Selvänäkijän
tai ihmistuntijan kykyni ovat taas tehneet itseeni suuren vaikutuksen, ja olen
sitä mieltä, että niiden tulisi tehdä vaikutus myös lukijaan. Yli vuosi sitten
kirjoitin tekstissäni Avioliittolaki ja demokraattinen ongelma seuraavasti:
Jos aloite hylätään, he [kansalaisaloitteen puuhaajat] keräävät riittävän määrän nimiä samanlaiseen aloitteeseen, jonka he antavat seuraavan eduskunnan päätettäväksi, ainakin mikäli asia ei löydy seuraavasta hallitusohjelmasta. Ja he perustelevat toimensa seuraavasti: ”Vaalit on käyty, kansa on puhunut, nyt on uusi eduskunta ja uudet mandaatit, aloite voi hyvinkin mennä läpi tällä kertaa.”
[…]
Ongelma tässä vain on se, että en todellakaan usko aloitteen puuhaajien kategorisesti kannattavan asioiden uutta käsittelyä siksi, että mandaatit vanhenevat. Toisin sanoen, jos aloite meneekin tässä eduskunnassa läpi, sen puuhaajat eivät ensi vaalikaudella vaadi uutta käsittelyä, eivät edes hyväksyisi sellaista.
Aloitetta
kannattaneet ”liberaalit” ovat ystävällisesti osoittaneet suorin sanoin, että
heitä kohtaan tuntemani syvä halveksunta on täysin oikeutettua. Viikko sitten Vihreiden kansanedustaja Oras Tynkkynen uhosi: ”Jos [aloite] ei mene nyt [läpi], niin sitten seuraavalla vaalikaudella.” Hänelle ja muille ”liberaaleille” kansanvalta ei ole sitä, että kansa saa päättää asioista haluamallaan tavalla,
vaan että he saavat päättää asioista haluamallaan tavalla. Jos kansa on eri
mieltä kuin he, se saa loputtomasti tilaisuuksia muuttaa mieltään, mitä he
tulevat propagoinnillaan kaikin voimin tukemaan. Jos kansa taas on samaa mieltä kuin
he, sen mielipidettä kuunnellaan nyt, mutta mielenmuutoksiin ei anneta enää
tulevaisuudessa tilaisuutta. Heillä tulee mielestään olla etuoikeus saada oma tahtonsa läpi.
”Liberaalit”
ovat ylimielisintä ja tekopyhintä sakkia, joka tämän maan politiikkaa on kuunaan
vaivannut. Olisi todella mielenkiintoista päästä tekemään silmäys heidän
todellisiin ajatuksiinsa. Tiedostavatko he ollenkaan oman käytöksensä
ristiriitaisuutta ja epärehellisyyttä? Jos kyllä, häpeävätkö he sitä, kuten
kuuluisi? Vai nauravatko he itsekseen niille, joita he saavat petkutettua? Jos
eivät, ovatko he vain niin henkisesti rajoittuneita, etteivät ymmärrä
käytöksensä ristiriitaisuutta ja epärehellisyyttä kaikista rautalankaperusteluista huolimatta? Vai ovatko he fanaatikkoja, joiden utopian
rakentamiseksi aivan kaikki keinot ovat hyväksyttäviä?
Tehdään
pieni vertaus. Viikko sitten Helsingin Sanomat teki jättiläismäisen jutun
kansanedustajien kannoista kansalaisaloitteen valiokuntakäsittelyssä.
Alkuviikosta se teki yhtä suuren kaikkien kansanedustajien kannoista. Mikäs
siinä, onhan se sinänsä hyvä, että vallan vahtikoira harjoittaa tällaista
journalismia. Mutta entä suhteellisuus? Kun alkusyksystä paljastui ulkomaalaisten barbaarien terroriaalto suomalaisia nuoria kohtaan Helsingissä, asia sai
julkisuutta kuin vahingossa. Ei Helsingin Sanomat silloin tunkenut mikrofonia
jokaisen kansanedustajan kitalakeen ja tivannut, mitä mieltä he ovat tällaisesta
sodanjulistuksesta Suomen kansaa kohtaan. Vielä uskomattomampaa olisi ollut, jos
Yle olisi kirjoittanut tällaisia juttuja eri maakuntien kansanedustajien näkemyksistä
tilanteeseen. Voiko median asenteesta muuta päätellä kuin että sen mielestä suomalaisnuorten
järjestelmällinen terrorisoiminen, johon kukaan ei ole ehdottanut sekä toteuttamiskelpoista että poliittisesti realistista ratkaisua, on suorastaan pikkiriikkinen sivuseikka verrattuna sukupuolineutraaliin
avioliittolakiin?
Oikeastaan
mikään asia ainakaan tällä vaalikaudella ei ole saanut niin paljon huomiota
kuin sukupuolineutraali avioliittolaki. Onko marginaalinen muutos marginaalisen
ihmisjoukon elämään tosiaan niin paljon tärkeämpi asia kuin mikään muu tässä yhteiskunnassa?
Kansallisen määräysvallan uhraaminen parin poliittisen broilerin urakehityksen
vuoksi? Valtakunnan syöksyminen vararikkoon? Demografian tärveleminen ja kulttuurin vaarantaminen?
Puolustusvoimien alasajo kansainvälisesti kiristyvässä tilanteessa? Tällainen keskustelun epäsuhta ei ole kunniaksi Suomen kansalle. Ainakin oma uskoni Suomen kansan kykyyn elää ja vaikuttaa demokratiassa on painunut lokaan.
Olen
todella helpottunut aloitteen hyväksymisestä. ”Liberaalit” saavat tärkeimmän
tavoitteensa läpi, joten debatti loppuu ja tulevaisuudessa on mahdollista
keskittyä johonkin tärkeämpään. Vaalien alla ”liberaalit” saattavat jo kirota
voittoaan, koska silloin he eivät voi enää vaientaa vakavampaa keskustelua
paasaamalla tällaisesta pikkujutusta, jota sadat tuhannet jostain syystä
pitävät kovinkin oleellisena. Realiteetti tuntuu olevan, ettei
yhteiskunnallinen keskustelu voi tervehtyä ennen kuin ”liberaalit” saavat syyn
lopettaa marinansa. Ehkä he nyt jonkin aikaa pysyvät hiljaa, kunnes keksivät
tehdä pedofiliasta tai eläimiinsekaantumisesta ihmisoikeuskysymyksen.
Lisäys 12.12.2014: Rehellisyyden vuoksi on syytä suunnata risuja myös eduskunnan konservatiivileiriin, jossa ehdoin tahdoin halutaan jatkaa asiasta ja jopa saada kevään vaalit pyörimään sen ympärillä. Huomautettakoon kuitenkin, että tiedotusvälineiden puutteellisesta informoinnista johtuen olin siinä käsityksessä, että kansalaisaloitteen käsittely ei jatkuisi väistämättä myös ensi vaalikaudella. Niinpä kritiikkini asian jatkuvasta käsittelystä jääköön siltä osin huomiotta.
Lisäys 12.12.2014: Rehellisyyden vuoksi on syytä suunnata risuja myös eduskunnan konservatiivileiriin, jossa ehdoin tahdoin halutaan jatkaa asiasta ja jopa saada kevään vaalit pyörimään sen ympärillä. Huomautettakoon kuitenkin, että tiedotusvälineiden puutteellisesta informoinnista johtuen olin siinä käsityksessä, että kansalaisaloitteen käsittely ei jatkuisi väistämättä myös ensi vaalikaudella. Niinpä kritiikkini asian jatkuvasta käsittelystä jääköön siltä osin huomiotta.