28.11.2014

Mitäs minä sanoin?

Selvänäkijän tai ihmistuntijan kykyni ovat taas tehneet itseeni suuren vaikutuksen, ja olen sitä mieltä, että niiden tulisi tehdä vaikutus myös lukijaan. Yli vuosi sitten kirjoitin tekstissäni Avioliittolaki ja demokraattinen ongelma seuraavasti:

Jos aloite hylätään, he [kansalaisaloitteen puuhaajat] keräävät riittävän määrän nimiä samanlaiseen aloitteeseen, jonka he antavat seuraavan eduskunnan päätettäväksi, ainakin mikäli asia ei löydy seuraavasta hallitusohjelmasta. Ja he perustelevat toimensa seuraavasti: ”Vaalit on käyty, kansa on puhunut, nyt on uusi eduskunta ja uudet mandaatit, aloite voi hyvinkin mennä läpi tällä kertaa.”
[…]
Ongelma tässä vain on se, että en todellakaan usko aloitteen puuhaajien kategorisesti kannattavan asioiden uutta käsittelyä siksi, että mandaatit vanhenevat. Toisin sanoen, jos aloite meneekin tässä eduskunnassa läpi, sen puuhaajat eivät ensi vaalikaudella vaadi uutta käsittelyä, eivät edes hyväksyisi sellaista.

Aloitetta kannattaneet ”liberaalit” ovat ystävällisesti osoittaneet suorin sanoin, että heitä kohtaan tuntemani syvä halveksunta on täysin oikeutettua. Viikko sitten Vihreiden kansanedustaja Oras Tynkkynen uhosi”Jos [aloite] ei mene nyt [läpi], niin sitten seuraavalla vaalikaudella.” Hänelle ja muille ”liberaaleille” kansanvalta ei ole sitä, että kansa saa päättää asioista haluamallaan tavalla, vaan että he saavat päättää asioista haluamallaan tavalla. Jos kansa on eri mieltä kuin he, se saa loputtomasti tilaisuuksia muuttaa mieltään, mitä he tulevat propagoinnillaan kaikin voimin tukemaan. Jos kansa taas on samaa mieltä kuin he, sen mielipidettä kuunnellaan nyt, mutta mielenmuutoksiin ei anneta enää tulevaisuudessa tilaisuutta. Heillä tulee mielestään olla etuoikeus saada oma tahtonsa läpi.

”Liberaalit” ovat ylimielisintä ja tekopyhintä sakkia, joka tämän maan politiikkaa on kuunaan vaivannut. Olisi todella mielenkiintoista päästä tekemään silmäys heidän todellisiin ajatuksiinsa. Tiedostavatko he ollenkaan oman käytöksensä ristiriitaisuutta ja epärehellisyyttä? Jos kyllä, häpeävätkö he sitä, kuten kuuluisi? Vai nauravatko he itsekseen niille, joita he saavat petkutettua? Jos eivät, ovatko he vain niin henkisesti rajoittuneita, etteivät ymmärrä käytöksensä ristiriitaisuutta ja epärehellisyyttä kaikista rautalankaperusteluista huolimatta? Vai ovatko he fanaatikkoja, joiden utopian rakentamiseksi aivan kaikki keinot ovat hyväksyttäviä?

Tehdään pieni vertaus. Viikko sitten Helsingin Sanomat teki jättiläismäisen jutun kansanedustajien kannoista kansalaisaloitteen valiokuntakäsittelyssä. Alkuviikosta se teki yhtä suuren kaikkien kansanedustajien kannoista. Mikäs siinä, onhan se sinänsä hyvä, että vallan vahtikoira harjoittaa tällaista journalismia. Mutta entä suhteellisuus? Kun alkusyksystä paljastui ulkomaalaisten barbaarien terroriaalto suomalaisia nuoria kohtaan Helsingissä, asia sai julkisuutta kuin vahingossa. Ei Helsingin Sanomat silloin tunkenut mikrofonia jokaisen kansanedustajan kitalakeen ja tivannut, mitä mieltä he ovat tällaisesta sodanjulistuksesta Suomen kansaa kohtaan. Vielä uskomattomampaa olisi ollut, jos Yle olisi kirjoittanut tällaisia juttuja eri maakuntien kansanedustajien näkemyksistä tilanteeseen. Voiko median asenteesta muuta päätellä kuin että sen mielestä suomalaisnuorten järjestelmällinen terrorisoiminen, johon kukaan ei ole ehdottanut sekä toteuttamiskelpoista että poliittisesti realistista ratkaisua, on suorastaan pikkiriikkinen sivuseikka verrattuna sukupuolineutraaliin avioliittolakiin?

Oikeastaan mikään asia ainakaan tällä vaalikaudella ei ole saanut niin paljon huomiota kuin sukupuolineutraali avioliittolaki. Onko marginaalinen muutos marginaalisen ihmisjoukon elämään tosiaan niin paljon tärkeämpi asia kuin mikään muu tässä yhteiskunnassa? Kansallisen määräysvallan uhraaminen parin poliittisen broilerin urakehityksen vuoksi? Valtakunnan syöksyminen vararikkoon? Demografian tärveleminen ja kulttuurin vaarantaminen? Puolustusvoimien alasajo kansainvälisesti kiristyvässä tilanteessa? Tällainen keskustelun epäsuhta ei ole kunniaksi Suomen kansalle. Ainakin oma uskoni Suomen kansan kykyyn elää ja vaikuttaa demokratiassa on painunut lokaan.

Olen todella helpottunut aloitteen hyväksymisestä. ”Liberaalit” saavat tärkeimmän tavoitteensa läpi, joten debatti loppuu ja tulevaisuudessa on mahdollista keskittyä johonkin tärkeämpään. Vaalien alla ”liberaalit” saattavat jo kirota voittoaan, koska silloin he eivät voi enää vaientaa vakavampaa keskustelua paasaamalla tällaisesta pikkujutusta, jota sadat tuhannet jostain syystä pitävät kovinkin oleellisena. Realiteetti tuntuu olevan, ettei yhteiskunnallinen keskustelu voi tervehtyä ennen kuin ”liberaalit” saavat syyn lopettaa marinansa. Ehkä he nyt jonkin aikaa pysyvät hiljaa, kunnes keksivät tehdä pedofiliasta tai eläimiinsekaantumisesta ihmisoikeuskysymyksen.


Lisäys 12.12.2014: Rehellisyyden vuoksi on syytä suunnata risuja myös eduskunnan konservatiivileiriin, jossa ehdoin tahdoin halutaan jatkaa asiasta ja jopa saada kevään vaalit pyörimään sen ympärillä. Huomautettakoon kuitenkin, että tiedotusvälineiden puutteellisesta informoinnista johtuen olin siinä käsityksessä, että kansalaisaloitteen käsittely ei jatkuisi väistämättä myös ensi vaalikaudella. Niinpä kritiikkini asian jatkuvasta käsittelystä jääköön siltä osin huomiotta.

5 kommenttia:

  1. Tässä oli sangen hyvä summaus tilanteesta. Tärkein tekemäsi huomio lienee tämä: "Voiko median asenteesta muuta päätellä kuin että sen mielestä suomalaisnuorten järjestelmällinen terrorisoiminen, johon kukaan ei ole ehdottanut sekä toteuttamiskelpoista että poliittisesti realistista ratkaisua, on suorastaan pikkiriikkinen sivuseikka verrattuna sukupuolineutraaliin avioliittolakiin?"

    Samaan tapaan kaikki feminististä agendaa ajavat asiat ovat saaneet huomiota. Suomekin lehdissä on noteerattu viimeaikainen Gamergate-skandaali, jossa feministit syyttävät pelimaailmaa misogyniasta. Kuitenkin todellinen osoitus naisvihasta, eli Rotherhamin hyväksikäyttötapaus jäi vain vähälle huomiolle. Todelliset uhrit eivät mediaa saatikka feministejä kiinnosta.

    Kirjoitin tänään itsekin tästä homokysymyksestä, jota en millään viitsisi vatvoa:

    http://unilaakso.blogspot.fi/2014/11/homokysymys.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen henkisesti varautunut siihen, että jatkossakin arvoliberaalit tulevat ylittämään odotukseni siitä, mitä he vielä keksivät vaatia. Siitä huolimatta uskon, että mitä pitemmälle he pääsevät, sen vähemmän heidän vaatimuksensa herättävät kansassa vastakaikua. Sukupuolineutraali avioliittolaki vielä oli mahdollista markkinoida tärkeänä ihmisoikeutena, mutta siinä vaiheessa, kun arvoliberaalit vaativat oikeutta mennä naimisiin virtuaalisten polkupyörien kanssa, he tuskin saavat enää tuhansia mielenosoittajia puolelleen.

      Sitä paitsi yhteiskunnan rakenteet sortuvat kauan ennen kuin sellaisiin hullutuksiin asti päästään. Ja vain pari vuotta romahduksen jälkeen ollaan taas siinä syklin vaiheessa, jossa avioliitto on miehen ja naisen peruuttamaton liitto. Silloin myös ulkomaalaisten lastenpieksäjien lynkkaaminen on itsestäänselvyys. En pahastuisi, vaikka se päivä koittaisi piankin.

      Poista
  2. Näin on. Siinä vaiheessa, kun paska lyö tuulettimeen ei tällaisilla kymmenen pennin asioilla ole enää mitään merkitystä. Perinteet nojaavat vakaampaan maaperään, jota eivät vaikeammatkaan ajat murra. Uuden avioliittolain kaltaiset kotkotukset sen sijaan häviävät ensimmäisenä.

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja paheksuu sitä, että liberaalit olisivat luultavasti jatkaneet pyrkimyksiään avioliittolain muuttamiseksi, jos aloite ei olisi nyt mennyt läpi. Muistathan kuitenkin paheksua tasapuolisuuden nimissä myös kansanedustaja Mika Niikkoa (ps). Hän povaili aiheesta vaaliteemaa, enkä yllättyisi, jos hän ensi vaalikaudella – jos jatkokauden kansanedustajana saa – yrittäisi löytää tien aloitteen kaatamiseksi.

    Kirjoittaja paheksuu sitä, että liberaalit olisivat luultavasti jatkaneet pyrkimyksiään avioliittolain muuttamiseksi, jos aloite ei olisi nyt mennyt läpi. Ei tarvitsisi paheksua, jos olisi historiallista perspektiiviä aiheeseen. Kun The Economist vuonna 1996 julkaisi pääkirjoituksen otsikolla ”Let them wed”, tasa-arvoista avioliittolakia kannatti Iso-Britanniassa suunnilleen yhtä moni kuin monarkiasta luopumista (http://www.economist.com/news/briefing/21623671-week-americas-supreme-court-dealt-supporters-gay-marriage-great-victory-we-look). Olennaista on kehityksen suunta: parissakymmenessä vuodessa tasa-arvoisen avioliittolain kannatus on kasvanut länsimaissa merkittävästi, ja eiköhän sen suosion kasvu jatku vastedeskin. Ihan tosissasiko olet sitä mieltä, että jos lakialoitetta ei olisi nyt hyväksytty, niin Suomen eduskunta ei saisi esimerkiksi kymmenen vuoden päästä tehdä päätöstä tasa-arvoisesta avioliittolaista sen takia, että vuonna 2011 valittu eduskunta vastusti sitä? Mikään ei toisaalta estä tekemästä vastakkaista päätöstä, mutta näyttää vain varsin epätodennäköiseltä, että hyväksyntäprosentti tasa-arvoiselle avioliittolaille alensi ajan kanssa.

    Kirjoitat, että ”- - ’liberaaleille’ kansanvalta ei ole sitä, että kansa saa päättää asioista haluamallaan tavalla, vaan että he saavat päättää asioista haluamallaan tavalla.” Kirjoitat näin, vaikka nimenomaan sinä tunnut olevan sitä mieltä, että edellisen kansan valitseman eduskunnan päätösten pitäisi jotenkin sitoa seuraavaa kansan valitsemaa eduskuntaa, tai ainakin pidät tekopyhänä sitä, jonka mielestä ei pitäisi.

    Informoisitko minua siitä, onko eduskunnassa ollut tänä syksynä käsittelyssä jokin lakipaketti, joka suorasti tai epäsuorasti liittyy nuorisojengin toimintaan Helsingissä? Jos kyllä, mikä? Jos ei, miksi kaikilta kansanedustajilta olisi pitänyt pyytää myönteistä tai kielteistä kannanottoa lakiin, jota ei ole olemassa? Voisiko myös olla niin, että kansaa kiinnostavat yksittäisten kansanedustajien kannat tässä kansalaisaloitteeseen pohjautuvassa asiassa, johon liittyvästä äänestyksestä ennakoitiin täpärää ja että tämä on ohjannut medioita tekemään kansaa kiinnostavaa journalismia? Voisiko olla niin, että suhtautuminen tasa-arvoiseen avioliittolakiin kertoo myös suhtautumisesta arvokysymyksiin yleensä ja että maantieteelliset erot arvokonservatismissa ja -liberalismissa ovat merkillepantavia?

    Lopuksi haluan kiittää äänekkäimpiä perussuomalaisia avioliittolain muutoksen vastustajia, koska he ovat tehneet työtä aloitteen sallimisen puolesta erityisen tehokkaasti. Aloitteen kohtalon ratkaisivat eilen ”epätietoisiksi” mediassa leimatut kokoomuslaiset. En ihmettelisi yhtään, vaikka näiden koulutettujen ihmisten valinnassa olisi painanut haluttomuus äänestää samalla tavalla kuin ne (kovin usein uskonnolliset) kiihkoilijat, jotka ihmettelevät maailmanmenon suuntaa, löytävät tasa-arvoiselle avioliittolaille läheiset vertailukohdat moniavioisuudesta ja eläimiinsekaantumisesta sekä pohtivat lakialoitteen vaikutuksia uimahallijärjestelyihin. Esimerkiksi Mika Niikko on tehnyt hyvää työtä tasa-arvoisen avioliittolain puolesta. Kiitos hänelle ja teille muille siitä.

    Aivan lopuksi muistuttaisin syistä, joihin vedoten The Economist valitsi Uruguayn viime joulukuussa "maailman parhaaksi maaksi". Yksi niistä oli tasa-arvoisen avioliittolain salliminen: ”[it] has increased the global sum of human happiness at no financial cost.” Toivottavasti kirjoittaja, vaikka nimeääkin itsensä “usean erilaisen tragedian katkeroittaksi”, pystyy iloitsemaan niiden ihmisten puolesta, jotka tänä aamuna herätessään saattoivat tuntea itsensä piirun verran aiempaa onnellisimmiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mika Niikon ulostulo kyllä herätti minussa kiukkua, ja teen heti lisäyksen tekstiin, jos hän avaa aikomuksiaan tarkemmin kuin siinä MTV3:n epämääräisessä uutisessa.

      En minä paheksu asioiden uutta käsittelyä uusien mandaattien aikana, mutta peräänkuulutan sellaiseen käytökseen johdonmukaisuutta. ”Liberaalit” mielellään ylentävät läpi saamansa asiat ihmisoikeuksiksi, joiden kyseenalaistaminen on lähtökohtaisesti pahuutta. Jos kohtaisin sukupuolineutraalin avioliittolain kannattajan, joka toteaa asian olevan voimassa toistaiseksi, kunnes se mahdollisesti tulevaisuudessa kumotaan, ilolla nimittäisin häntä liberaaliksi vailla lainausmerkkejä. Tällaisia en vain ole kohdannut.

      Se tässä on ärsyttävintä, että eilen läpi mennyt aloite oli jo toinen samansisältöinen tässä eduskunnassa. Totta kyllä, että aloitteet tulivat eri suunnista, mutta itse arvoliberaalina kansanedustajana olisin eilen todennut, että tämä eduskunta on jo asiasta päättänyt, enkä olisi kannattanut uutta käsittelyä. Mutta näköjään eduskunnan enemmistö oli valmis tarttumaan tilaisuuteensa saada jankkaamalla tahtonsa läpi.

      Eduskunnassa keskustellaan muistakin asioista kuin aloitteista, kuten Ukrainan tilanteesta. Media olisi mielestäni saanut revitellä ulkomaalaisten barbaarien terrorista niin kauan, että kansanedustajille olisi tullut vahva paine tosiaan tehdä jotain. Asia kuitenkin kuivui kasaan, kun monikulttuurisuuden kannattajat mieluusti vaikenivat ja tuttuun tyyliinsä uskoivat parempaan tulevaisuuteen sulkemalla silmänsä asioilta, joita he ideologisista syistä eivät halunneet nähdä.

      Valitettavasti en koe kykeneväni iloitsemaan aloitteen kannattajien puolesta, vaikka yritänkin. Outoa, kun itselläni ei kuitenkaan ollut mitään erityistä aloitetta vastaan. Tämä saattaa johtua siitä, että ihminen on laumaeläin, joka jakaa muut ihmiset ystäviin ja vihollisiin. Arvoliberaaleja en millään osaa pitää ystävinäni, ja vaikka he eivät juuri nyt aktiivisia vihollisianikaan ole, myötätunto siihen suuntaan ei vain kuulu tunnevalikoimaani.

      Poista