Kukaan
älköön ottako tätä tekstiä liian vakavasti. Se on kirjoitettu pilke
silmäkulmassa ja soveltaen yleistyksiä ja stereotypioita. Mutta totta kai pyrin
taaskin herättämään ajatuksia. Äänestäisitkö puoluetta, jos et uskoisi sen
linjan johtavan mihinkään hyvään?
* * *
Suomi
on jakautunut kahdeksaan itsenäiseen valtioon, ja kussakin valtiossa on vain
yhden puolueen äänestäjiä. Jokainen on muuttunut yksipuoluedemokratiaksi, mutta
se ei ole käytännön ongelma kenenkään mielestä, sillä joka ainoa saa
haluamaansa politiikkaa – ainakin jonkin aikaa.
Seuraa
kuvaus kustakin itsenäisestä valtiosta, suuruusjärjestyksessä.
Kokoomus-Suomi
Kokoomus-Suomi
on lähes kaikkien mittarien kärjessä. Eikä ihme, maan työttömyysaste on nollan
tuntumassa ja siellä on vahvoja, dynaamisia yrityksiä, jotka tahkoavat rahaa
kansalaisille. Kansalaiset ostavat aina kaikkia markkinoiden tarjoamia
uutuuksia ja häpeävät, jos sattuvat pukeutumaan edellisviikon muotivaatteisiin.
Maan veroaste on mitätön, koska lähes kaikki palvelut on yksityistetty ja
julkinen liikenne on lakkautettu tarpeen puutteessa, eikä kukaan edes kehtaisi
mitään sosiaaliavustuksia nostaa, vaikka sellaisia olisi tarjollakin. Menestys
erityisesti taloudessa ja statuksessa on ihmisten ykkösprioriteetti, minkä
vuoksi kaikki suhtautuvat toisiinsa kilpailuhenkisesti. Kaikki ovat yksilöitä, jotka
hyväksyvät toisensa, sillä poikkeuksella, että luusereiksi miellettyjä ei hyväksy
kukaan.
Kokoomus-Suomi
kuuluu Euroopan unionin ytimeen. Nettomaksuosuus on hirvittävä, mutta se ei
paljoa haittaa, vaikka se yksin vastaa yli puolesta julkisista menoista. Kukaan
maan johtajista ei ole asemaansa tyytyväinen, vaan kaikki haluavat karistaa
pohjoisen periferian tomut hartioiltaan ja muuttaa Brysselin keskustaan
EU-virkaan. Jos jokin EU-maa joutuu pulaan, on Kokoomus-Suomi ensimmäisenä
auttamassa – ainakin, mikäli pankkien rahat ovat vaarassa. Tästä suopeudesta EU
kiittää olemalla läksyttämättä Kokoomus-Suomea siitä, että poliitikot ovat
todellisuudessa suuryritysten asettamia marionetteja. Maata suojaavat Naton
hävittäjät.
Kokoomus-Suomen
suurin ongelma on paha pula matalan palkkatason ammattilaisista. Sitä korjataan
houkuttelemalla maahan jatkuvalla syötöllä lisää maahanmuuttajia, jotka
integroidaan Amerikan malliin: osoittamalla paikka sorvin äärestä. Tämä on
johtanut käytännössä erotteluun, jossa suomalaiset ovat yläluokka ja
ulkomaalaiset tekevät kaikki raskaat, likaiset työt. Se on totta kai johtanut
tyytymättömyyteen. Ulkomaalaiset asuvat valtavissa kasarmin oloisissa kerrostaloissa
omissa ankeissa kaupunginosissaan, kun taas suomalaiset asuvat aidatuissa ja
tarkoin vartioiduissa luksuslähiöissään, joissa he pyrkivät olemaan muistamatta
ulkomaalaisten kasvavan tyytymättömyyden aiheuttamaa pelkoa murtovarkauksista
ja ryöstöistä, joiden määrä kaksinkertaistuu joka vuosi.
Sosialidemokraattinen
Suomi
Sosialidemokraattinen
Suomi (SDS) pyrkii jatkuvasti iloiseen kansankotiinsa, joka ahkerista yrityksistä
huolimatta jää yhä kaukaisemmaksi tavoitteeksi. Lähes puolet maan asukkaista on
eläkeläisiä, kun taas lapsia ja nuoria saa etsiä. Maan johtoa vaivaa
paniikinomainen pelko tulevaisuudesta, ja siksi se pyrkiikin houkuttelemaan
muuttajia. Kukaan vain ei halua tulla. Muut suomalaiset suostuvat tulemaan
päivittäin töihin vanhainkoteihin, mutta ulkomaalaiset kiertävät maan kaukaa.
Kaikki työperäiset maahanmuuttajat suuntaavat Kokoomus-Suomeen, eivätkä sosiaaliset
maahanmuuttajat kiinnostu SDS:stä, koska tietävät maan rahojen loppuvan millä
hetkellä hyvänsä. Maa pyöriikin vain kahdella rahanlähteellä: maassa olevat puolivaltiolliset
tehtaat saavat jonkin verran myytyä tuotteitaan muihin suomalaisvaltioihin, ja
valtion menot katetaan lainaamalla eläkeläisiltä rahaa. Eläkeläiset suostuvat
tähän isänmaallisena velvollisuutena, ja onhan heille kertynyt pitkän iän
aikana mukavasti omaisuutta, jolla ostaa obligaatioita. Vaan kuinka käy, kun
kaikki rahat on jo muutettu valtionlainoiksi?
Perussuomi
Perussuomi
on Euroopan itsepäisin valtio. Se ei kuulu EU:hun eikä Natoon, ja Yhdistyneille
kansakunnillekin tuhahdellaan. Sen rahayksikkö on Perussuomen markka, joka on
hyvin epävakaa, mutta kansan rakastama valuutta. Maan talous pyörii pääasiassa
puolivaltiollisen teollisuuden sekä pienyritysten ympärillä. Maan välit muihin suomalaisvaltioihin
ovat viileät tai tulehtuneet. Naapurin, SDS:n, kanssa Perussuomella on jatkuvaa
kiistaa. Perussuomi devalvoi markkaansa kulloisenkin suhdanteen mukaan, ja euromaa
SDS seuraa voimattomana sivusta oman kilpailukykynsä heikkenemistä.
Devalvaatiot iskevät aina perussuomalaisiin itseensäkin, mutta nähdessään SDS:n
reaktion he antavat maalleen aina anteeksi.
Perussuomi
on Suomen suurin sotilaallinen mahti. Ainoa ongelma on korkean upseeriston puute,
kaikki kapteenia korkeammat kun muuttivat Kokoomus-Suomeen. Perussuomea
johdetaan aika lailla muutaman valovoimaisen johtajan voimin, ja johtajat
nauttivat suurta kansansuosiota. Perussuomalaiset ovat innokkaita
penkkiurheilijoita ja jännittävät aina innokkaimpina SM-kisoja, josko muille
suomalaisvaltioille annettaisiin selkään.
Perussuomessa asuu hyvin vähän ulkomaalaisia. He kaikki ovat muista Euroopan maista muuttaneita
kansallismielisiä, jotka pitävät Perussuomea vankimpana linnoituksena afrikkalais-islamilaista
invaasiota vastaan. Maassa vaikuttaa myös kiihkokansallinen ryhmittymä, joka haluaa
ensin kaataa Perussuomen maltillisen johdon, sitten vallata muut suomalaisvaltiot
ja lopuksi Itä-Karjalan. Ryhmittymä on maan johdolle kiusallinen, mutta ei
sille mitään voikaan, taikka se ryhtyy rettelöimään.
Perussuomi
on kovin miesvaltainen maa. Peläten vihaisten nuorten miesten protestointeja on
valtion järjestettävä leipää ja sirkushuveja. Tämän takia maassa on runsaasti
kansallisia juhlapäiviä, joita korostetaan muun muassa urheilutapahtumilla,
paraateilla ja suurmiesten muistomerkkien pystyttämisillä. Jos tilanne oikein
vaatii, valtionjohto järjestää ulkopoliittisen kriisin, joka tarjoaa
mahdollisuuden uhota.
Keskusta-Suomi
Hyvin
maalainen Keskusta-Suomi on agraaristen ihanteiden maa. Ihmisten päällimmäinen
halu on elää juuri niin kuin aina ennenkin. Maa on EU:n jäsen, mutta
hankalammasta päästä. Se riitelee jatkuvasti maataloustukien määrästä, mutta on
aika nihkeä antamaan vastikkeeksi mitään. Valtiovalta rypee jatkuvasti
korruptiokohuissa, mutta kansalaiset ovat pahasti epätietoisia siitä, tehdäkö
asialle mitään. Samat konkarit ovat johtaneet maata vuosikymmeniä, eikä ihan
kenen tahansa vastuulle valtaa uskalleta antaa. Kansalaiset tyytyvät
valittamaan puoluekokouksissa, mikä on merkittävä venttiili paineen purkamiseen,
sillä joka kylästä löytyy useampikin, jolla on jäsenkirja. Kunnat ovat kunniassaan,
ja hyvin moni tavallinenkin kansalainen voi kuvitella olevansa tärkeä henkilö,
kun on tuhannen asukkaan pikkukunnan lautakunnassa varavaltuutettuna. Syrjäisistäkin
alueista pidetään huolta hajauttamalla virastot niin, että tasaisesti joka
kylästä löytyy jokin toimisto.
Ympäristöasioissa
maata syytetään tekopyhyydestä. Toisaalta ihmisten jätevedet halutaan korjata
talteen (jotta ulkomaille voitaisiin kehuskella aktiivisilla toimilla), mutta
toisaalta järvet rehevöityvät, kun lannoitteet valuvat pelloilta minkään
estelemättä vesistöihin. Myös metsien avohakkaaminen herättää tyytymättömyyttä
ulkomailla. Asialle vain ei voi mitään, koska Keskusta-Suomella ei ole juuri
muita elinkeinoja kuin alkutuotanto.
Vasemmisto-Suomi
Vasemmisto-Suomi
on oman tiensä kulkija. Valtiossa on jonkin verran teollisuutta, mutta se on
täysin valtiollista ja valmistaa huonolaatuista tavaraa, pääasiassa maan omille
asukkaille. Työttömyys on paha ongelma, jolle mikään projekti ei mahda mitään. Syytä
ei suostuta uskomaan: jotkut kansalaiset mieluummin huvittelevat vahvan
perustulon turvin kuin hikoilevat työn ääressä (tässä maassa kun kaikilla on
jokseenkin sama elintaso, teki mitä hyvänsä), vaikka maasta löytyy lukemattomia
valtionvirkoja, joissa käytännössä vain pyöritetään peukaloita. Syrjäseuduilla
asuvat korpikommunistit halveksivat taajamissa asuvia nuoria idealisteja, jotka
eivät oikeastaan usko sosialismiin, vaan johonkin epämääräiseen kivaan.
Vasemmisto-Suomi
pitää yllä hyvin humaania pakolais- ja turvapaikkajärjestelmää, jonka asiakkaaksi
pääsee oikeastaan kuka tahansa ja jonka kautta myös saa kansalaisuuden
helposti. Valtio velkaantuu kauhistuttavaa vauhtia, mutta valtionjohto ei pidä
sitä ongelmana. Tiedossa ei ole, aikooko valtionjohto jossain vaiheessa jättää
velat maksamatta ja perustella sitä kapitalistien horjuttamisella. Kuinka sen
jälkeen jatkettaisiin, on suuri kysymysmerkki. Valtionjohdon onneksi sitä kysymystä
ei valtion rajojen sisällä kysytä, koska kansalaisten tulevaisuudentaju ei useinkaan
ulotu seuraavaa känni-iltaa pitemmälle.
Vasemmisto-Suomi
suhtautuu itsenäisyyteensä kahtalaisesti. Toisaalta maassa halutaan päättää
asiat juuri niin kuin hyvältä tuntuu, mutta toisaalta Kokoomus-Suomen
menestystä seurataan sivusta kateellisina. Porvareita haluttaisiin kovasti
päästä verottamaan, mutta toive tiedetään turhaksi, koska ryöstöretkiä olisi
vaikea perustella edes omille kansalaisille.
Vasemmisto-Suomi
on muodollisessa sotatilassa Perussuomen kanssa. Maat pitävät toisiaan kaiken
väärän ja vastenmielisen ruumiillistumina. Sodassa ei kylläkään ole ammuttu
laukaustakaan. Vasemmisto-Suomen osalta syy on se, että sen armeija koostuu pulloilla,
polttopulloilla, spray-maalilla ja teleskooppipampuilla varustetuista
aktivisteista. Perussuomi taas ei halua, että sen sotilaat saisivat mitään
vaarallisia ajatuksia miehittäessään Vasemmisto-Suomen, mikä onnistuisi kyllä
käden käänteessä. Todellisuudessa sotatila on kummallekin maalle vain statussymboli,
jolla ne korostavat eripuraisuuttaan.
Vihreä
Suomi
Vihreä
Suomi pyrkii alueen ulkopoliittiseksi vaikuttajaksi moralisoimalla muita:
Kokoomus-Suomea materialismista, Perussuomea nurkkakuntaisuudesta ja
Keskusta-Suomea ympäristöasioista. Maa pyrkii näyttämään esimerkkiä tiukkapipoisella
ympäristöpolitiikallaan, liberaalilla maahanmuuttopolitiikallaan ja
aktiivisilla toimillaan lopputuloksen tasa-arvoon.
Maassa
yli 35-vuotiaat ovat harvinaisuuksia. Suurin osa väestöstä on nuoria
idealisteja, ja naisia on merkittävästi enemmän kuin miehiä. Tästä seuraa
Vihreän Suomen ja Perussuomen viha-rakkaus-suhde. Maat elävät käytännössä
symbioosissa, sillä kumpikin tarvitsee toistaan myös esimerkiksi pieleen
menneestä politiikasta. Toisin kuin Perussuomessa, Vihreässä Suomessa korostetaan
päivästä ja viikosta toiseen ylitsepursuavaa suvaitsevaisuutta. Kaikkia
suvaitaan juuri sellaisina kuin he ovat – mutta jos joku on eri mieltä, niin
hänen inhimillisyytensä kyseenalaistetaan.
Myös
Vihreä Suomi kärsii ammattilaisten puutteesta. Maan väestöllä on suunnaton
henkinen pääoma, koska hyvin merkittävällä osalla on akateeminen koulutus,
mutta tavalliset työt jäävät tekemättä. Maa pyrkii samaan kuin naapurin
Kokoomus-Suomi, houkuttelemaan matalan koulutustason muuttajia ulkomailta.
Kyllä maahan ulkomaalaisia tulee, mutta suurin osa on liikkeellä vahvan
sosiaaliturvan perässä, eivät suinkaan työpaikan. Vihreän Suomen johto ei ole
vielä keksinyt, kuinka se voisi motivoida passiiviset maahanmuuttajat töihin
ilman, että maassa tapahtuisi samanlaista ikävää segregoitumista kuin
Kokoomus-Suomessa.
Myös
Vihreä Suomi on kroonisessa rahapulassa. Opiskelijat, joita maassa on
valtavasti, haluavat perustuloa voidakseen päästä keskeytyksettä lukiosta
tohtoreiksi. Valtiovalta on toki halukas tukemaan opiskelijoita, mutta rahaa
sekään ei pysty taikomaan mistään, ei edes maan suurimmasta rikkaudesta eli
monikulttuurista, jonka arvon realisoiminen ei jostain syystä ikinä onnistu.
Maan työtä tekevät ihmisetkään eivät käy rahanlähteeksi, sillä he ovat kaikki
toimittajia tai muita, jotka eivät tuota varsinaisesti mitään. Sanomalehtiä
yritetään myydä muihin suomalaisvaltioihin, mutta lähinnä Kokoomus-Suomessa,
SDS:ssä ja Vasemmisto-Suomessa jaksetaan lukea sitä lehtipaljoutta, jonka
journalistinen taso on yleensä sama kuin vessapaperilla.
Maa
verottaa pelkästään kulutusta, jotta kansalaisia motivoitaisiin säästämään
ympäristöä enemmän. Korkeat kulutushinnat tietenkin synnyttävät vahvan harmaan
talouden sektorin: lähes kaikkia hyödykkeitä salakuljetetaan ulkomailta.
Valtiojohtokin on osallisena harmaassa taloudessa. Jos he voivat esimerkiksi
olla eettisiä maksamalla pimeästi maahanmuuttajille siivouksesta ja
oviremontista, he tekevät sen ajatellen, että meneväthän rahat sentään
hyvään tarkoitukseen.
Niinpä
sekä valtio että kansantalous velkaantuvat hurjalla vauhdilla. Naiivit
kansalaiset eivät huolestu vääjäämättömästä umpikujasta, vaan uskovat tilanteen
korjaantuvan, kunhan he nuorina tohtoreina pääsevät hyväpalkkaisiin
asiantuntijatöihin. Mutta sen vaiheen lopulta koittaessa he havahtuvat
naivismistaan, pakkaavat tavaransa ja muuttavat Kokoomus-Suomeen.
Ruotsalainen
Suomi
Rannikolle
likistynyt Ruotsalainen Suomi on Kokoomus-Suomen pikkuveli. Maassa tosin ei ole
juuri lainkaan politiikkaa, koska maa on jo saavuttanut kaiken. Maassa puhutaan
ruotsia, eivätkä kielensä aseman turvaamiseen sukupolvien ajan orientoituneet
kansalaiset keksi, mitä muuta enää vaatiakaan.
Ulkopolitiikassa
Ruotsalaista Suomea pidetään kiusankappaleena. Se vaatii muilta suomalaisvaltioilta
toimia ruotsin kielen aseman parantamiseksi. Maassa kaikki osaavat suomea, ja
käsitys on, että vastikkeeksi muissa suomalaisvaltioissa on kaikkien osattava
ruotsia, oli siitä hyötyä tai ei.
Ainoa
päänvaivaa herättävä asia on kysymys maahanmuutosta. Ruotsalaisen Suomen
valtiojohto on samoilla linjoilla pakolais- ja turvapaikka-asioissa kuin
Vasemmisto-Suomi ja Vihreä Suomi, mutta toisaalta kansalaiset eivät halua ulkomaalaisia
keskuuteensa. Se olisi potentiaalinen uhka hauraalle ruotsin kielelle ja
suomenruotsalaiselle kulttuurille. Maailmantuskaa lievittääkseen Ruotsalainen
Suomi haluaisikin ostaa Perussuomelta tai Keskusta-Suomelta tontteja, joilla
asuttaa pakolaisia eristyksissä itsestään. Kun vastaus on kielteinen,
Ruotsalaisessa Suomessa valitetaan, mutta kukaan ei kuuntele.
Kristillinen
Suomi
Suomen
pienin valtio on Perussuomen ja Keskusta-Suomen välissä oleva Kristillinen
Suomi. Kaikista suomalaisvaltioista se saa vähiten julkisuutta, koska sillä ei
ole ulkomailla mitään intressejä. Se elää omaa rauhallista ja harmonista
elämäänsä. Maan elintaso ei ole järin korkea, mutta sitä ei huomaakaan. Kukaan
ei tavoittele maallista mammonaa, kaikki auttavat mielellään toisiaan, kukaan
ei juopottele eikä polta tupakkaa. Näistä asioista johtuen elämänlaatu on Suomen
korkein.
Väestö
koostuu onnellisista ydinperheistä, jotka elävät omakotitaloissaan ja pelkäävät
ja kunnioittavat Jumalaa. Kontaktit ulkomaille ovat todella vähäisiä, mikä on
johtanut turhan ruusuiseen kuvaan maailmasta. Joskus ulkomaille matkaavat
kansalaiset palaavat pian takaisin syvästi järkyttyneinä ja pyrkivät unohtamaan
muun maailman pahuuden.
Muista
suomalaisvaltioista käydään Kristillisessä Suomessa rentoutumassa lomilla.
Kaikki arvostavat maan hiljaisuutta ja rauhallisuutta, mutta kukaan ei halua
jäädä lomaa pitemmäksi aikaa. Maan ummehtuneelta vaikuttava ilmapiiri alkaa
ärsyttää ketä tahansa ulkomaalaista, ja lopulta tästäkin herrankukkarosta
paetaan henkeä haukkoen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti