Kävin päättyvällä viikolla kiertomatkalla Suomessa, matkalla jonka sisältö oli pääasiassa maisemien ja vanhojen kirkkojen ihastelemista Hämeessä, Savossa, Karjalassa ja Kymenlaaksossa. Hyvin samankaltaisen matkan tein myös neljä vuotta sitten. Eräänlaisella harmistuksella saatoin tutkia omaa henkistä kehitystäni näiden vuosien jälkeen. Vuonna 2010 olin enemmän nationalisti, nyt enemmän konservatiivi. Se näkyy erityisesti siinä, että silloin kiersin tutkimassa kansallisromantiikan kannalta tärkeitä paikkoja, nyt seurasin aiempia jalanjälkiäni. Jokin ääni sisälläni soimaa, ettei kaksikymppisenä tulisi vielä olla niin nostalginen, että toimin kuin huomispäivää ei olisikaan olemassa.
Kierroksen ehdoton huipentuma oli Koli-vaara, jonka auringonnousua kävin katsomassa kolmatta kertaa. Maisema Pielisjärvelle on jollain tavalla hienompi kuin mikään muu koskaan näkemäni, vaikka olen aiemmin käynyt useasti Alpeilla etsimässä jotain, joka salpaisi hengen. Samaan aikaan on erikoista, että tuo tämän maan hienoin näkymä on määritelty kansallismaisemaksi. Koli on tässä maassa täysin ainutlaatuinen. Kyllä kansallismaiseman tulisi olla jollain tavalla tyypillinen.
Tätä "Suomenmaata" kiertäessä tulin myös pohtineeksi koko sanan alkuperää ja osuvuutta. Tuhat vuotta sitten tätä maata kansoittivat pääasiassa kolme heimoa: suomalaiset, hämäläiset ja karjalaiset. Niistä ensimmäinen asui lähinnä lännen skandinaavisia naapureita, jotka kristinuskon levittämisen ohessa ottivat alueen hallintaansa. Kaupungin he perustivat Aurajoen suistoon, suomalaisten alueelle. Koska he ulkopuolisina tarkastelivat alkuasukkaita välinpitämättömästi ja suurpiirteisesti, määrittelivät he kaikki kolme sukulaisheimoa saman käsitteen alle. Tämä käsite oli ja on Suomi, heidän kielellään Finland, jolloin alakäsite-Suomesta tuli Varsinais-Suomi ja alakäsitesuomalaisista tuli varsinaissuomalaisia. Hämäläiset ja karjalaiset tulivat heiltä mitään kysymättä kielellisellä tavalla alistetuiksi itseään vähäpätöisemmän heimon alle.
"Suomen" henkinen eliitti oli siitä pitäen vieraskielistä. 1700-luvulta alkaen he kiinnostuivat tästä maasta ja ryhtyivät ajan muotivirtausten mukaan rakentamaan "suomalaisille" kansallista identiteettiä. Sen vuoksi tämänkin päivän kansallismielisille muistutetaan, että ruotsinkielisiä on kiitettävä koko identiteetistä. Mutta ansaitsisivatko he ennemmin kunnon potkun?
Identiteetti on rakennettu ruotsin kielellä ja se näkyy esimerkiksi kielellisenä epäkunnioituksena hämäläisiä ja karjalaisia kohtaan. Niin vilpittömästi kuin kansalliset herättäjämme epäilemättä toimivatkin, heillä ei ollut rohkeutta tai älliä kyseenalaistaa sitä, miksi tämä maa on nimeltään juuri "Suomi". He opettivat ruotsin kielellä rakentamansa identiteetin yläkäsitesuomalaisille ja käänsivät kielen sellaisenaan. On kerrassaan surkuhupaisaa, että jokin Suomalaisuuden liitto esimerkiksi haluaa lopettaa pakkoruotsin, mutta samalla jopa nimessään kahlitsee ihailemansa kansan identiteetin siihen ruotsalaiseen muottiin, joka on lähtökohtaisesti ylimielinen tämän kansan moninaisuutta kohtaan.
Tilanne on surullinen. Hämäläiset ja karjalaiset ansaitsisivat oikeutta siitä vuosisataisesta diskursiivisesta sorrosta, jonka alla he ovat. Sorto on peräti niin tehokasta, etteivät he kaikki itsekään ymmärrä tilannetta. Yhdenmukaistava yhtenäisvaltio Suomi on pakottanut heimot ruotsalaiseen muottiin, johon alistutaan ilolla ja hurmoksella. Kansamme moninaisuus kuihtuu, kun kansallinen identiteetti jyrää heimoidentiteetin.
Surullisinta on, ettei tilannetta enää oikein voi korjata. Kaupungeissa sulaudutaan minunkaltaisiksi juurettomiksi yksilöiksi, joita on vaikea määritellä muuksi kuin yläkäsitesuomalaisiksi. Modernisaatio ja globalisaatio ovat jo hävittäneet niin paljon omaleimaista kulttuuriamme, että uuteen omaehtoiseen kansalliseen heräämiseen tuskin olisi mahdollisuuksia.
Ruotsalaiset epäonnistuivat tekemään meistä ruotsalaisia ja venäläiset epäonnistuivat tekemään meistä venäläisiä. Sen sijaan he onnistuivat tekemään meistä sellaisia suomalaisia, jotka eivät ymmärrä oman kansansa moninaisuutta sen enempää kuin välinpitämättömät ulkomaalaiset. Kalevala väistyi Suomen tieltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti