Katsaus Ruotsin vaaleihin

Ruotsin valtiopäivävaalit menivät jotakuinkin niin hyvin kuin näissä oloissa oli realistista toivoa. Porvaripuolueet saivat rangaistuksen siitä, että ne menestyksellä apinoivat vihervasemmistoa niin vakuuttavasti, että eron huomaamiseen tarvittiin suurennuslasia. Ruotsidemokraatit enemmän kuin kaksinkertaisti äänimääränsä ja pääsi niin vahvaan vaa’ankieliasemaan, että tulevilla valtiopäivillä ei ole mahdollista muodostaa vahvaa hallitusta ilman puolueiden loikkauksia blokkirajan toiselle puolelle, mikä ei vaikuta todennäköiseltä. Jopa sosialidemokraateilla on vaikeuksia tulla Vasemmistopuolueen kanssa toimeen, mutta enemmistöhallitukseen pääsemiseksi täytyisi samaan koalitioon saada myös joko Keskustapuolue tai Kansanpuolue, jotka ennen vaaleja kieltäytyivät niin toimimasta. Jos Ruotsiin syntyy historiallinen sosialidemokraattien ja Kokoomuksen sinipunahallitus, se entisestään korostaa Ruotsin kaksipuoluejärjestelmää: Ruotsidemokraatit vastaan kaikki muut.

Ruotsidemokraatit toimii suomalaisen näkökulmasta uskomattoman vihamielisessä ympäristössä. Vaalivalvojaisissakin tuntui olevan yksi puheenaihe ylitse muiden: Ruotsidemokraattien nousu ja se, kuinka hirveää se on. Vasemmistopuolueen valvojaisissa unohdettiin kokonaan oma hienoinen voitto ja ryhdyttiin hoilaamaan Ruotsidemokraatteja vastaan ja näyttämään porukalla keskisormea TV-kuvalle (sekä luultavasti oletettiin näillä eleillä todella olevan jotain vaikutusta). Erikoista ainakin siksi, että kaikki kuitenkin tiesivät joukolla eristävänsä Ruotsidemokraatit vallasta. Koska voittoa ei sivuutettu olankohautuksella, ilmeisesti vanhat puolueet ymmärtävät, että jotain moraalista ongelmallisuutta niiden toiminnassa on, joten ne kyhäsivät itselleen oikeutusta silti toimia niin.

Kahdeksan vuoden korpivaelluksesta huolimatta vihervasemmisto on ollut kykenemätön lisäämään kannatustaan merkittävästi, vaikka sille on maahan sinä aikana vyörynyt kehitysmaista sadoin tuhansin uutta kannattajakuntaa. Valvojaisia seuratessa oivalsin yhden syyn, miksi. Kuten Vasemmistopuolueen demonstraatio osoittaa, vasemmisto nykyään määrittyy vain vihollisiaan vastaan. Vasemmistolla ei taida olla enää mitään omaa ja rakentavaa olemassa, joten jääneen tyhjiön se täyttää viholliskuvan lietsomisella. Sen sijaan, että se tarjoaisi jotain parempaa kuin Ruotsidemokraatit, se pyrkii leimakirveen käytöllä estämään ihmisiä siirtymästä pois omasta leiristä. Mahtavatko vasemmistolaiset itsekään uskoa, että rauhaisa yhteiskunta rakennetaan sillä aggressiolla, jota he uhkuvat?

Friedrich Nietzsche on sanonut: ”Joka taistelee hirviöitä vastaan, katsokoon, ettei hän itse muutu siinä hirviöksi. Ja kun katsot kauan pimeyteen, katselee myös pimeys sinuun.” Suomessa sosialidemokraatit julistautuivat jokunen vuosi sitten rakkauden puolueeksi, mutta se ei kansaa kiinnostanut. Ruotsissa vasemmiston on ilmiselvästi vallannut suuri viha. Ainakin toistaiseksi se on ollut parempi taktiikka, mutta kuinka käy tulevaisuudessa? Ehkäpä viha kääntyykin sitä itseään vastaan, kun sen politiikan tuhoisuus paljastuu yhä suuremmille kansanjoukoille.

Kuten neljä vuotta sitten, on toimille haettu oikeutusta myös Ruotsidemokraattien kohtaaman vastustuksen kautta: äänestihän 87 prosenttia ruotsalaisista jotain muuta puoluetta kuin Ruotsidemokraatteja. Tämä huomautus pitää sisällään oudon implikaation. Jos puolueen saama äänimäärä merkitsee vain sen kohtaamaa vastustuksen puutetta ja jos vain kansan enemmistön hyväksymä puolue voi hallita maata, Ruotsi on pahassa umpikujassa. Vaaleissa vähiten vastustettu puolue koki 68,8 prosentin vastustuksen. Ei sellainen puolue ole oikeutettu hallitsemaan maata. Implikaatio siis lienee, että vaalit on uusittava ja uusittava niin monta kertaa perätysten, että yksi puolue saa enemmän kuin puolet äänistä.

Demokraattista? Järkevää? Ei kumpaakaan, mutta onpahan siinä yksi tapa, jolla hyökätä Ruotsidemokraatteja vastaan.

Ruotsin porvaripuolueet ovat menneet tähän ilveilyyn täysillä mukaan. Ruotsin humanistinen mielipidetotalitarismi on niin tehokasta, että siitä on tullut eräänlainen ikiliikkuja. Porvaripuolueet ovat onnistuneet talouspolitiikassaan ainakin lyhyellä tähtäimellä mallikkaasti, joten niistä epäilemättä löytyy lähtökohdiltaan rationaalista väkeä. Niin vahva on maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta ympäröivä tabu, että rationaalisetkin ihmiset sen ympärillä ryhtyvät kieltämään todellisuutta ja siten vahvistavat tabua entisestään. Onneksi ihan kaikkia ei aivopestä, ovathan Ruotsidemokraatit varsin tasaisesti kaksinkertaistaneet kannatuksensa vaalikaudessa, tällä kertaa vielä kiihdyttäen tahtiaan.

Tässä vaiheessa on siis oikein hyvä, että porvaripuolueet joutuvat oppositioon. Fanaattisiksi monikultturisteiksi itsensä asemoineet porvarijohtajat saavat väistyä uusien johtajien tieltä ja uusilla johtajilla on aikaa miettiä asioita uusiksi. Tosiasia on, että Ruotsin maahanmuuttajaväestöstä murskaava enemmistö kannattaa vihervasemmistoa, koska sen hellimillä sosiaaliavustuksilla he elävät. Johtuen siitä kansainvaelluksesta, joka Ruotsiin suuntautuu, vihervasemmiston kannattajakunta on jatkuvassa rakenteellisessa kasvussa, kun taas porvaripuolueiden osuus tulee väistämättä pienenemään.

On erittäin epätodennäköistä, että porvarit voivat enää koskaan päästä valtaan ilman Ruotsidemokraatteja. Uudet johtajat tulevat ymmärtämään sen ja he saattavat tulla siihen tulokseen, että on pienempi paha suostua sen kanssa yhteistyöhön kuin olla ikuisesti oppositiossa. Jos Ruotsidemokraattien kannatus kasvaa vielä seuraavissakin vaaleissa, porvaripuolueet saattavat kertoa, että on mahdotonta enää olla kuulematta kansan viestiä, ja muodostavat nykyisen hylkiön kanssa yhteishallituksen (tietenkin korostaen, kuinka paljon se heitä inhottaa). Silloin voi Ruotsin toipuminen alkaa, mutta epävarmaa on, voiko maata enää silloin pelastaa vihervasemmiston masinoimalta väestönvaihdolta, jonka tarkoitus on sementoida heidän valtansa. Nuorimmissa ikäluokissa kun ei-eurooppalaisen väestön osuus on niin paljon korkeampi kuin keskimäärin väestössä.

Eilinen oli kuitenkin hyvä päivä, josta on syytä iloita. Homma on nousussa Ruotsissakin.