Käsitteissä
määrittelin maahanmuuttokriittisyyden seuraavasti:
Maahanmuuttokriittisyys tarkoittaa nimensä mukaisesti kriittistä suhtautumista maahanmuuttoon ja siihen liittyviin käytäntöihin. Kriittisyys tarkoittaa asioiden asettamista kontekstiinsa ja kyseenalaistamista, ei vastustamista. Samaan tapaan kuin kirjallisuuskriitikko ei vastusta kirjallisuutta, myöskään maahanmuuttokriitikko ei vastusta maahanmuuttoa. Tiedän, että erityisesti eräät vasemmistolaiset paheksuvat tätä termiä ja laittavat sen aina lainausmerkkeihin, ilmeisesti koska he uskovat tai haluavat uskoa maahanmuuttokriittisten olevan sisimmässään jotain muuta. Se heille sallittakoon, mutta käsite tällaisenakin on hyvä olla olemassa, sillä eihän maahanmuutto voi olla maailman ainoa asia, johon ei voisi suhtautua samalla kriittisellä tavalla kuin mihin tahansa muuhunkin.
Suomessa
vaikuttaa nykyään poliitikkoja, jotka ainakin minusta vaikuttavat maahanmuuttokriitikkovastaisilta.
Heitä ovat näkyvimmin Vasemmistoliiton nuoret aktiivit Li Andersson ja Dan
Koivulaakso. Huomattavan suuren osan ajastaan he käyttävät
maahanmuuttokriitikoista puhumiseen, he esimerkiksi kirjoittivat Mikael Brunilan kanssa kirjan Äärioikeisto Suomessa, jossa muun muassa
monet Perussuomalaisten kansanedustajat ja valtuutetut niputetaan joukkoon,
johon historiallisesti on laskettu myös Adolf Hitler, Benito Mussolini ja
Francisco Franco.
Eräässä
radiohaastattelussa loppuvuodesta 2012, joka valitettavasti on jo poistettu Yle
Areenasta, herra Koivulaakso ilmoitti (kun ei sitä kuulijoille voinut eleillä
ilmaista) sulkevansa sanan maahanmuuttokriitikko aina lainausmerkkeihin (ja
tämä tapa toistuu yllä olevan linkin takana olevassa esittelyssä). En oikein
ymmärrä, miksi hän tekee niin. En keksi kuin kaksi vaihtoehtoa: joko hänen
mielestään maahanmuuttokriitikoiksi itseään kutsuvat ovat huijareita, tai hänen
mielestään kukaan ei voi oikeasti olla kriittinen maahanmuuttoa kohtaan. Se,
että joku olisi maahanmuuttoa kohtaan kriittinen ihan rehellisesti, kriittisyyden
itsensä vuoksi, ei näin ollen ole vaihtoehto.
Ehkä
hän on ymmärtänyt kritiikin eri tavalla kuin minä olen. Minusta kritiikki ja
kriittisyys ovat puhtaasti positiivisia asioita. Mikään asia ei muutu
paremmaksi ilman sen kriittistä tarkastelemista. Esimerkiksi demokratia on vain
keino kuulla kritiikkiä. Demokratia ilman kritiikkiä on yhtä hyödyllinen asia kuin
kansanedustaja ilman aivotoimintaa.
Yleiskielessä
kritiikki on saanut negatiivisen latauksen, koska kritiikki käytännössä on
negatiivisten asioiden etsimistä ja osoittamista. On kuitenkin pikkulapsen
tasoista loukkaantua kritiikistä, koska kritiikin tarkoitus ei ole syyttää,
vaan tehdä paremmaksi.
Tämä
on kritiikkiä: ”Tuo olisi näin parempi.”
Tämä
ei ole kritiikkiä: ”Tuo on huono.”
Koivulaakso
tarkoittaa, että maahanmuuttokriittiset ovat vihan vallassa toimivia rasisteja,
jotka vain naamioivat rasisminsa siistimpään ilmaisuun. Juuri niin kirjan
esittelyssäkin väitetään.
Tarkastellaanpa
tätä problematiikkaa tarkemmin. Koivulaakso ja Andersson eivät fysiikan lakien
mukaan voi tietää täysin varmasti, mitä ajatuksia esimerkiksi Jussi Halla-ahon aivoissa liikkuu. On
täysin mahdollista, että hän on rasisti, joka peittelee oikeita ajatuksiaan. On
niin ikään mahdollista, että Koivulaakso ja Andersson ovat rasisteja, jotka
peittääkseen rasisminsa esittävät poliittisesti täysin päinvastaisia, jotta
totuus ei kävisi kenenkään mielessä. Mutta näitä asioitahan ei voi kukaan muu
tietää kuin asianosaiset itse.
Jussi
Halla-ahon ajatuksista me ulkopuoliset voimme päätellä vain siitä, mitä hän
sanoo ja kirjoittaa. Tiedämme, että poliisi ja syyttäjä (ja totta kai myös
vasemmistonuoremme) ovat käyneet täikammalla koko Halla-ahon blogin läpi
etsiessään sieltä rasismia, josta hänet haastaa oikeuteen. Ainoa, mikä löytyi,
oli juttu somalien kansallisista, ehkä suorastaan geneettisistä erityispiirteistä, mutta sekin oli provokaatio, mukaelma Kaleva-lehden
vastaavaan, suomalaisia käsittelevään pääkirjoitukseen.
Tietenkin
on mahdollista, että Halla-aho ajattelee somaleista oikeasti niin. Tätäkään me
ulkopuoliset emme voi tietää. Halla-aho ilmaisi kyseessä olevan silkka provokaatio,
joka koettelee sitä, onko samanlainen lausunto laillinen suomalaisista mutta
laiton somaleista. Koska ei ole mitään näyttöä siitä, että väitteen tarkoitus
olisi eri kuin mikä Halla-aho itse sen sanoi olevan, on kai näytön puutteessa
ja syyttömyysoletuksen mukaan todettava, että Halla-aho ei ole rasisti, vaikka
kyseinen hänen kirjoittamansa lause olikin rasistinen. (Ihan varmuuden vuoksi
väännän tämän heti rautalangastakin: rasististen asioiden sanominen tai
kirjoittaminen ei aina ole osoitus sanojan tai kirjoittajan rasistisuudesta;
kuka tahansa voi laukoa väitteitä uskomatta niihin
hetkeäkään.)
Vastaavasti,
koska Halla-aho sanoo olevansa maahanmuuttokriitikko mutta ei maahanmuuttovastainen,
on pakko arvella Halla-ahon suhtautuvan maahanmuuttoon nimenomaan kriittisesti,
ei vastaisesti. Haluaisin tietää, mihin lähteeseen perustuvat ne lukemattomat
kirjoitukset, joissa Halla-ahon rasistisuus esitetään faktana.
Maahanmuuttoon
voi suhtautua neljällä tavalla: myönteisesti, välinpitämättömästi, kriittisesti
ja vastaisesti. Mielestäni vain kriittinen suhtautuminen on järkevää.
Välinpitämättömyys on joskus hyvä asia, mutta mielestäni poliitikko ei voi olla
välinpitämätön yhteiskunnallisia ilmiöitä kohtaan, arvoja kohtaan kylläkin.
Myönteisyys ja vastaisuus ovat vastakkaisia, mutta yhtä dogmaattisia
ajattelutapoja, eikä niillä pitäisi olla mitään sijaa päätöksenteossa.
Katsotaanpas.
Maahanmuutto koostuu ihmisistä. Ihmiset ovat karkeasti jaotellen joko hyviä
tyyppejä, ihan ok -tyyppejä, huonoja tyyppejä tai aivan hirviömäisiä tyyppejä. Maahanmuuttomyönteinen
toivottaa heistä jokaisen tervetulleeksi maahan. Maahanmuuttovastainen jättää
kaikki rajojen ulkopuolelle. Maahanmuuttokriitikko toivottaa hyvät ja ihan ok
-tyypit tervetulleiksi, mutta jättää huonot ja aivan hirviömäiset tyypit
rajojen ulkopuolelle. Välinpitämätön ei piittaa mistään.
En
ole koskaan, missään yhteydessä, saanut sellaista käsitystä, että Halla-ahon
mielestä kaikki nämä tyypit tulisi jättää rajojen ulkopuolelle. Päinvastoin,
sangen monessa yhteydessä hän on korostanut juuri sitä ajattelutapaa, jonka
yllä määrittelin maahanmuuttokriittiseksi toiminnaksi, esimerkiksi täällä ja täällä.
Edes Dan Koivulaakso ei ole löytänyt maahanmuuttovastaisuutta, koska silloinhan
hän olisi asian nostanut esille. Miksi Halla-aho siis on valtakunnan puolivirallinen
demoni ja sylkykuppi?
Syytin
alussa Koivulaaksoa ja Anderssonia maahanmuuttokriitikkovastaisiksi. Heillä
tuntuu olevan juuri tuo dogmaattisen vastustamisen periaate
maahanmuuttokriitikkoja kohtaan. He vastustavat, eivät kritisoi. He leimaavat
ja haluavat syrjäyttää päätöksenteosta. He eivät kerro maahanmuuttokriitikoille,
mikä heidän sanomansa asia on väärin tai virheellinen. En ole kuullut heidän
suunnaltaan mitään oikeaa kritiikkiä maahanmuuttokriittisiä kohtaan, pelkästään
hyökkäyksiä olkiukkoja vastaan.
Koska
ajatuksenluku ei ole mahdollista, enkä voi tietää totuutta Halla-ahon
rasistisuudesta, en saa myöskään tietää, mihin Koivulaakso ja Andersson todella
pyrkivät. Voin vain esittää arvauksia.
Ehkä
he dogmaattisesti uskovat maahanmuuton, niin hyvien kuin aivan hirviömäistenkin
tyyppien, saavan aikaan utooppisen, paremman maailman. He eivät osaa perustella
uskoaan mitenkään, niin kuin uskoa yleensäkin on mahdotonta perustella. Mutta
samalla he ymmärtävät, että Halla-ahon kriittinen, rationaalinen ja
pragmaattinen linja on uhka heille ja heidän utopialleen, koska se väistämättä
tulee syömään heidän kannatustaan ja vähentämään heidän poliittista valtaansa.
Juuri vasemmiston perinteinen äänestäjä kun on se, jolle huonojen ja aivan
hirviömäisten tyyppien maahanmuutosta on eniten haittaa.
Kun
he tietävät, että asiallisessa keskustelussa he voivat vain hävitä, jää heille
vain yksi ase: pelottelu. He yrittävät vakuuttaa loput äänestäjänsä siitä, että
kriitikot ovat oikeasti Hitlerin, Mussolinin ja Francon ihailijoita, joiden
valta tarkoittaisi kansanmurhaa, totalitaarisuutta ja maailmansotaa. Näin
äänestäjät pelästyisivät eivätkä uskaltaisi lukeakaan niitä tekstejä, joiden
luulevat tihkuvan vihaa, mutta jotka todellisuudessa saisivat heidät
ymmärtämään sen, mitä haittaa huonojen ja aivan hirviömäisten tyyppien maahanmuutosta
voi olla.
Joka
ei usko tätä teoriaa, voi edes hetken miettiä erästä kiintoisaa asiaa.
Halla-aho joutui lokakampanjan kohteeksi pyrkiessään eduskuntaan vuoden 2007
eduskuntavaaleissa, ja lokaa on satanut pitkin matkaa siitä pitäen. Samaan
aikaan Turussa on vaikuttanut eräs Olavi
Mäenpää, kunnallispoliitikko jo 1990-luvulta, joka on saanut
eduskuntavaaleissakin huomattavia äänimääriä. Kuten Mäenpään lausunnot todella
selkeästi osoittavat, hän ei ole kriitikko vaan vastustaja, aivan varmasti
tiukkojenkin määritelmien mukaan rasisti. Jos vasemmistolaiset vastustavat
rasismia, eivätkä kritiikkiä, miksi
Mäenpää ei ole saanut kymmenen kertaa enemmän lokaa niskaansa kuin Halla-aho? Miksi
kirjan pääosassa ovat Halla-aho ja muut perussuomalaiset, ei Mäenpää? Siksi,
että hän ei ole uhka. Häntä ei pelätä. Halla-ahosta on maalattava pelottava
kuva, koska jos hänen teesejään lähestyy avoimin mielin, ne nappaavat.
Tässä
pelottelussa vasemmistolaiset tietenkin takertuvat sanaan kriittinen. Koska sen voi ymmärtää negatiivisena suhtautumisena, he
saavat tyhmimmän uskomaan, että Halla-aho on itsekin ilmaissut olevansa
maahanmuuttajia vastaan. Lisätukea pelottelulleen he saavat siitä Halla-ahon
mielestäni turhan epädiplomaattisesta kirjoitustyylistä, jonka voi
vahingossakin ymmärtää väärin, etenkin kun väkevimpiä lauseita irrotellaan
konteksteistaan.
Niinpä
olisi ehkä valittava sana, joka ei jätä niin paljon tulkinnanvaraa. Miten olisi
maahanmuuttopragmaatikko? Sellainen
minä ainakin olen, ja niin varmasti on suurin osa meistä, jotka äänestivät
maahanmuuttokriittisiä ehdokkaita. Sen voi melkein todistaakin pelkällä
päättelyllä: kuka uskoo, että vaalikaudella 2007 – 2011 yksin Helsingissä oikeiden
rasistien määrä olisi kasvanut noin seitsenkertaiseksi? Kyllä taustalla on
silloin pakko olla jotain muutakin kuin muukalaisvihaa, nimittäin aitoa pragmaattisuutta.
Joku kun saattaa pitää ongelmana esimerkiksi sitä, että Helsingin vain kahdeksanprosentin suuruinen maahanmuuttajaväestö vastaanottaa yli neljänneksen toimeentulotuista. Miksi kukaan ei
pitäisi? Mitä sanoo vasemmistoduomme?
Hyvä
Dan Koivulaakso ja hyvä Li Andersson. Jos luette tämän tekstin, niin voisitte
harkita tätä nöyrää pyyntöäni: voisitteko kirjoittaa vastineen
Perussuomalaisten Nuivalle vaalimanifestille, sellaisen jossa yhtä yksityiskohtaisesti
käytäisiin läpi se, millainen maahanmuuttopolitiikka Suomella pitäisi mielestänne
olla? Minun on vaikea luopua yllä esittämästäni teoriasta koskien teidän
motiivejanne, jos ette vaikuta edes yrittävän vastata minun kannattamaani
linjaan tarjoamalla toista, parempaa ja perustellumpaa.
On
pitemmän päälle rasittavaa keskustella henkilöistä, olivat he kuinka
kiihottavan äärioikeistolaisia hyvänsä. Riidelkööt asiat, niin ihmisten ei
tarvitsisi.
Itse olen ajatellut että käsite maahanmuuttokriittisyys pannaan usein lainausmerkkeihin sen osoittamiseksi, että termiä pidetään eufemisminä, ts. kaunistelevana ilmaisutapana. Ehkä se joidenkin itseään maahanmuuttokriittiseksi kutsuvien kohdalla sitä onkin...
VastaaPoistaVoiko herra/rouva/neiti Anonyymi antaa esimerkin itseään kaunistelevasta maahanmuuttokriitikosta? Käsite on oltava olemassa ilman lainausmerkkejä. On melkoisen tympeää toistuvasti kuulla olevansa rasisti vain siksi, että nykyään rasistisiksi mielipiteiksi leimataan niitä, jotka 30 vuotta sitten olisivat olleet liberaaleja ja 60 vuotta sitten radikaaleja.
VastaaPoistaKoska vaikuttaa epätodennäköiseltä, että Dan Koivulaakso tai Li Andersson ikinä päätyisi tätä blogia lukemaan, lähetin lopussa esittämäni pyynnön herra Koivulaaksolle suoraan. Katsotaanpa vain, johtaako se mihinkään.
VastaaPoista