Ne
eurooppalaiset tahot, jotka pitävät monikulttuurisuutta rikkautena, eivät
ilmeisesti tunne tätä kulttuurien historian perustavanlaatuista seikkaa. Eurooppaan
suuntautuvaa maahanmuuttoa ei selkeästikään pyritä ottamaan vastaan
assimilaatiolla, koska tulijan oman kulttuurin ja uskonnon vaalimista pidetään
niin arvokkaana, että siihen on koettu tarvetta käyttää jopa veronmaksajille
otettua velkaa. Segregaatio on ollut kovin yleistä, mutta siihen ei tunnuta
olevan tyytyväisiä: ainakin köyhiä ja muusta yhteiskunnasta eristyneitä
lähiöitä, joihin pelastuslaitoskaan ei aina uskalla mennä ilman poliisisaattuetta, pidetään suurena ongelmana, ja paljon on puhetta
maahanmuuttajien sopeuttamisesta.
Se,
että monikulttuurisuus on rikkautta, tarkoittaa siis mitä ilmeisimmin sitä,
että akkulturaatio on hyvä asia. Se vain on hyvin vaikeasti järjestettävä asia.
Jos maahanmuuttajia kohdeltaisiin kuten Yhdysvalloissa, eli annettaisiin vastuu
menestymisestä heille itselleen, he todennäköisesti assimiloituisivat. Nykyinen
menetelmä, että yhteiskunta avustaa muuttajia toimeentulossa ja kannustaa heitä
säilyttämään oman kulttuurinsa, taas on johtanut segregaatioon, koska monista
köyhistä maista tulevat muuttajat saavat kotimaihinsa nähden mukavat oltavat,
vaikka eivät tekisi yhtään mitään sopeutumisen eteen, ja siksi motivaatio
sopeutumiseen on löydettävä jostain muualta. Kantaväestöllä taas ei ole mitään
tarvetta tai halua sopeutua muuttajiin. Eikä Suomessa, joka on jo asuttu, voi
suorittaa samaa kuin 1800-luvun Pohjois-Amerikassa, ottaa sekalainen sakki
kaikista mahdollisista kulttuureista muokkaamaan uutta yhtenäiskulttuuria.
Toisaalta
monikulttuuria kannattavat tahot eivät ole ikinä yksiselitteisesti kertoneet,
mitä nimenomaista he haluavat muista kulttuureista ja mitä he sillä haluavat
korvata. Onko eksoottinen musiikki ja ruoka yhtä tervetullutta kuin rituaalinen
väkivalta, uskonnollinen kiihkoilu ja keskiajasta muistuttava
hallintojärjestelmä?
Minä
pidän esimerkiksi islamilaisessa kulttuurissa negatiivisina piirteinä muun
muassa rituaalista väkivaltaa, joka elämänalueelle tunkevaa uskonnollista
ideologiaa ja epätasa-arvoista oikeuskäsitystä. Toivon, että tulevaisuudessakin
lapsien silpominen on kiellettyä, kriittinen politiikka sallittua ja naisilla
lupa kulkea hiukset paljaina. Sen sijaan ilahtuisin kovasti, jos nykyaikaisen
suomalaisen arkkitehtuurin korvaisi se tyyli, jolla esimerkiksi Alhambran ja
Alcazarin palatsit Andalusiassa on rakennettu. Kyllä siis minustakin löytyy
pieni sisäinen orientalisti, romantikko kun olen.
Arkkitehtuurin,
ruokakulttuurin, musiikin ja vaikka raittiuden tuominen islamilaisesta kulttuurista
Eurooppaan onnistuu oikein hyvin orientalistien keinoilla, joita 1800-luvulla
menestyksellä käytettiin. Ei kulttuurien hyviä puolia omaksuakseen tarvita
maahanmuuttoa. Onko ”monikulttuurisuus-on-rikkautta”-maahanmuutolla
islamilaisesta maailmasta saatu vielä yhtäkään uutta Alhambraa rakennettua
Eurooppaan? Ei minun tietääkseni. Sen sijaan rituaalinen väkivalta, uskonnollinen fanaattisuus ja sharia-laki ovat jo ilmaisseet täällä olemassaolonsa. Onko maahanmuutto
siis onnistunut? Olemmeko nyt rikkaampia? Vai olemmeko epäonnistuneet?
Vai
onko akkulturaatio sittenkään monikultturistien tähtäimessä? Lähestytään asiaa esimerkin
kautta. Islamin ja profeetta Muhammedin loukkaamisesta käydyt oikeusistunnot ja
mellakat alkavat olla jo sen verran yleisiä, etteivät ne enää jaksa kiinnostaa suurta
yleisöä. Samaan aikaan profeetta Jeesuksen loukkaamisesta johtuvat oikeusjutut hämmästyttävät
poissaolollaan, vaikka pilkkaajilta suojassa ei hänkään ole. Vieraiden kulttuurien
erityisvarjelus herättää epäilyksiä, ovatko vallanpitäjien mielestä vieraat kulttuurit
omaamme arvokkaampia.
Jos
näin on, siitä voisi päätellä, että monikultturistit ovat itse asiassa sitä
mieltä, että paikallisen kulttuurin väistyminen muiden kulttuurien tieltä on
toivottavaa, mutta että sitä ei saa sanoa ääneen. Jotkut uskovat, että tässä
taustalla vaikuttaa salaliitto, jonka pyrkii muuttamaan Euroopan
islamilaiseksi, Eurabiaksi, josta länsimaalainen kulttuuri kuolisi. Suhtaudun
yleensäkin skeptisesti salaliittoteorioihin, mutta kaikista tämä tuntuu minusta
kaikkein kauimpaa haetulta, eikä vähiten siksi, että niin monet tahot
Euroopassa olisivat sen ohjauksessa (mikä väistämättä paljastaisi sen). Ja
miten esimerkiksi vihreät ja vasemmistolaiset, liberalismia autoritaarisuuteen asti kannattavat tahot, voisivat samalla kannattaa patavanhoillisen kulttuurin
invaasiota?
Ei,
luulenpa, että kyse on siitä, että monikultturistit eivät yksinkertaisesti
ymmärrä asioita. He eivät tunne historiaa, he kuvittelevat kaikkien ihmisten
olevan yhtä hyväntahtoisia kuin he, he luulevat kaikkien pohjimmiltaan
kannattavan liberaalia maailmankatsomusta. Tai sitten on niin kuin olen jo jonkin
aikaa epäillyt: kaipuu monikulttuuriin on alitajuista antipatiaa länsimaisen
kulttuurin moderneja piirteitä kohtaan.
Mutta
mikä kaikkein tärkeintä, monikultturistit hyötyvät nykyisestä tilanteesta, ja
se jos mikä estää heitä avaamasta silmiään. Hankkimalla Suomeen vähemmistöjä,
joita he eivät assimiloi mutta joiden eivät myöskään halua segregoituvan, he
luovat itselleen ja ystävilleen loputonta tarvetta esimerkiksi vähemmistövaltuutetun,
monikulttuuriasiantuntijan ja vastaanottokeskushenkilöstön virkoihin. Niissä
asemissa he voivat tehdä mitä tykkäävät ilman tulosvastuuta, he saavat
seminaarikutsuja, he saavat apurahoja rasismitutkimuksiin, he vuokraavat
kiinteistöjä vastaanottokeskuksiksi, he avustavat tuomioistuimissa rasismista
valittavia ja rikoksia tehneitä ulkomaalaisia, he pääsevät mediaan esittelemään
omaa eettisyyttään ja työtään heikkojen parissa, jotkut saavat joka vuosi
kutsun linnanjuhliinkin. Lisäksi heidän poliittiset puolueensa, yleensä vasemmistossa, saavat syrjäytyvistä tulokkaista uutta, uskollista äänestäjäkuntaa. Miksi ihmisyksilö ryhtyisi vastatoimiin, jos
järjestelmä antaa hänelle tällaisia etuja? Itsekin miettisin kahteen kertaan.
Kiistaton tosiasia on, että niillä, joille monikulttuurisuudesta johtuvat
ongelmat ovat elinkeino, ei ole kannustinta hoitaa monikulttuurisuudesta
johtuvia ongelmia olemattomiin, päinvastoin.
Lisäksi
he tietävät, että ennen kuin tilanne riistäytyy käsistä, on tapahtunut jo
vastareaktio, joka hoitaa heidän maton alle lakaisemansa ongelmat pois
päiväjärjestyksestä. Suomessa vastareaktio on jo alkanut, mutta se taisi
tapahtua vähän liian aikaisin. Eva
Biaudet’sta olisi varmaan hauskaa loikoilla eläkeikään asti mitään
tuottamattomassa suojavirassaan, vasta sitten hänen vähemmistövaltuutetun
toimistonsa voi lakkauttaa tarpeettomana verorahojen haaskuuna.
Mutta eikö tämä kritiikki ole jo kuultu monta kertaa...? Vähän tuoreempia näkökulmia maahanmuuttoon esittelivät Tommi Uschanov (19.5.) ja Riikka Purra (20.5.) Hesarissa. Kannattaa lukea!
VastaaPoistaKertaus on opintojen äiti. Kaikille ei tämä kritiikki ole mennyt vielä perille, joten sitä ei ilmeisesti ole toistettu vielä kylliksi. Sitä paitsi haluan, että kun lapseni eräänä päivänä kysyvät minulta, miksi he joutuvat elämään kurjemmassa yhteiskunnassa kuin minä heidän iässään, voin todistaa heille ainakin yrittäneeni heitä varjella.
VastaaPoista