpi, mutta en löytänyt niin filosofista tekstiä, että asia olisi tullut ilmi. Toisaalta väliäkö sillä? Halla-ahoa yleensäkin demonisoidaan sellaisten asioiden perusteella, joilla ei ole totuuspohjaa nimeksikään. Voisi ajatella, että tässä tekstissä mainittu Halla-aho on se, jonka media ja poliittiset vastustajat ovat luoneet, ei se, joka oikeasti on olemassa.

      Poista
  2. Tämä voisi olla sopiva paikka heittää ilmoille joskus mielessäni pyörinyt ajatusleikki.

    Ajatellaanpa, että biologian homo sapiensin sijaan ihminen määriteltäisiin YK:n ihmisoikeuksien julistuksen avulla. Otetaanpa siis tuo julistus tällä kertaa universaaliksi tosiasialausumaksi eikä arvoksi.

    Tällöin taas voitaisiin muotoilla yksinkertainen syllogsimi

    a) Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille ihmisille.

    b) Valtakunnan X hallitus ei kunnioita kansalaistensa ihmisoikeuksia.

    c) Niinpä X:n kansalaiset eivät ole ihmisiä.

    Mikäli asia näin muotoiltaisiin, niin se saattaisi korostaa kansakuntien autonomiaa. Kansalaisista (tai alamaisista) tulisi ihmisiä silloin, kun he pakottavat hallituksensa kunnioittamaan ihmis- ja kansalaisoikeuksia. Nyt, kun asia ymmärretään arvona, miten asioitten pitäisi olla, on niitä helpompi käyttää viikunanlehtenä öljynryöstöretkille tms. Tai no, mielikuvitus on venyväinen, mutta sitä tulisi ainakin käyttää enemmissä määrin, mikäli sillä haluttaisiin perustella interventioita.

    Tilannehan on nyt sikäli ristiriitainen, että tuota julistusta voisi pitää YK:n jäsenten keskinäisenä universaalien arvojen miniminä, mutta silti kaikki eivät sitäkään käytännössä noudata. Relativismi näyttäisi vieneen tämän ottelun...

    Nyky-Suomen mentaalinen ilmapiiri vain om sellainen, että tuonkin yksinkertaisen päätelmän esittämisen seurauksena - näin veikkaan - ehkä 1/200 yleisöstä keskittyisi asiaan, ja loput nostaisivat taivaaseen asti kohoavan urkukonserton aiheesta, miten sanoja (ei siis kyseinen maa itse) on kieltänyt ihmisoikeudet X kansalaisilta.

    VastaaPoista