4.5.2015

11. luku: Rauhanturvaaja




”Onneksi olen ollut erilaisissa johtotehtävissä jo pitkään,
joten olen tottunut tilanteisiin, joissa mikään vaihtoehto ei ole täydellinen.”



Syyriasta palannut Kaleva Saarelainen vaikutti eräällä tavalla samanlaiselta kuin se nuorempi Kaleva Saarelainen, joka oli varusmiespalvelusta edeltäneet kaksi vuotta elänyt yksin matemaattis-loogisessa maailmassa. Poikkeus oli, että Syyrian jälkeen hän eli yksin ihmisten maailmassa, käyttäen kaiken tarmonsa vaientaakseen sen minun mielestäni kohtuuttoman syyllisyyden, jota hän kantoi. Hän ei viettänyt vapaa-aikaa edes viikonloppuisin eikä hän edes ystäviensä seurassa luopunut johtajan roolistaan; hän vaikutti laihtuvan ja kalpenevan, hänen silmiensä alla tummat varjot synkkenivät ja otsan uurteet syvenivät. Ja kaikkialle hän kantoi Syyriasta tuomaansa kiveä, joka ilmeisesti toi hänelle uutta tahdonvoimaa.

Kävin silloin tällöin Brysselissä, pääasiassa tapaamassa kollegoitani eli muiden EU-maiden arkkitehtuurinpuhdistusvirastojen johtajia. Joskus näillä matkoilla tapasin Kalevan. Niiden viiden vuoden aikana, jotka olin ollut hänen avustajansa, olimme jossain määrin lähentyneet toisiamme tasaveroisina ystävinä, mutta kaikki se kehitys tuntui haihtuneen kuin savuna ilmaan. Kaleva vaikutti taas saavuttamattoman ylhäiseltä; ennen hänen kansanedustajuuttaan olin ollut hänen lähipiirissään vähäinen jäsen, enkä ollut ollut varma edes siitä, oliko hän millään tavoin yksilöinyt minua erilleen muista kannoillaan roikkuneista kannattajista. Hänen avustajanaan olin tiennyt nauttineeni suurempaa arvostusta kuin monet muut, mutta Kalevan palattua Syyriasta en voinut olla siitä enää varma. Tunsin jälleen olevani vain sotilas hänen shakkilaudallaan. Hän ei enää kysynyt neuvojani; toisaalta, sikäli kuin tiesin, hän ei kysellyt neuvoja enää muiltakaan. Ne hänen avustajansa, jotka myös olivat pitkään olleet hänen lähipiirissään, kertoivat huolissaan havainneensa aivan samanlaista kuin minäkin.

Euroopassa Kaleva onnistui saamaan hyvin vahvan, joskin osin epävirallisen aseman. Unionin valtaa oli siirretty takaisin jäsenmaille, mutta Kaleva oli erittäin tiiviissä yhteyksissä jäsenmaiden hallituksiin. Sampo Terho oli korvannut Kalevan Suomen pääministerinä EU:n reformin seurauksena, mutta sisäpiirissä kuulemieni tietojen mukaan Kalevalta liikeni aikaa viikoittain lähettää Helsinkiin ohjeitaan Suomen johtamisesta. Ruotsi, joka oli edelleen Suomen miehitysvallassa, oli tietenkin vielä tiukemmin Kalevan ohjausnuorassa. (Ruotsia ei edustanut Eurooppa-neuvostossa pääministeri eikä tirehtööri, vaan komissaari: Kalevan nimittämä komission varapuheenjohtaja, joka vastasi ulkorajavalvonnasta ja maanosastamuutosta, Jussi Halla-aho.) Mutta myös muut eurooppalaisjohtajat kuuntelivat Kalevan neuvoja, ohjeita ja suoranaisia käskyjä tavalla, joka sai minut epäilemään sen taustalla olevan muutakin kuin kunniavelkaa.

Euroopan uusi kehitysyhteistyö pääsi myös vauhtiin. Enää jäsenmaat eivät hoitaneet yksin omia kehitysprojektejaan, vaan kaikki kehitysyhteistyöhön budjetoidut rahat koottiin yhteen ja niitä käytti unioni kokonaisuudessaan. Komissiossa Kaleva oli ottanut kaikki kehitysasiat kuten muutkin ulkoasiat omaan salkkuunsa ja hoiti niitä päättäväisesti.

”Olemme yrittäneet ratkaista kehitysmaiden ongelmia jo vuosikymmenien ajan väärällä tavalla”, Kaleva sanoi eräässä haastattelussa. ”Tulokset osoittavat sen. Naiivi oletus on ollut, että demokratia luo toimivan yhteiskunnan. Tosiasiassa toimiva yhteiskunta luo demokratian. Yhteiskunnassa on oltava koulutettu väestö, vähän korruptiota, kunnolliset instituutiot ja toimiva infrastruktuuri sekä sisäinen vakaus ennen kuin se on kypsä demokratiaan; tällä tavoin kaikki kehittyneet maat ovat päässeet asemaansa. Muutos merkitsee sitä, että nyt lopetamme näytösvaalien pitämisen ja hoidamme mainitut asiat kuntoon. Kehitysmaissa siirrytään demokratiaan portaittain ja vasta sitten, kun sen koemme toimivammaksi ratkaisuksi kuin sanelumme.”

Kaleva piti aktiivisesti yhteyttä myös moniin Afrikan ja Aasian maiden johtajiin. Syyria, jota Kaleva hallitsi sinne jääneiden rauhanturvaaja-armeijoiden kautta, muutettiin lukuisten pienille etnisille ryhmille annettujen autonomisten alueiden liittovaltioksi, jota EU hallitsi epäsuorasti. Sodan raastama Irak, jota Yhdysvallat oli aiemmin pitänyt komennossaan, alistui vuorostaan EU:lle. Tuore kansallisvaltio Kurdistan sai johtajat Euroopasta palaavasta väestöstään, ja he olivat uskollisia Kalevalle.

Afrikassa monet johtajat Kaleva sai alistumaan tahtoonsa. Käyttäen henkilökohtaisia suhteita ja painostusta hän sai kehitysyhteistyön vastineeksi poliittista valtaa. Yhdessä Afrikan unionin kanssa Kaleva järjesti historian mittavimmat rauhanturvaoperaatiot, jotka ajan kuluessa saivat tuotua vakautta Somaliaan, Darfuriin ja Nigeriaan. Libyan rannikkoseudut oli jo aiemmin otettu EU:n suoraan sotilaalliseen hallintaan, kun ihmissalakuljettajat oli pysäytetty ja muuttovirta tyrehdytetty. Uppiniskaisimmat afrikkalaisjohtajat Kaleva kampesi tylysti syrjään. Maanosa sai uuden alun, jossa auttoivat erityisesti Euroopasta tulleet paluumuuttajat, joille maksettiin kohtuullinen pääoma paremman tulevaisuuden rakentamiseksi kotonaan.

EU:n apua ja tukea vastaan vaatima yhden lapsen politiikka oli monille maille vaikea pala nieltäväksi, mutta edistys muissa asioissa sai ehkäistyä protestit. Kun muutto Eurooppaan ei ollut enää mahdollisuus, kehitysapurahoja kohdennettiin tuottavammin ja armeijat pitivät vakautta yllä, koko Afrikka alkoi muuttua. Rakennettiin teitä, terveyskeskuksia, kouluja, jätehuoltoa, viemäröintiä ja vedenpuhdistamoja sekä parempaa rakennuskantaa. Sahelin alueen aavikoitumista ryhdyttiin suurella tarmolla ehkäisemään. Afrikan aiemmin toivoton tilanne alkoi muuttua toiveikkaaksi.

Kansainväliset organisaatiot olivat suhtautuneet Kalevaan epäillen ja jopa pelolla, sillä Ruotsin miehittäminen ja Länsi-Euroopan vallankumous olivat olleet niin rajuja ratkaisuja. Viimeistään Syyrian sisällissodan päättyminen kuitenkin johti siihen, että Kaleva toivotettiin tervetulleeksi suurten kansainvälisten organisaatioiden johtajien joukkoon. Tilanne parani entisestään, kun ruotsalaiset ilmoittivat ymmärtäneensä monikulttuurisuuden ongelmallisuuden päästyään siitä eroon ja kiittivät Kalevaa palveluksesta ruotsalaisille. Niihin aikoihin Kaleva salli Ruotsin miehityksen purkamisen ja vallan siirtämisen takaisin ruotsalaisille.

Yhdysvaltain keskittyessä presidentinvaaleihin ja uuden presidentin aloitellessa kauttaan Kaleva onnistui tavoitteessaan ja syrjäytti Yhdysvallat kansainvälisesti merkittävimmän suurvallan asemasta. Yhä enemmän Kaleva rakensi suhteita merkittäviin kansainvälisiin organisaatioihin ja otti ne avukseen kunnianhimoisessa politiikassaan. Euroopan neuvoston ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön hän onnistui EU-maiden painoarvolla käytännössä integroimaan osaksi unionia, ja samoin kävi Kansainyhteisölle. Yhdistyneet kansakunnat ja Punaisen ristin hän valjasti avukseen Afrikan ja Lähi-idän kehityspolitiikassa. Talouspuolella Maailman kauppajärjestö, Maailmanpankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto liittoutuivat Kalevan kanssa. Bilderbergin Kaleva oli ottanut omaksi tukipilarikseen: vuodesta 2016 lähtien kokoukset pidettiin täysin avoimesti, ja etenkin eurooppalaiset osanottajat peräänkuuluttivat kansallisvaltioajatusta.

Sen sijaan Nato ei kuulunut niihin organisaatioihin, jotka Kaleva veti omaan vaikutuspiiriinsä. Hän oli ottanut Ukrainan tilanteen ratkaisemisen huolekseen, mutta venäläiset oli ajettu kylmän sodan aikaisiin poteroihin, eikä Kaleva onnistunut saavuttamaan minkäänlaista neuvottelutulosta Vladimir Putinin kanssa. Nato oli Venäjälle punainen vaate, joten Kaleva alkoi harkita mahdollisuutta, että järjestö oli itse asiassa suuremmaksi vaaraksi turvallisuudelle kuin se sitä varmisti. Sikäli kuin tiesin, Kaleva aikoi muodostaa EU-maiden yhteisen puolustusjärjestön, joka tulisi Naton tilalle. Se viimeistään olisi saanut venäläiset ymmärtämään, ettei Yhdysvalloilla ollut enää mitään valtaa Euroopassa.

Myös Kaleva ryhtyi yhdeksi niistä johtajista, jotka yrittivät saada sopua Israelin ja Palestiinan välille. Kaleva kannatti kaikkien kansojen oikeutta itsenäisyyteen, mutta toisaalta hän ymmärsi olla provosoimatta israelilaisia. Idässä hän kiinnitti huomiota Afganistanin ja Pakistanin sekasortoisiin tilanteisiin, Kiinan ja Taiwanin suhteisiin sekä tietenkin Pohjois-Koreaan.

* * *

Eräänä päivänä Brysselissä, kun arkkitehtuurinpuhdistusvirastojen johtajien kokous oli päättynyt, pääsin vieraisille Kalevan luokse komission rakennukseen. En oikeastaan yllättynyt, kun heti tervehdysten jälkeen Kaleva alkoi kysellä työni edistymisestä.

”Helsingissä rakennetaan vauhdilla”, kerroin. ”Kokouksessa keskustelimme tyylisuunnista ja siitä, miten luoda uutta kansallisromantiikkaa rakennustaiteeseen.”

Huomioni kiinnittyi Kalevan työpöydällä oleviin lukuisiin erilaisiin kirjoihin ja tutkimuksiin.

”Onko sinulla viimeinkin aikaa harrastuksille?” kysyin.

”Tästäkin on tullut osa minun työtäni”, Kaleva sanoi istuutuen. ”Olen ärsyyntynyt niin monien johtajien joutavaan pikkupolitikointiin. Siksi olen nimittänyt arvostettujen tiedemiesten valiokunnan, joka tekee kunnianhimoisia visioita kanssani.”

”Millaisia siis?”

”Voisimme tehdä todella mullistavia uudistuksia, jos poliittista tahtoa vain löytyisi”, Kaleva sanoi tutkaillen erästä tekniikan alan aikakauskirjaa. ”Ihmiskunta kulkee jatkuvasti kehityksestä jäljessä, koska esimerkiksi infrastruktuurihankkeet rakennetaan vuosikymmeniä sen jälkeen, kun niihin tarvittavat innovaatiot on jo tehty.”

Hän katsoi minua erittäin tuimasti, melkeinpä vihaisesti.

”Lento- ja laivaliikenteet eivät ole kovin energiatehokkaita”, hän jatkoi. ”Katso tätä hahmotelmaa. Olisi teoriassa mahdollista rakentaa tunneli Euroopasta Pohjois-Amerikkaan. Se olisi suuri metallitunneli, joka menisi meressä parinkymmenen metrin syvyydessä ja olisi ankkuroitu meren pohjaan. Jos siitä tehtäisiin rautatietunneli, jossa olisi tyhjiö, ja käytettäisiin maglev-tekniikkaa, junat voisivat hyvinkin päästä jopa tuhannen kilometrin tuntinopeuteen.”

Minulla kesti hetken sulatella ajatusta.

”Se luultavasti merkitsisi melkoista pudotusta lento- ja laivaliikenteeseen, totisesti”, sanoin. ”Mutta sen rakentaminen varmaan maksaisi… kaikki maailman rahat.”

”Tuskin niin paljon”, Kaleva sanoi.

”Kuitenkin paljon enemmän kuin millään taholla on käyttää siihen. Julkiset taloudet ovat velkaantuneita ja muutenkin kuormitettuja, eikä yksityiseltä puolelta tulisi rahaa tuollaiseen investointiin, joka maksaisi itsensä takaisin erittäin pitkän ajan kuluttua. Juuri siksi tekniikan soveltaminen laahaa kehityksestä jäljessä.”

”Mikä pakko on ihmisillä saada joka vuosi uusi älypuhelin tai tablettitietokone?” Kaleva puhisi. ”Rahat tässä maailmassa käytetään typerästi ja ne ovat jakautuneet epätaloudellisesti.”

”Raha pienituloisella lisää kokonaishyvinvointia enemmän kuin sama raha suurituloisella”, sanoin jotain sanoakseni. Kaleva kuitenkin vaikutti keksivän jotakin sanomastani selvyydestä.

”Kuinka paljon maailmassa on miljardöörejä?” hän kysyi.

”En tiedä, ehkä tuhat.”

”Minusta tuntuu”, Kaleva sanoi hitaasti, ”että sihteerini saa kutsua heidät kaikki puheilleni.”

Hän otti esiin minulle tutun äänitteen, jolla oli käyttämämme ihmisen kuuloalueen alarajalla oleva jyly.

”Ahaa”, sanoin. ”Veikkaan, että lähiaikoina hyväntekeväisyys tulee lisääntymään.”

”Hyväntekeväisyys on yksi huijaus koko sana”, Kaleva sanoi. ”Tietääkseni Bill Gates antaa usein suuriakin rahasummia hyväntekeväisyyteen, mutta… se on kuin antaisi nälkäiselle kalan. Hän syö sen heti ja on pian taas nälkäinen. Olisi parempi kannustaa liian rikkaita sijoittamaan rahojaan tuottavasti, sellaisiin asioihin, joista on suurta hyötyä, mutta jotka ovat taloudellisesti liian kannattamattomia.”

”Kuten?”

”Uusiutuvan energian tuotannon tehostaminen, kierrätysjärjestelmien rakentaminen kaikkialle maailmaan… tai vaikka kaikkien syrjäytyneiden nuorten työllistämiseen puutarhureiksi.”

Kaleva laittoi aikakauskirjan pinon päällimmäiseksi ja huokasi.

”Tiedätkö, olen eräällä tavalla hyvin pettynyt”, hän sanoi. ”Olen yksi maailman mahtavimmista ihmisistä, mutta mitä minä siltikään olen? Ajattele nyt. Sademetsiä kaadetaan ja eliölajeja tuhoutuu, enkä minä voi sille mitään. Ympäristöongelmat yleensäkin ovat liian mittavia; miten siivota valtamerten jätepyörteet? Afrikka ehkä on saatu hyvän kehityksen alkuun, mutta sitten jokin Kiina, piittaamaton diktatuuri. Intia on sekin oikea murheenkryyni, sekin kaipaisi yhden lapsen politiikkaa. Ja sitten Israelin ja Palestiinan kriisi, teokraattinen Iran, Ukraina ja Pohjois-Korea. Tarkoitan sitä, että tässäkin asemassa olen kyvytön edistämään sitä, minkä parhaaksi näen: rauhaa, järjestystä ja vakautta kaikille ihmisille.”

Hänen kätensä puristui Syyriasta tuodun kiven ympärille. Hänen kasvonsa tuimistuivat taas ja hänen silmänsä kostuivat hivenen.

”Kansainväliset organisaatiot ovat olemassa selvittääkseen niitä asioita, jotka ovat liian suuria valtioille. Tarvitaan vain poliittista tahtoa. Minulla tulisi olla enemmän rohkeutta. EU oli pakko reformoida. Siis on syytä tehdä se myös YK:lle. Miksi siellä pitäisi olla veto-oikeudella varustettuja kiusankappaleita?”

* * *

Kaleva usutti YK:n aiempaa paljon aktiivisempaan toimintaan kaikilla alueilla, joilla oli konflikteja. Vaikutti siltä, että YK:n pääsihteeri jäi aivan sivustakatsojan rooliin, kun Kaleva EU:n painoarvolla alkoi linjata toimintaa. Kaleva kyllä sai Israelin ja Palestiinan johtajat saman pöydän ääreen, mutta edes Kalevan aktiivisuus ei saanut sukupolvien aikaisia kiistakumppaneita löytämään yhteistä säveltä – paitsi ehkä sen, että molemmat jossain määrin ärsyyntyivät Kalevan toiminnasta.

Kiina poltti päreensä, kun Kaleva yritti saada Taiwanin jäseneksi YK:hon, eikä asiaan varmaan voinut olla vaikuttamatta se, että Kaleva oli avoimesti ilmaissut haluavansa Tiibetille itsenäisyyden. Pohjois-Korea oli kaikkein mahdottomin tapaus, jonka diktaattori sai Kalevan raivoihinsa. Ja Euroopassa Venäjä heitteli kapuloita Kalevan rattaisiin, kun Ukrainan kriisiin yritettiin etsiä ratkaisua.

Muistin hyvin sen, miten Kaleva oli kansanedustajana ollut varsin sovitteleva ja diplomaattinen. Minua hän oli läksyttänyt siitä, että olin ollut vihamielinen vastapuolta kohtaan, mutta sen opin hän vaikutti hylänneen päästyään kansainvälisen politiikan areenoille.

Seuraavan kerran tapasin hänet heti sen jälkeen, kun hän oli kokenut suuren pettymyksen. Hän oli suunnitellut paljon YK:n varaan, mutta järjestö ei vaikuttanut olevan muutettavissa. Kukaan ei ollut halukas luopumaan veto-oikeudestaan, mikä käytännössä tarkoitti, ettei YK:sta koskaan voisi olla tehokkaaseen toimintaan, jossa jokin toisen maailmansodan viidestä suuresta voittajasta olisi vastahankaan.

”Roskaväkeä”, hän jupisi unohtaen tervehtiä minua. ”Lyhytnäköisiä ääliöitä. Vaikka kuinka yritän selittää heille tarpeesta lyödä voimat yhteen ja toimia koko ihmiskunnan hyväksi, ne ketaleet eivät kuuntele minua. Pikkujutut ovat heille tärkeämpiä.”

”Mitä aiot tehdä?” kysyin osaaottavasti.

”Minä…” Kaleva sanoi uhkaavasti, ”murskaan heidät.”

Hän otti pöydänkulmalla olevan paperin ja antoi sen minulle.

”Kun nyt olet siinä”, hän sanoi, ”ja olet ennen ollut avustajani eli tunnet nämä hommat, laitahan tuo eteenpäin. Aion tehdä hieman julkisia hankintoja.”

”Sata miljoonaa kappaletta 3D-laseja?!” luin paperista ääneen sanoin kuvaamattoman ällistyneenä. Oliko se olevinaan talouden elvytyspaketti? Kokonaishämmästykseni olisi ollut pienempi, vaikka Kaleva olisi yhtäkkiä muuttunut silmieni edessä umpihumalaiseksi ja aivotärähdyksen saaneeksi John Maynard Keynesiksi, jolla olisi ollut kaksi päätä, omansa ja Paavo Arhinmäen.

”Et lukenut väärin”, Kaleva sanoi. ”Ne ovat erittäin tärkeitä.”

Hän otti puhelimensa ja soitti.

”Onko CERN? Kertokaahan, joko se hiukkaskiihdytin alkaa olla valmis. Pian on? Hienoa.”

”Mitä te siinä hiukkaskiihdyttimessä teette?” kysyin ihmeissäni.

”Hiukkaskiihdytin on oikeastaan väärä sana”, Kaleva sanoi. ”Käytän sitä, koska mikään sana ei kuvaa laitetta, jonka olemme rakentaneet. Se liittyy intohimooni, dimensioanalyysiin. Muuta en kerro nyt. Saat tietää kaiken, kunhan tutkimuksemme ovat valmiit.

* * *

4 kommenttia:

  1. Kiinnostava tarina. Aika paljon fokusta globaalissa toiminnassa, itse odotan ehkä jonkinlaisia hahmotelmia Utopian sisäisestä kehittämisestä kuten nyt vaikka arkkitehtuuri, jota hieman on jo käsiteltykin. Mutta siis asioista kuten millainen on koulutusjärjestelmä, terveydenhoito ja miten väestönlaatua pyritään parantamaan, kriminaalipolitiikka, tiedeinstituutiot ja uskonnon tilanne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näihin asioihin tulen keskittymään, mutta ensin Kalevan on päästävä rauhoittumaan. Et ikinä arvaa, mitä hiukkaskiihdyttimestä on tulossa.

      Poista
  2. Todellisuuden mestari7. toukokuuta 2015 klo 10.10

    Aivan mahtavaa työtä, tästä pitäisi tehdä elokuvaversio! Jännää miten Kalevalle on tärkeää että suurvalloilla ei ole globaalisti valtaa, mutta haluaa diktaattorin ottein hallita kaikkia kehitysmaita. Odotan innolla myös koska homoeroottinen jännite kertojan ja Kalevan välillä vihdoin laukeaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaleva alkaa tässä vaiheessa olla mielentilassa, jossa hän ei näe ristiriitaa toiminnassaan. Kuten hän aiemmin sanoi, "kyse ei ole metodeista, vaan päämäärästä": hänen kuuluu hallita, koska hän osaa hallita, eikä hän luota kenenkään muun osaavan hallita.

      Minä en tarinan filmatisoinnin eteen aio tehdä mitään. Jos joku siitä innostuu, esimerkiksi sinä, niin siitä vain. Mikäli tarinan loppuratkaisu ei miellytä, sen voi muuttaa sellaiseksi kuin haluaa.

      Poista