Kesäkuussa
2011 vierailin Liechtensteinissa ohikulkumatkalla Saksasta Italiaan, ja tuon
vain vähän lounastaukoa pitemmän pysähdyksen aikana ehdin jo kokea, että minua
oli huijattu. Piipahdus pikkuvaltiossa ei ollut suuri tapaus, kunhan teki mieli
liittää yksi uusi valtio niiden joukkoon, joissa olen käynyt. Lounas tuskin oli
sen huonompi kuin mikään muukaan samalla matkalla, mutta silti se oli ainoa,
johon petyin. Olin kai kuvitellut jotain taikuutta liittyvän siihen, että
paikka ei ollut Saksassa tai Sveitsissä tai Italiassa tai muussa tavallisessa
valtiossa.
Jotkut
ihmettelevät, mitä kumman loistokkuutta liittyy itsenäisyyteen.
Liechtensteinilaiset varmaan osaisivat vastata siihen paremmin kuin juuri
ketkään tässä maailmassa. Itsenäisyys on heille lottovoitto, ja vieläpä
sellainen, että jos maa ei olisi itsenäinen, se ei valuisi heidän sijaansa
sveitsiläisille tai itävaltalaisille.
Kautta
maailman maantiedettä tuntevat ihmiset tietävät, että Sveitsin ja Itävallan
välissä on pieni maa nimeltä Liechtenstein, jonka pääkaupunki on Vaduz. Harvat
näistä ihmisistä koskaan kokevat mitään erityistä halua mennä sinne. Mutta kun
he joskus päätyvän sen lähelle, monikin menee samaan lankaan kuin minä. He
haluavat nähdä, millainen on se pikku kummajainen, josta he eivät tiedä juuri
mitään muuta kuin sen, että se on olemassa.
Vaduzissa
on paljon ravintoloita, jotka olivat tupaten täynnä sinä päivänä, kun minäkin
olin siellä. Voisin lyödä paljonkin vetoa, että laakson toisella laidalla olevissa
kylissä ei ole läheskään niin paljon niin suosittuja ravintoloita. Samoin
Vaduzissa on museoita. Enpä keksi, minkä vuoksi laakson toisella puolella
sellaisia olisi.
Päällimmäisenä
Vaduzista jäi mieleen se, että se on ruma kaupunki. Sinne oli rakennettu paljon
järkyttäviä moderneja palikoita, jotka toivat mieleen Musiikkitalon tai
Guggenheim-luonnokset. Alppilaakso, jota ylhäältä katsoo karu keskiaikainen
linna, on niille ehkä vielä epäsopivampi ympäristö kuin Helsingin keskusta.
Liechtensteinia
ei pelota turmella itseään laaduttomalla arkkitehtuurilla. Se ei pidä väkeä
maasta poissa. Mikä tahansa muu alppilaakso olisi sillä tiellä vaarassa
syrjäyttää itsensä turismilta, mutta ei Liechtenstein, jonne tullaan riippumatta
siitä, mitä siellä on. Sama epäilemättä pätee muihinkin pikkuvaltioihin, mutta
niissä en ole käynyt tarkastamassa tilannetta. Ainakin se, mitä tiedän
Monacosta ja Singaporesta sekä Kiinan erityisalueista Hongkongista ja Macaosta,
tukee käsitystäni. Vatikaani on joukossa poikkeus, koska sen kuuluisuus ei
perustu ensisijaisesti itsenäisyyteen.
Nykyajan
kaikille elämänalueille tunkeutuvassa kilpailussa luulisi jonkun havahtuvan
siihen, että Liechtensteinista ja muista kääpiöistä voisi ottaa mallia. Turismi
on erittäin merkittävä työllistäjä tässä maailmassa. Historiallisiin
kuriositeetteihin perustuvat itsenäiset pikkuvaltiot pääsevät muita paljon
helpommalla turismin kanavoimisessa hyödykseen. Miksei niiden petkutus toimisi
muillakin?
Venäjä
voisi kokeilla antaa itsenäisen valtion aseman vaikkapa Valamolle, Kižille ja
Solovetskille. Kartastoja tutkivat amerikkalaiset ja japanilaiset huomaisivat
ne, tutkisivat niitä Wikipediasta ja saisivat päähänsä mennä paikalle. Ja rahaa
tunkisi ovista ja ikkunoista.
Suomi
voisi kokeilla samaa Suomenlinnalla. Tällaisten pienten museosaarten
itsenäisyys ei käytännössä merkitsisi mitään muuta kuin ilmaista huomiota.
Ovathan muutkin pikkuvaltiot de facto osia
suurempia naapurimaitaan. Niiden itsenäisyys johtuu vain naapurin
haluttomuudesta lopettaa niistä tulevaa rahavirtaa.
Tietenkään
kaikki eivät tätä petkutusta voisi harjoittaa. Minulla oli kerran tavoitteena opetella
nimeämään kaikki maailman valtiot kartalla. Vain kahta aluetta en viitsinyt yrittääkään:
Karibianmerta ja Tyyntä valtamerta, joilla mikroskooppisia saarivaltioita riittää.
Liechtensteinin ja muiden pikkuvaltioiden suosio perustuu myös siihen, että ne erottuvat.
Satojen kaltaistensa joukosta ne eivät erottuisi.
Jos
ei muuta, niin ainakin aihe kannattaa pitää mielessä, kun Euroopan tulevaisuutta
pohditaan. Kuinkahan suuri osa turismista suuntautuu Suomeen johtuen siitä, että
itsenäisenä maana siitä on helppo tietää ja saada tietoa? Jos Suomi itsenäisenä
valtiona katoaa olemasta osaksi Euroopan liittovaltiota, taas yksi elinkeinohaara
näivettyisi näillä nurkilla. Suomi ei millään voisi kilpailla Keski-Euroopan perinteisten
kulttuurimaiden kanssa turisteista.
Taitaa
olla, että Euroopan liittovaltion suurimmat voittajat eivät olisi Etelä-Euroopan
nettosaajavaltiot. Suurimmat olisivat Liechtenstein, Monaco, San Marino ja Andorra,
joiden itsenäisyys paistaisi kartalta entistäkin räikeämmin esiin.