Itä-Ukrainassa
on
äänestetty näytösvaaleissa ja Euroopan Unioni paheksuu. Se, miten juuri EU
läksyttää muita epädemokraattisuudesta, tuo lähes kaikissa suhteissa mieleen
sen, kuinka vankiloissa väkivaltarikolliset antavat toisilleen fyysisiä
lisärangaistuksia konnuuksista. Vain se osa vertauskuvassa ontuu, että EU ei
ole vankilassa.
EU
on eräällä tavalla maailman halveksittavin ilmiö, eräällä toisella taas
maailman ihailtavin. Halveksittavaa siinä on se sanoin kuvaamaton tekopyhyys,
jonka konkreettisin ilmenemismuoto on kauniit puheet demokratiasta yhdistettynä
omaan epädemokraattisuuteen ja antidemokraattisuuteen. Ihailtavaa siinä on se,
miten se pystyy kansalaisyhteiskuntien puitteissa pitämään yllä riittävää
passiivista kansansuosiota ja säilymään. EU lienee ihmiskunnan historian ainoa imperiumi,
jonka tulevaisuus näyttää olevan jokseenkin tukevalla pohjalla vielä siinäkin
vaiheessa, kun se on epäonnistunut melkein kaikessa, siirtynyt
pikkusieluisuudessa idioottimaisuutta vakavampaan tilaan ja kun sen johtajat
avoimesti ja häpeämättä sylkevät alamaistensa päälle. Tosin en usko, että ansio
on EU:n johtajien. Se, että digitaalisen viihteen määrä on nykyisenä aikana
rajaton, pitää yhteiskunnan muutosvoimat poissa barrikadeilta. Eiväthän vakaat
yhteiskunnat vaadi muuta kuin leipää ja sirkushuveja.
EU:lla
on enemmän päätöselimiä kuin tavallinen kansalainen kykenee käsittämään,
eivätkä niiden tarkoituksia ymmärrä kaikki niistäkään, jotka niihin ovat
yrittäneet perehtyä. Euroopan parlamentti on ainoa, jonka kokoonpanoon
kansalaiset saavat vaikuttaa, kerran viidessä vuodessa. Euroopan komissio
vastaa kansallisia hallituksia, mutta sen ei tarvitse piitata mistään kansalaismielipiteistä:
sen kokoonpano on kysymys, joka ei kansalle kuulu, eikä sitä käytännössä voi erottaa.
Mantereen mahtavin vallankäyttäjä on demokratian yläpuolella. Euroopan parlamentissa
on vaalien jälkeen 751 edustajaa, joista 13 suomalaisia: 1,7 prosenttia. Vaikka
he kaikki olisivat yhtä mieltä kaikesta ja uskomattoman päteviä ja ahkeria,
siltikin heidän vaikutuksensa EU:n politiikkaan olisi mitätön. Sellaista epädemokratiaa,
mutta pahemmaksikin menee.
Kansanäänestykset
ovat puhtainta demokratiaa. Sen totta kai ymmärtää, että EU:lta ei liikene
sympatiaa Itä-Ukrainan farssimaisille petkutusäänestyksille, mutta outoa on,
ettei rehellinenkään kansanäänestys kelpaa. Vuodeksi 2006 EU yritti saada
säädettyä itselleen perustuslain.
Valitettavasti sen läpirunnomiseen tuli mutka, kun Ranska ja Alankomaat
antoivat kansalaisilleen mahdollisuuden ottaa siihen suoraan kantaa. Kumpikin
äänestys torjui EU:n suunnitelman. Ehkä näin olisivat päättäneet muutkin
Euroopan kansat, jos niiden mielipiteet olisivat jotakuta kiinnostaneet.
EU:ta
ei niin helpolla lannistettu. Perustuslakisopimuksesta vaihdettiin lähinnä
otsikko ja näin tuli Lissabonin
sopimus. Koska se oli ihan tavallinen sopimus eikä mikään perustuslaki,
kansalaisia ei tarvinnut kuulla. Mutta irlantilaiset ryhtyivät ilkeiksi ja
järjestivät kansanäänestyksen – ja sopimus torjuttiin. Suivaantuneena EU ei
jaksanut vaihtaa otsikkoa toista kertaa, joten irlantilaiset saivat äänestää
uudestaan – ja silloin sopimus hyväksyttiin.
EU:ta
on turhaa vastustaa. Se ei piittaa kansalaismielipiteestä. Sillä on oma,
kansalaisista riippumaton mielipide, ja jos kansalaiset eivät ole samaa mieltä,
kansalaisten mielipide on se, jonka on muututtava. Tämä on hyvä esimerkki
antidemokraattisuudesta. Demokratiassa mielipiteet kulkevat alhaalta ylöspäin,
EU:ssa ylhäältä alaspäin. Vain leivän ja sirkushupien vuoksi EU:n ei ole
tarvinnut ottaa käyttöön yhtä kovia keinoja kuin monien historiallisten
antidemokratioiden. Mutta jos leipä ja sirkushuvit jonain päivänä ehtyvät,
muuttuuko asianlaita? Ottaako EU käyttöönsä kovat konstit oman mielipiteensä
toteuttamiseksi vai ryhtyykö se kunnioittamaan kansalaismielipidettä? Yleensä
antidemokratiat eivät taivu taistelutta, joten olen taipuvainen olettamaan
kovien konstien käyttöönottoa.
Mitä
järkeä siis on äänestää Euroopan parlamentin vaaleissa? Ei varmastikaan mitään
järkeä, jos haluaa vaikuttaa EU:hun sen omien rakenteiden sisällä. EU on
suunniteltu vaikeasti korjattavaksi. En usko, että Euroopan parlamentin on,
ainakaan enää, tarkoitus todella ohjata Unionin kehitystä mihinkään suuntaan.
Se on jäänne demokraattisemmalta ajalta, jolla on enää lähinnä psykologinen
vaikutus: kukaan ei voi aukottomasti todistaa kansalaisten mahdottomuutta vaikuttaa
päätöksentekoon; parlamenttia ja demokraattista valintaa voi aina käyttää
vasta-argumenttina. Lumedemokratia on niin paljon tehokkaampi kansan rauhoittaja kuin
mikään sortokoneisto. Vastarannankiisket eivät päädy raivoihinsa, vaan
epätoivoon.
Eurovaalit
kuitenkin ovat huomattava mielipidemittaus. Toivon EU-skeptisille, eli Suomessa
käytännössä Perussuomalaisille, suurta menestystä, jotta heidän teesinsä
saisivat huomiota ja uskottavuutta. Lisäksi tarvitsemme EU:hun sisälle
kriittisiä tarkastelijoita, jotka kertovat meille tavallisille kansalaisille,
mikä kaikki on mätää.
EU:hun
Suomi voi vaikuttaa lähinnä hallituksensa kautta. Jotta saamme EU:ta kohtaan
kriittisen hallituksen, Perussuomalaisten on saatava vuoden päästä hyvä tulos
ja päästävä vaikuttamaan uuden hallituksen linjaan. Parasta, mitä
Perussuomalaisille nyt ensi kevättä ajatellen voi tapahtua, on menestys
eurovaaleissa.
EU-skeptikot
kautta maanosan ovat etenemässä huomattavastikin vaaleissa. Wall Street Journalin ennusteen mukaan erilaisten EU-skeptisten
puolueiden paikkamäärä voi nousta noin kahteensataan. Ongelma vain on, että
puolueiden EU-skeptisyyden kirjo on niin suuri: jotkut haluavat korjata
Unionia, toiset erota siitä, kolmannet purkaa yhteisvaluutan, neljännet muuttaa
Unionin uudeksi Neuvostoliitoksi. Ja muissa kysymyksissä ei välttämättä ole
mitään yhteisymmärrystä.
Vaikka
pidänkin mitä tahansa paikkamäärää alle 376 merkitykseltään olemattomana,
voitto olisi vakava signaali EU:n johtajille ja se tarjoaisi skeptisille
mahdollisuuksia nousta kansallisiin hallituksiin. Niitä sentään EU ei kykene
nujertamaan.
Perussuomalaisilla
sattuu olemaan ehdolla kaksi suosikkiani suomalaisten poliitikkojen joukossa: Sampo Terho ja Jussi Halla-aho. Olen viimeisen vuoden aikana pohtinut, kumpaa
heistä äänestäisin. Alusta lähtien olen taipunut enemmän Terhon suuntaan, ja
taidan kirjata ylös perusteet valinnalleni.
Terho
on erittäin potentiaalinen poliitikko. Hän on nuori, aktiivinen,
ilmaisutaitoinen ja ennen kaikkea täysin ryvettymätön. Halla-ahon maine oman
kannattajakuntansa ulkopuolella ei ole kadehdittava. Tämä maine on perusteeton
ja epäoikeudenmukainen, mutta silti tosiasia, joka ei valittamalla muutu
miksikään. Terhoa vastaan kukaan ei ole onnistunut hyökkäämään, vaikka halua
varmasti olisikin ollut. Päinvastoin, häntä ovat kehuneet ja puolustaneet
nekin, jotka eivät ole hänen linjoillaan. Terho on mitä mainioin henkilö
Perussuomalaisten seuraavaksi puheenjohtajaksi. Hän jos kuka onnistuisi poistamaan
Perussuomalaisten junttimaisen imagon, johon kukaan ei halua samastua tekemällä
yhteistyötä. Siksi haluan tukea Terhon poliittista uraa. Hän ei ole yhtä
tunnettu kuin Halla-aho, joten hän tarvinnee enemmän tukea hyvään sijoitukseen
listalla.
Halla-aho
on takertunut liiaksi yhden, vaikkakin tärkeän teeman ympärille, kun taas Terho
on yleispoliitikko. Se, mikä Halla-ahossa ehdottomasti on parempaa kuin
Terhossa, on hänen roolinsa tuon tietyn kysymyksen mittarina. Jos Halla-ahon
äänisaalis on tyrmäävä, se on tyrmäävä vastalause monikultturismia kohtaan.
Vaikka Terho saisi miljoona ääntä, sitä ei kukaan tulkitsisi ensi sijassa
vastalauseeksi monikultturismia kohtaan.
Kannattaisi
ehkä äänestää Halla-ahoa vain siksi, että saisi otettua osaa tähän vastalauseeseen.
Toisaalta olen varma, ettei mikään eurovaaleissa realistinen äänisaalis saa
monikultturistien silmiä avautumaan. Oli Halla-ahon äänisaalis mikä tahansa, se
on samaan aikaan sekä liian pieni että liian suuri. Jos Halla-aho saa vähemmän
kuin puolet äänistä (tai puolet kaikkien äänioikeutettujen äänistä, oli
äänestysprosentti mikä tahansa), se voidaan tulkita ja tulkitaankin, että yli
puolet suomalaisista ei koe monikultturismia ongelmana. Mutta toisaalta, vaikka
Halla-aho saisi vain tuhat ääntä, se kuitenkin on merkki kauhistuttavasta
rasismiongelmasta, jolle on pikaisesti tehtävä jotain.
Äänestyspäätökseeni
vaikuttaa myös se, että Halla-ahoa olen jo äänestänyt viime eduskuntavaaleissa,
kun taas Terhoa en ole äänestänyt. Lisäksi minä pidän Terhosta henkilökohtaisesti.
Siinä, mitä Terho kertoo
itsestään, näen monessakin kohdassa oman itseni.
Hieman
olen huolissani Perussuomalaisten muusta
ehdokasasettelusta. Minusta on todella epäviisasta ottaa ehdokkaaksi
ketään, jolla on vain paikallista tunnettuutta. Näin tärkeisiin vaaleihin olisi
kannattanut ottaa ehdolle lähes yksinomaan kansanedustajia. Vaikka nykyisellä
listalla voi olla vaikka kuinka paljon fiksuja ja päteviä ehdokkaita, heitä ei
tunneta kuin pienissä piireissä. Toisaalta sama ongelma on muillakin
puolueilla. Ehkä puolueet vieläkin kokevat eurovaalit toisarvoisiksi tapauksiksi,
joissa ehdolle otetaan henkilöitä, joille toivotaan eduskuntavaaleja varten
huomiota, sekä kaikenlaisia mannekiineja, jotka antavat puolueesta hyvän kuvan.
No,
ainakaan kukaan ei ole ennustellut Perussuomalaisten heikkoa menestystä sillä perusteella,
että Soinia ei nyt voi äänestää edes Uudellamaalla. Minä käyn äänestämässä jo huomenna
ennakkoon, niin että vaikka ennen vaalipäivää kuolisin, vaipuisin koomaan tai menettäisin
loputkin järjestäni, ainakaan minun äänestäni katastrofi ei ole kiinni.
Loppuun
vielä lista niistä puolueista muissa EU-maissa, joiden menestystä toivon:
Ruotsi: Sverigedemokraterna (Ruotsidemokraatit)
Tanska: Dansk Folkeparti (Tanskan kansanpuolue)
Saksa: Alternative für Deutschland (Vaihtoehto
Saksalle)
Alankomaat: Partij voor de Vrijheid (Vapauspuolue)
Belgia: Vlaams Belang (Flaamien ”asia”)
Yhdistynyt kuningaskunta: United Kingdom Independence Party
(Itsenäisyyspuolue)
Ranska: Front National (Kansallinen rintama)
Italia: Lega Nord (Pohjoisen liitto)
Itävalta: Freiheitliche Partei
Österreichs (Vapauspuolue)
Kreikka: Ανεξάρτητοι Έλληνες (Itsenäiset
Kreikkalaiset)
Se,
että näiden puolueiden linjaukset ovat monissa asioissa ristikkäiset ja yhteistyötä
ne kaikki eivät tule keskenään tekemään, ei estä minua kannattamasta niitä. Toivon niille menestystä,
jotta ne menestyisivät myös kotimaissaan.
"Kannattaisi ehkä äänestää Halla-ahoa vain siksi, että saisi otettua osaa tähän vastalauseeseen."
VastaaPoistaTämä summaa aika lailla syyni äänestää häntä. Tai siis, hän on erinomainen ja pätevä ehdokas muutoinkin, mutta on tärkeää, että hän saa mahdollisimmam paljon ääniä. Hänessä henkilöityy se vaiennetun Suomen vastarinta, joten toivoa sopii suurta äänivyöryä. Sampo Terho on myös kelpo ehdokas, mutta sanoisin hänen tilaisuutensa olevan seuraavissa eduskuntavaaleissa. Parasta olisi, jos suurin osa perussuomalaisia kannattavista antaisi äänensä Halla-aholle.
Numero 84 on se oikea valinta.
Minun ääneni meni eilen Terholle. Totta on, että eduskunta olisi hänelle parempi paikka, jos hänestä aiotaan leipoa Soinille manttelinperijää. Hän kuitenkin on päättänyt jatkaa Euroopan parlamentissa, joten tuen häntä siinä pyrkimyksessä. Yksin jo hänen tekemänsä työn vuoksi hän ansaitsee tämän luottamuksen.
PoistaMites Unkari? Jobbik vai Fidesz? Siellä poliittinen kartta on hieman lupaavampi kuin vihervasemmiston ja EU-intoilijoiden Suomessa.
VastaaPoistaUnkarin tilannetta en tunne niin hyvin, että osaisin perusteellisesti ottaa kantaa. Ja kun siellä on parlamenttivaalit juuri pidetty, eurovaaleilla ei ole samanlaista vaikutusta maan politiikkaan kuin esimerkiksi Suomella. Fidesz on mielestäni hoitanut Unkarin asioita kiitettävästi, mutta miinuksena on sen istuminen samassa ryhmässä kuin hyvin monet federalistit. Jobbik vaikuttaa epämiellyttävän aggressiiviselta, joten suhtaudun siihen varauksella. Lisäksi Unkari ei ole samalla tavalla radikaalin kansallismielisen liikkeen tarpeessa kuin Länsi-Euroopan maat, koska se ei ole kolmannen maailman kansainvaellusten päämääränä.
Poista"Lisäksi Unkari ei ole samalla tavalla radikaalin kansallismielisen liikkeen tarpeessa kuin Länsi-Euroopan maat, koska se ei ole kolmannen maailman kansainvaellusten päämääränä."
VastaaPoistaNo, kyllähän liittovaltiokehitys on aivan pätevä syy kansallismieliselle radikalismille. Toisekseen EU:ssa kehitteillä oleva siirtolaisten taakanjakomekanismi uhkaa myös (ehkäpä jopa erityisesti!) Unkaria, kuten myös Suomea.
Unkarin kansallismielisyys liittyy myös aika vahvasti romaniongelmiin sekä Trianonin rauhansopimuksen vuoksi tapahtuneisiin aluemenetyksiin, vrt. menetetty Karjala. Se mikä suomalaisille on varmasti vierasta unkarilaisessa kansallismielisessä skenessä, on juutalaisvastaisuus.
Itse en näe Jobbikia mitenkään erityisen aggressiivisena, jos verrataan vaikkapa Front Nationaliin.
Entäpä Kultainen aamunkoitto? Saksan NPD? Bulgarian Attack? Aika keskeisiä nämäkin ovat omien maidensa kansallismielisille.
Alternative für Deutschland ei ole maahanmuuttokriittinen tai kansallismielinen puolue, sille sopisi aivan hyvin sellainen "Saksa", joka koostuisi pelkästään kolmannen maailman ihmisistä. AfD on keskittynyt erityisesti euron kritisointiin. AfD:n menestyksen toivominen on hieman sama kuin toivoisi Kokoomuksen menestystä eurovaaleissa.
Politiikka on monimutkaisempaa kuin vain tiettyjä mielipiteitä. Euroopasta löytyy paljon vahvasti nationalistisia liikkeitä, joiden kanssa olen yhtä mieltä useistakin asiakysymyksistä. Se, mikä niissä ei minuun vetoa, on niiden fanaattinen luonne. Tässä blogissa olen joskus kritisoinut Olavi Mäenpäätä, joka on kaapannut Vapauspuolueen ja nimennyt sen Sinivalkoiseksi Rintamaksi. Huolimatta siitä, että hänellä ja minulla on samankaltaisia ajatuksia, ajattelutapamme vaikuttavat päinvastaisilta. Suhtaudun samalla tavalla Kultaiseen aamunkoittoon ja muihin yhtä radikaaleihin nationalistiliikkeisiin. En kerta kaikkiaan luota niihin. Kyvyttömyys kestää kritiikkiä ja horjumaton usko omaan erehtymättömyyteen on pahempaa kuin sellainen huono poliittinen linja, jonka kannattaja kestää kritiikkiä, koska häneen voi vaikuttaa. Sanalla sanoen, epäilen monien radikaalien nationalistien olevan aivan samaa sakkia kuin vasemmistoidealistit, mutta erilaiseen valepukuun naamioituneena. En edes usko niiden pystyvän edistämään asioitaan läheskään yhtä tehokkaasti kuin maltillisempien, kuten Perussuomalaisten ja AfD:n.
Poista"Se, mikä niissä ei minuun vetoa, on niiden fanaattinen luonne."
VastaaPoistaMihin puolueisiin nyt viittaat, ja mitkä ovat lähteesi?
Toivot menestystä mm. Vlaams Belangille ja Lega Nordille, mutta et muille keskeisille kansallismielisille puolueille, koska koet ne "fanaattisiksi". Ymmärrätkö miten naurettavalta tuo kuulostaa? Joku Jobbik tms. ei ole sen fanaattisempi kuin VB.
Se, mitä luulen tässä olevan kyseessä on se, että Tragedian synnyn sisällä elää poliittisesti korrekti pelkuri. Tämä sen valossa, miten huonosti perustelet joidenkin kansallismielisten puolueiden dissaamista.
"Tässä blogissa olen joskus kritisoinut Olavi Mäenpäätä, joka on kaapannut Vapauspuolueen ja nimennyt sen Sinivalkoiseksi Rintamaksi. Huolimatta siitä, että hänellä ja minulla on samankaltaisia ajatuksia, ajattelutapamme vaikuttavat päinvastaisilta."
Olavi Mäenpää ja muut eivät liity tähän mitenkään.
"Suhtaudun samalla tavalla Kultaiseen aamunkoittoon ja muihin yhtä radikaaleihin nationalistiliikkeisiin. En kerta kaikkiaan luota niihin. Kyvyttömyys kestää kritiikkiä ja horjumaton usko omaan erehtymättömyyteen on pahempaa kuin sellainen huono poliittinen linja, jonka kannattaja kestää kritiikkiä, koska häneen voi vaikuttaa. Sanalla sanoen, epäilen monien radikaalien nationalistien olevan aivan samaa sakkia kuin vasemmistoidealistit, mutta erilaiseen valepukuun naamioituneena."
Mihin tämä epäluottamus perustuu? Mihin perustuu se, että ne eivät kestä kritiikkiä, varsinkin kun otetaan huomioon se, että nämä puolueet ovat niitä jotka saavat kenties eniten kohdata kritiikkiä, usein jopa aiheettomasti.
Täytyy myös mainita, että "kritiikin kulttuuri", jota ilmeisesti pidät itsellesi luontaisena hyveenä, on lähinnä uusvasemmiston työkalu. "Kritiikin kritiikki" on vasemmistolaista ajattelua par exellence.
Kaiken huipuksi puheesi "vasemmistoidealisteista valepuvuissa" on melko huvittava, kun ottaa huomioon, että nämä puolueet edustavat ehkä Euroopan vasemmistovastaisinta liikettä. Edes teknisesti toimintavoiltaan nämä puolueet eivät muistuta vasemmistoa. Joku AfD tietenkin on saanut paljonkin vaikutteita saksalaisesta vasemmistosta, mm. puhumalla jatkuvasti tasa-arvosta.
"En edes usko niiden pystyvän edistämään asioitaan läheskään yhtä tehokkaasti kuin maltillisempien, kuten Perussuomalaisten ja AfD:n."
AfD:llä ei ole valtaa kotimaansa politiikassa, ja Euroopan parlamentissa se varmasti tulee taistelemaan kehitysmaaperäisen maahanmuuton puolesta. AfD kun ei ole kansallismielinen tai maahanmuuttokriittinen.
Persujenkin valta tulee olemaan minimaalista, jo pelkästään sen takia, että he lyöttäytyvät yhteen brittipopulistien kanssa. Halla-aholla saattaa olla enemmän vaikutusta, mikäli ymmärtää verkostoitumisen ja todellisen yhteistyön merkityksen.
Mielestäni sillä, mitä minä ajattelen tai olen ajattelematta joistain ulkomaalaisista puolueista, ei ole mitään merkitystä minkään asian kannalta. Olen perehtynyt eurooppalaisiin kansallismielisiin liikkeisiin varsin pintapuolisesti, ja myönnän, että näkemykseni perustuvat lähinnä mutu-tuntumaan. Tämä on varmaankin sinusta typerää ja epäoikeudenmukaista, mutta kuten sanottu: mitä väliä? Minun näkemykseni eivät vaikuta esimerkiksi siihen, miten kansallismieliset puolueet ryhmittyvät eurovaalien jälkeen.
PoistaEn toivo esimerkiksi Kultaisen aamunkoiton menestystä, koska se Eurooppa, mitä Kultainen aamunkoitto haluaa, poikkeaa varsin kovasti siitä, mitä minä haluan. AfD:n menestystä puolestaan toivon, koska sen haluama Eurooppa on riittävä lähellä minun haluamaani. Vaikka AfD:n maahanmuuttolinja saisi olla tiukempi, parempaa puoluetta Saksassa ei mielestäni ole. NPD, Kultainen aamunkoitto ja Jobbik ovat leimallisesti hyökkääviä, kun taas minä kannatan puolustautumista. Haluan puolustaa sitä eurooppalaisuutta, mitä pidän puolustamisen arvoisena, en hyökätä uhkia vastaan tuhotakseni ne. En luota siihen, että tämä hyökkäävyys päättyisi missään järkevässä vaiheessa.
Taidamme olla tästä asiasta eri mieltä, vaikka molemmat olemme kansallismielisiä. En ymmärrä ajatusta, että kaikkien kansallismielisten tulisi vetää köyttä samaan suuntaan, jos heillä ei ole yhteistä suuntaa. Olemme siis ns. eri puolilla.
Minua ei haittaa, vaikka kuinka pitäisit minua naurettavana pelkurina ja uusvasemmistolaisena. Olen mitä olen, ja siihen tyytyväinen. Jos sinä et siihen ole tyytyväinen, epäilemättä oman viihtyvyytesi vuoksi lakkaat lukemasta minun naurettavaa, pelkurimaista ja uusvasemmistolaista blogiani.
En toki pidä sinua uusvasemmistolaisena. Yksittäinen uusvasemmistolainen piirre sinusta saattaa löytyä, viitaten tuohon kritiikin kulttuuriin.
VastaaPoistaLähtökohtaisesti kyllä olen sitä mieltä, että kaikkien kansallismielisten tulisi vetää yhtä köyttä. Kansallismielisyyteenhän kuuluu myös toisten kansojen itsemääräämisoikeuden puolustaminen, joten eurooppalaiset kansallismieliset ovat tässä mielessä samalla viivalla. Yhteinen vihollinen on EU (ja kenties Venäjä).
Olet puhunut mm. eugeniikan puolesta, joka on vähintäänkin radikaalia nykyisessä ilmapiirissä, joten pidän aika kummallisena, että puoluepoliittisesti kannatat Kokoomukseen verrattavia puolueita. Oikeampi puoluepoliittinen profiilisi olisi luultavammin äärioikeistossa, jossakin Front Nationalin ja Kultaisen aamunkoiton välimaastossa.
Minullakaan ei olisi mitään sitä vastaan, että kaikki jollain tavalla EU- ja maahanmuuttokriittiset taistelisivat yhdessä yhteisten tavoitteiden puolesta. Yhteistyöhön esimerkiksi Euroopan parlamentissa vain liittyy paljon muutakin. Jos mistään muista asioista ei löydy yhteisymmärrystä, liitto kaatuu siihen paikkaan. Jo nykyinen EFD-ryhmä on aika lailla kuollut kirjain, koska siinä UKIP haluaa purkaa EU:n, toiset korjata sitä.
PoistaSanoisin pikemminkin, että kaikkien järkevien poliitikkojen tulisi liittoutua keskenään. Järkevä poliitikko on taivuteltavissa minkä tahansa järkevästi perustellun politiikan taakse. Valitettavasti suurin osa poliitikoista on eri tavalla ideologisia, eli ulkoistaneet ajatteluaan jäykille malleille. Tätä minä tarkoitin, kun rinnastin radikaalit nationalistit ja vasemmistoidealistit: vaikka heidän politiikkansa ovat vastakkaiset keskenään, heidän ajattelutapansa ovat yhtä jähmeitä.
Jos vielä palataan kysymykseen, miksi en listannut enempää puolueita, joiden menestystä toivon, niin tärkeänä syynä on tietämättömyys. En yksinkertaisesti vaivautunut ottamaan selvää joistain itäeurooppalaisista puolueista, joiden kotimaiden olosuhteita ja poliittisia kulttuureita en edes tunne. Mutta totta kai kannatan vaikka kuinka tyhmän kansallismielisen läpimenoa, jos paikka on pois vasemmistolaisilta tai liberaaleilta.
Minusta persoonana löytyy epäilemättä jokunen vasemmistolainen piirre, sosialidemokratiassa kun olen elänyt. Eugeniikka ei aikoinaan ollut mitenkään erityisen leimallisen äärioikeistolainen kysymys. En kauhistele äärioikeistoa, olen tainnut itsekin joskus määritellä itseni sinne, mutta tärkeämpää kuin vastaukset asiakysymyksiin on mielestäni ajattelutapa. Olen ennemmin rationalisti kuin ideologi. Kerran liberaalit ystäväni ihmettelivät, kuinka minunkaltaiseni ihminen voi olla olemassa. Luulen, että he päätyivät olettamaan, että vain väitin olevani poliittisilta mielipiteiltäni mitä olen, koska heistä rationalismin ja radikaalin kansalliskonservatismin yhdistelmä tuntui mahdottomalta.
Nimimerkki Komedian kuolema kannattaa ilmeisesti puhdasoppisuutta. Minun on vaikea ymmärtää tällaista antagonistista ajattelua, jossa henkilöä pidetään välittömästi epäilyttävänä, jos tältä löytyy rippeitäkin vastapuolen ajattelusta. Olen itse traditionalistinen nationalisti ja kannatan Carl Schmittin näkemystä poliittisista vihollisista. Mutta en siitä huolimatta pidä terveenä joitakin oikeistossa ilmeneviä taipumuksia demonisoida kaikki vasemmistolaisuus, ikään kuin kaikki, mikä on koskaan ollut tai tulee olemaan vasemmistolaista, on automaattisesti mätää. Olen bloginpitäjän kanssa samaa mieltä siitä, että umpimielisyydessään jotkut kansallismieliset muistuttavat vasemmistolaisia "vastakohtiaan", koska heille eivät ole tärkeintä pragmaattiset päämäärät, vaan se kuinka nuo päämäärät sopivat ideologiseen kehikkoon.
VastaaPoistaKannatan esimerkiksi monien oikeistolaisten haveksimaa hyvinvointivaltiota siitä yksinkertaisesta syystä, että sen kriteerit täyttävä yhteiskunta on vähiten huonoin. Vasemmistolaiset ovat kuitenkin onnistuneet pilaamaan oman luomuksensa unohtamalla hyvinvointivaltion edellytykset: kansallisen koheesion ja eksklusiivisuuden. Heille se ei ole enää muuta kuin raha-automaatti kenelle tahansa, joka ei halua töitä tehdä ja joka ei edes ole suomalainen. Voi siis olla, ettei hyvinvointivaltiota voida enää pelastaa, mutta kansalliskonservatiivien olisi sitä yritettävä.
(Eikä nykytilanne ole yksinomaan vasemmiston aiheuttama. Sanoisin, että kyse on erikoisesta liitosta vasemmistolaisen hegemonian ja oikeistolaisen plutokratia-ajattelun välillä. Näennäisestä vastakkaisuudestaan huolimatta ne ovat vain vahvistaneet toisiaan: vasemmistolainen pseudoindividualismi on heikentänyt koheesiota ja edistänyt konsumerismia. Tämä kaikki on taas pelannut yksiin plutokraattisten tavotteiden kanssa, joilla on huononnettu työelämää ja kansallisista talouksista tehty ylikansallisia.)
Aamen. En ole koskaan pitänyt poliittisia vastustajiani pahoina. Joidenkin logiikkaa ymmärrän, ääritapauksia pidän harhaisina. Vasemmiston saavutuksissa on paljon säilyttämisen arvoista, vaikka paljon korjattavaakin.
PoistaKorppi on oikeus -nimimerkille:
VastaaPoistaOlet väärässä, jos kuvittelet, että aatteeni perustuvat jollekin äärimmäisen kärjistetylle vastakkain asettelulle. Vanhassa vasemmistolaisessa liikkeessä oli hyviä asioita, mutta itse en pääsääntöisesti kannata mitään uusvasemmistolaisia ajatuksia. Kannatan kansallista hyvinvointivaltiota ja niin edelleen. Marxilainen ajattelu on ihan jo lähtökohdiltaan väärää.
"(Eikä nykytilanne ole yksinomaan vasemmiston aiheuttama. Sanoisin, että kyse on erikoisesta liitosta vasemmistolaisen hegemonian ja oikeistolaisen plutokratia-ajattelun välillä. Näennäisestä vastakkaisuudestaan huolimatta ne ovat vain vahvistaneet toisiaan: vasemmistolainen pseudoindividualismi on heikentänyt koheesiota ja edistänyt konsumerismia. Tämä kaikki on taas pelannut yksiin plutokraattisten tavotteiden kanssa, joilla on huononnettu työelämää ja kansallisista talouksista tehty ylikansallisia.)"
Ei ole mikään salaisuus, että nykytilanteeseen ollaan päädytty sekä uusvasemmiston että (ehkä jopa ensisijaisesti) uusliberaalin oikeiston toimesta. Uusliberaalista oikeistosta esim. Kokoomus on ollut ja on edelleen merkittävässä roolissa siinä, että Suomea ollaan miehittämässä vierailla kansoilla. Uusliberaali oikeisto korostaa maailman rajattomuutta, valvomatonta liikkuvuutta, kansallisvaltioita ja niiden identiteettiä rapauttavia globalismia ja kapitalismia, yltiöindividualismia jne.
Sanoisin, että aika yleinen kategoriavirhe joidenkin vähemmän älykkäiden kansallismielisten keskuudessa on se, että voidakseen vastustaa monikulttuurisuutta (ja muita siihen klusteriin kuuluvia ideologioita), täytyisi kansallismielisen profiloitua oikeistoon - erityisesti klassisen liberalismin hengessä. Tämä on siinä mielessä ärsyttävää, että tällaiset ihmiset eivät tajua, että klassinen liberalismi toimii sekä lyhyellä että pitkällä tähtäimellä kansallista ajattelua vastaan. Miksi sitten jotkut kansallismieliset ryhtyvät klassisen liberalismin puolustajiksi? Koska se on, kuten Tragedian synty jo kertoi, osa sellaista "pooli-ajattelua", jossa ajatellaan aatteen olevan kuin salaatti johon voi poimia osia sieltä sun täältä, sen tarkemmin miettimättä miten nämä osat sopivat yhteen ja mikä on niiden kumulatiivinen vaikutus. Eli lyhyesti: tulee toisaalta pyrkiä pois "vastakkain asettelu" -ajattelusta ja toisaalta sillisalaattimaisesta ajattelusta. Ihminen, joka ilmottautuu poliittisesti arvoiltaan konservatiiviseksi nationalistiksi JA klassiseksi liberaaliksi, on lähtökohtaisesti idiootti. Juurikin tällaisesta "pooli-ajattelusta" täytyisi päästä eroon, ja itse koen ylittäneeni sen. Oikeistolainen olen vain oikeastaan vanhaoikeistolaisessa hengessä (vanhasuomalaisuus, IKL jne.) Ensisijaisesti katson olevani poliittisesti kansallismielinen.
Komedian kuolema:
VastaaPoistaOkei, vedän sanani takaisin, olin väärässä. Tämä on taas näitä nettikeskustelun sudenkuoppia, kun lähtee spekuloimaan muiden kommentoijien aatteita vastoin parempaa tietoa.
Allekiroitan aika lailla mitä kommentissasi sanot. Vaikka ei ole salaisuus, että uusvasemmisto ja talousliveraali oikeisto ovat samasssa veneessä, niin yleisesti tunnustettu asia se ei kuitenkaan ole. Kuten sanoin ne ovat näennäisesti vastakkaisia, koska muodostavat kaksi erilaista narratiivia. Vasemmistolle historia näyttäytyy kehityksenä, jossa suvaitsemattomista ja pimeistä ajoista on liikuttu kohti edistystä, jolle esimerkiksi kapitalismi on uhka. Kuitenkaan he eivät vain ehkä tyhmyyttään tajua pelaavansa kapitalisminkin pussiin. Uusliberaalissa oikeistossa puhutaan vieläkin oman elämänsä sankareista ja työn tärkeydestä, vaikka ovat olleet luomassa olosuhteita, joissa kotimaan työllisyys on mennyt koko ajan huonompaan suuntaan. Kokoomusjuppikin heittää läppää loisivista vasemmistolaishipeistä, vaikka heidän kannattamansa kapitalismi hyötyy olosuhteista, jotka tätä suuressa mittakaavassa mahdollistavat: koheesion tuho, polarisoituminen, maahanmuutto yms.
En ole sinänsä eri mieltä mitä tulee sillisalaattiajatteluun. On kuitenkin mahdollista valita liberalismistakin hyviä puolia, jotka aidosti toimivat. En ole itse klassinen liberaali, mutta en näe senkään ajatuksia kauttaaltaan huonoina. Jussi Halla-ahokin, jota äänestin, on loppujen lopuksi mielipiteiltään lähellä klassista liberaalia. Hän on siis ehdokas, jonka kanssa en ole läheskänä kaikesta samaa mieltä, mutta paras ehdokas hän on silti. Palaneen Käryä -blogin kirjoittaja tiivisti tämän aika hyvin: "...tiedän, että en jaa Halla-ahon mielipiteitä kaikissa asiakysymyksissä. Ei äänestäjä voi missään vaaleissa kuitenkaan lähteä siitä, että ehdokkaan pitäisi olla hänen henkinen klooninsa. Erityisesti suomalaisessa järjestelmässä on otettava huomioon muitakin tekijöitä."
http://palaneenkarya.blogspot.fi/2014/05/brytkya-kohti.html
Komedian kuolema:
VastaaPoista"Oikeistolainen olen vain oikeastaan vanhaoikeistolaisessa hengessä (vanhasuomalaisuus, IKL jne.) Ensisijaisesti katson olevani poliittisesti kansallismielinen."
Tuli tuosta vielä mieleen, että jos vanhan ajan "koti, uskonto ja isänmaa" -kokoomuslainen näkisi tämän päivän pepsodent-kokoomuslaisen, tämä todennäköisesti sylkisi jupin jalkoihin. Samaten sellainen vanha tehtaassa duunia vääntänyt kommunistijäärä tai edes demari tuskin olisi katsellut hetkeäkään nykyisiä vasemmistopellejä, jotka banderolleissaan julistavat "emme halua kapitalismia vaan jotain kivaa".
Tähän loppuun on vielä pakko laittaa Pentti Linkolan luonnehdinta vihreistä:
http://www.youtube.com/watch?v=cOP9K36HOmg
Olen joskus tuuminut, että jos kuka tahansa suomalainen 80-luvulta tai sitä aiemmalta ajalta siirrettäisiin nykypäivään aikakoneella, siis ilman että hän kokee vuodesta toiseen hivuttautuvan ja turruttavan kehityksen, äärimmäisen todennäköisesti hän äänestäisi Perussuomalaisia.
Poista"nykyisiä vasemmistopellejä, jotka banderolleissaan julistavat "emme halua kapitalismia vaan jotain kivaa"."
VastaaPoistaTuo kiteyttää vasemmiston nykytilan aika hyvin.