”Yksilönvapaus
aiheuttaa tyhjiön,
jonka tulee
täyttämään uusi yhteisöllisyys.”
Jos
olisin saanut siihen tilaisuuden, olisin varoittanut Kalevaa astumasta samaan
ansaan kuin mihin amerikkalaiset astuivat silloin, kun he kuvittelivat
rauhoittavansa Lähi-idän kaatamalla Saddam Husseinin ja tuomalla hänen
tilalleen oman yhteiskuntajärjestelmänsä. Kaikki kansat yksinkertaisesti eivät
ole halukkaita tyytymään malliin, johon jokin kansa on tyytyväinen, sillä
yhteiskuntaideaalit kumpuavat syvältä kulttuurista. Olin kuvitellut Kalevan
tietävän sen, olihan hän nationalisti. Mutta toisaalta, nationalismi ei ollut
ikinä ollut Kalevan aate- ja arvomaailman kaikkein vallitsevin piirre. Hän oli
pasifisti, ehkä siinä joukossa oman tiensä kulkija, ja kaikki hänen arvonsa
olivat hänen matemaattis-loogisen intohimonsa kyllästämiä. Tarkemmin ajatellen
nationalismi taisikin olla lähinnä väline Kalevan arvomaailmassa, väline
tärkeämpien ideaalien saavuttamiseksi.
Niinpä
minulle ei tullut yllätyksenä se, mikä Kalevan sai raivon ja turhautumisen
valtaan: pitkin Syyriaa ja Irakia oli edelleen pieniä ISIS-ryhmittymiä, jotka
olivat hajallaan ja kyvyttömiä taas yhdistymään suureksi voimaksi, mutta silti
kykeneviä räjäyttelemään pommeja, tekemään järjettömiä hyökkäyksiä ja pitämään
yllä pelon ja valppauden ilmapiiriä. Samanlaista ilmeni pitkin Afrikkaa, jossa
edes rauhaturvaaja-armeijat eivät onnistuneet estämään kaikkia konflikteja. Minä
kyllä ymmärsin, että aina löytyy ihmisiä, jotka taistelevat ja tappavat
huvikseen, mutta Kalevan ymmärrykseen se ei vaikuttanut enää mahtuvan, mikäli
oli koskaan mahtunutkaan.
Kansainvälisessä
politiikassa vallitsevaksi vastakkainasetteluksi vakiintui Kalevan johtama EU,
joka halusi kaikkien valtioiden vetävän yhtä köyttä niissä asioissa, jotka
olivat yksittäisten valtioiden ratkaistaviksi liian suuria tai haastavia, ja
suuret maat eli Yhdysvallat, Venäjä, Kiina, Intia ja Brasilia, jotka eivät
halunneet asioihinsa puututtavan. YK ja useat pienet maat olivat Kalevan
puolella, samoin kuin kaikki Afrikan maat, jotka Kaleva oli vuosi vuodelta
saattanut tiukemmin EU:n epäsuoraan hallintaan.
Minä
ja monet muut kannoimme huolta siitä, miten uusien kriisipesäkkeiden
ilmaantuminen ja kansainvälisen yhteisön haluttomuus puuttua niihin kaikella
tarmolla vaikuttaisi Kalevaan. Hän oli selvästi hyvin stressaantunut, ja mikäli
hän olisi saanut hermoromahduksen, se olisi tiennyt Euroopan huimasti kasvaneen
kansainvälisen painoarvon heikkenemistä, sillä niin paljon oli yksin hänen
tarmonsa ja päättäväisyytensä varassa.
Mutta
minä, joka tunsin hänet henkilökohtaisesti, huomasin myös ilahduttavia
muutoksia. Sitä mukaa, kun CERN:istä tuli uutisia uudesta, mullistavasta
hiukkaskiihdyttimen kaltaisesta laitteesta, Kaleva vaikutti reipastuvan.
Julkisuuteen tihkui vain vähän tietoja, mutta niiden mukaan osa vanhoista
hiukkaskiihdyttimistä oli muutettu uutta käyttöä varten ja uusia laitteita oli
rakennettu valtavalla tarmolla. Selvisi myös, mihin kaikki Kalevan vapaa-aika
oli huvennut sen jälkeen, kun hän oli tullut Syyriasta: hän oli mukana siinä
huipputiedemiesten ryhmässä, joka tutkimuskeskusta kehitti.
Kun
alkoivat tutkimukset, joiden mahdollistamiseksi oli kulunut tähtitieteellisen
suuri määrä rahaa, Kaleva vaikutti taas aivan innostuvan, ja se näkyi myös
hänen toiminnassaan EU:n presidenttinä ja maailman merkittävimpänä
kansainvälisenä poliitikkona. Ukrainan sota, joka oli jäätynyt pysyväksi
konfliktiksi, sai Kalevan järjestämään YK:n erityisyleiskokouksen Geneveen,
hänen entiseen kotikaupunkiinsa. Kokous oli niin arvovaltainen, että Kaleva sai
joka ainoan valtion johtajan lupaamaan tulostaan, myös Pohjois-Korean.
Ennen
kokousta Kaleva tuli Suomeen tapaamaan hallitusta ja vanhoja tukijoitaan.
Suomalainen poliittinen kenttä oli muutamassa vuodessa muuttunut täysin. Sen
jälkeen, kun Kaleva oli johtanut Perussuomalaiset yksin enemmistöksi, muut
puolueet olivat päättäneet sysätä ylpeyden syrjään ja aloittaneet
yhdistymiskehityksen. Kansallismielinen vallankumous ja sitä seurannut
monikultturismin päätyminen kansanmurha-kategoriaan olivat olleet toinen
mullistus. Kokoomus, Keskusta ja RKP olivat yhdistyneet liberaaliksi vaihtoehdoksi
ja SDP ja Vasemmistoliitto (tai ne, mitä niistä oli jäljellä) muodostivat
klassisen työväenpuolueen; sen sijaan Vihreät ja Kristillisdemokraatit olivat
hajonneet ja sulautuneet pois. Kumpikin oppositiopuolue oli seurannut
tuuliviirinä ilmapiirin muutosta ja omaksunut kansallismielisyyden, mutta se ei
ollut niitä pelastanut. Sampo Terhon johdolla Perussuomalaiset oli kahminut
vielä kymmeniä paikkoja lisää huhtikuussa 2019.
Kalevan
vierailu oli lyhyt, mutta hän ehti tavata koko lähipiirinsä, mukaan lukien
Suomen hallituksen, kun tapasi sen kaikki jäsenet yhdellä kertaa. Kokoontuminen
tapahtui Valtioneuvoston linnassa, jonne tullessaan Kaleva vaikutti aiempaa
rennommalta ja levähtäneemmältä.
”YK
on ollut kykenemätön tehokkaaseen toimintaan rauhan ja vakauden
puolustamisessa”, hän sanoi. ”Onneksi se on jäämässä taakse. Olen keksinyt
tavan, jolla saan uudistettua järjestön siten, että yksittäiset suurvallat
eivät enää pääse sotkemaan sen toimintaa. Mutta se edellyttää erästä
merkittävää vaihdosta. Tulevassa erityisyleiskokouksessa pääsihteeri eroaa,
koska hän tekee tilaa minulle. Minä joudun jättämään Euroopan presidentin
viran, ja tahtoni on, että sinä, Sampo, seuraat minua, kuten seurasit
pääministeriksikin.”
”Sinäkö
luovut vallasta Euroopassa?”
”Kyllä”,
Kaleva vakuutti. ”Euroopassa olen jo tehnyt tärkeimpäni. Rauhan puolustamiseksi
on edullisinta, että minä ryhdyn johtamaan uutta, uudistettua YK:ta. Tulkaa
vieraikseni Geneveen, minä haluan teidän olevan siellä paikalla, ja ennen
kokousta esittelen teille suunnitelmani, jolla takaan ihmisille paremman
maailman.”
* * *
Muutaman
päivän kuluttua olimme suurella joukolla kokoontuneet Geneveen, YK:n tiloihin,
joissa myöhemmin pidettäisiin kokous, josta Kaleva oli suunnitellut
käännekohdan historiaan. Vastassamme oli Kalevan itsensä lisäksi monta
huipputiedemiestä CERN:istä, joiden avulla Kaleva oli hiukkaskiihdyttimen
rakentanut ja sillä tehnyt kokeita.
”Tervetuloa,
hyvät ystävät”, Kaleva sanoi. Hän näytti iloiselta ja jännittyneeltä. ”Saatte
nähdä mullistavan keksintömme, ennen kuin esittelen sen maailman valtiopäämiehille.
Kyllä, minä aion esitellä sen heille. Se kuuluu suunnitelmaan.”
Hän
ja tiedemiesten joukko asettuivat huoneen keskellä olevan telineen ympärille.
Telineen päällä oli peite, joka esti meitä näkemästä, mitä ikinä sen alla oli.
”Haluan
teidän ymmärtävän, mikä tämä on, ennen kuin näette sen”, Kaleva jatkoi. ”Se on
tärkeää. Siksi minun on tehtävä muutamia kysymyksiä, jotka johdattavat meidät
itse aiheeseen.”
Kaleva
astui minun eteeni ja sanoi:
”Määrittele
jana.”
”Kaksi
pistettä yhdistävä suora viiva”, vastasin.
”Määrittele
neliö.”
”Neljän
yhtä pitkän janan muodostama ala, jossa on neljä suoraa kulmaa.”
”Määrittele
kuutio.”
”Kuuden
yhtä suuren neliön muodostama tila.”
”Määrittele
madonreikä.”
”Häh?”
Joko Kaleva oli luopumassa loogisuudestaan, tai johdattelun takana oli jotain
varsin eriskummallista. ”Se on hypoteettinen reikä, tai tunneli, joka yhdistää
eri paikkoja maailmankaikkeudessa.”
”Se
on hypoteettinen neliulotteinen kappale”, vastasin hämilläni. ”Kahdeksan yhtä
suuren kuution muodostama ilmiö, jossa kuutioiden tilat sivuavat toisiaan
samalla tavalla kuin kuutiossa neliöiden alat ja neliössä janojen pituudet
sivuavat toisiaan. Se on hypoteettinen, koska tämä maailma on kolmiulotteinen,
eikä sellaista siten voi olla.”
”Entä
osaatko kertoa, mikä on yhteys madonreiällä ja hyperkuutiolla?”
”En.”
”Siispä
minä kerron. Madonreiät ovat eräänlaisia hyperkuutioita, eräissä äärimmäisissä
olosuhteissa syntyneitä luonnonmullistuksia. Ne yhdistävät eri paikkoja reiällä
tai tunnelilla, kuten sanoit, mutta tunneli ei ole kolmiulotteinen. Sen voisi
esimerkiksi rajata pallon sisään, mutta se ei tukkisi reikää, koska reikä
kulkee neljänteen suuntaan, pallo vain kolmeen. No niin, tämän johdannon
seurauksena pääsemme asiaan. Teoreettisen fysiikan opintoni kantoivat vihdoin
muutakin hedelmää kuin ongelmanratkaisun iloa. Suuressa hiukkaskiihdyttimen
kaltaisessa laitteessa minä ja tämä huipputiedemiesten ryhmä onnistuimme
luomaan ne ääriolosuhteet, joissa pääsemme sivuamaan universumin neljättä
ulottuvuutta!”
”Ööööh…”
pääsi kurkustani.
”Älkää
olko noin rajoittuneita”, Kaleva sanoi minulle ja muille, jotka kaikki
vaikuttivat jakavan ajatukseni. ”Kuvitelkaa olevanne muurahaisia, jotka vipeltävät
tasaisella pöydällä. Tietäisittekö silloin, että on olemassa muitakin suuntia
kuin sivuille, eteen ja taakse? Ette: olevaiset ymmärtävät ne ulottuvuudet,
jotka ovat olennaisia heille itselleen. Ihminen on evoluution tulos, eikä eloonjäämisen
ja lisääntymisen kannalta ole ollut tarpeellista havainnoida sitä suuntaa,
johon emme tähän asti ole osanneet olla vuorovaikutuksessa.”
Oli
ollut minun tehtäväni keksiä luovia, epäsovinnaisia ratkaisuja. Kaleva oli
onnistunut tyrmäämään minut omalla alueellani täydellisesti.
”Nyt
tietenkin kaipaatte jotain todisteita”, Kaleva sanoi. ”Katsokaa siis tänne.”
Hän
astui telineen luokse ja otti kiinni peitteestä.
”Ei
hyperkuutio, vaan samalla logiikalla muodostettu… hyperpallo!”
Hän
vetäisi peitteen pois… ja sen alta paljastui jotain… sanoin kuvaamatonta. Se
näytti yhtä paljon pallolta kuin pallo näyttää ympyrältä: siinä oli jokin
suunta, jota aivoni kerta kaikkiaan kieltäytyivät ymmärtämästä. Tuijotin sitä
silmäni selällään, herkeämättä, ja aivoni valmistautuivat tajuttomuuteen
ylikuormituksen vuoksi. Jos olisin ollut tietokone, olisin nopeasti saanut
varoituksen muistin riittämättömyydestä.
Yhtäkkiä
näky katosi, kun Kaleva veti peitteen takaisin sen eteen. Oli kuin olisin
havahtunut syvästä unesta. Minun oli pudistettava päätäni saadakseni ajatukseni
taas kasaan.
”Säästän
teidät kuulemasta, millaiset resurssit tuon kaunokaisen rakentaminen vaati”, Kaleva
sanoi. ”Mutta se maksaa itsensä takaisin, moninkertaisesti.”
”Mitä?”
sain sanotuksi. ”Mitä varten? Luulin sinun ajavan ihmiskunnan parasta, mutta
oletkin palannut taas matemaattisten tieteiden pariin.”
”Ei
suinkaan, ystävä hyvä”, Kaleva sanoi. ”Tämä liittyy mitä oleellisimmin minun
elämäntyöhöni rauhantuojana, oikeuden ja järjestyksen varjelijana kaoottisessa
maailmassa. Tämä on korvaamattoman mainio väline pedagogiikassa. Tarvitsen sitä
pelastaakseni ihmiskunnan niiltä ajatuksilta ja tunteilta, jotka aiheuttavat tuhoa
ja kärsimystä. Huomasithan, mitä itsellesi äsken tapahtui? Vaikka olin kertonut
teille hyperpallon luonteesta etukäteen, vaivuit transsiin. Et pystynyt
vastustamaan sitä ihmeellisyyttä, minkä näit, vaikka yleensä hypnoosia on
mahdollista vastustaa. Koit elämäsi vahvimman suggestion.”
Aloin
hiljalleen päästä jyvälle Kalevan suuresta suunnitelmasta.
”Näytän
hyperpallon YK:n erityisyleiskokouksessa kaikkien maailman valtioiden
johtajille. He vaipuvat pysyvään hypnoosiin, jonka vallassa he suostuvat
mukisematta toimiin, joilla lopetan maailmasta sodat ja ratkaisen
taloudelliset, sosiaaliset, ekologiset ja muut ongelmat. Pohjois-Korea lopettaa
uhon ja ryhtyy toimiin kansansa parhaaksi; Kiinan diktatuuri kaatuu; Iran ja
Saudi-Arabia luopuvat teokratiasta; Israel ja Palestiina sopivat kiistansa;
Venäjä lopettaa sodan Ukrainassa; Meksikon huumeparonit laitetaan kuriin;
Brasilia suojelee sademetsät; jokaisen maan johtaja kaihtaa vastedes
korruptiota ja oman edun tavoittelua; mikään maa ei nouse YK:ta vastaan, kun
järjestän toimenpiteet, joilla ympäristökatastrofit estetään, epidemiat
lannistetaan, ryöstötalous lopetetaan ja köyhyys, työttömyys ja syrjäytyneisyys
poistetaan.”
En
löytänyt sanoja, eikä löytänyt kukaan muukaan. Niinpä Kaleva totesi tapaamisen
päättyneen ja käski tiedemiehiä viemään hyperpallon telineensä ja peitteensä
kanssa kokoussaliin.
”Annan
vielä neuvon”, Kaleva sanoi. ”Älkää katsoko hyperpalloon suoraan, ainakaan
liian paljon. Kuten huomasitte, se voi pökerryttää, enkä halua teidän turhan
päiten vaipuvan transsiin.”
* * *
Me
Kalevan lähipiirin jäsenet seurasimme sivusta YK:n erityisyleiskokousta, vaikka
eihän siitä mitään kokousta tullut. Minulle tulivat elävästi mieleen ne hetket,
kun varusmiespalvelukseni aikana olin seisonut Santahaminan yläkentällä
käskynjaossa. ”Kokous” oli juuri käskynjako: valtioiden johtajat asettuivat
saliin kuuntelemaan Kalevan käskyjä, vastalauseita ei kuultu.
Hyperpallo
oli salin keskellä, ja valtionpäämiesten katseet lukkiutuivat siihen. En nähnyt
kenenkään kasvoja läheltä, mutta saatoin hyvin kuvitella lukemattomat
ilmeettömät, uneliaat kasvot, joissa silmät tuijottivat lasittuneina. He
kuulivat, mutta eivät kuunnelleet: Kalevan sanat kulkivat läpi aivojen,
prosessoitumatta, ja muuttuivat kunkin johtajan omiksi mielipiteiksi.
YK:n
pääsihteeri ilmoitti säyseästi haluavansa erota virastaan. Syitä ei kyselty,
eronpyyntö hyväksyttiin noin vain. Kaleva ilmoitti halukkuudestaan YK:n
seuraavaksi johtajaksi, mikä halu toteutettiin välittömästi. Sitten Kaleva
esitteli suunnitelmansa YK:n reformoimisesta:
”Yhdistyneiden
kansakuntien jäsenpohja muuttuu rajusti. Kaikki kansakunnat saavat oman,
itsenäisen kansallisvaltion. Ne kaikki noudattavat suoran ja edustuksellisen
demokratian, oikeusvaltion, kansalaisyhteiskunnan, sosiaalisen markkinatalouden
ja kestävän kehityksen periaatteita. Ihmisoikeuksien julistus saa rinnalleen
ihmisvelvollisuuksien julistuksen. Rauhan, oikeuden ja vakauden turvaamiseksi
Yhdistyneet kansakunnat reformoidaan: kaikki valtioiden väliset kansainväliset
organisaatiot yhdistetään siihen, turvallisuusneuvoston pysyvä jäsenyys
veto-oikeuksineen lopetetaan ja YK saa oikeuden koordinoida kaikkia jäseniään.
Pääsihteerin virka korvataan presidentin viralla. Kaikki maailman ydinaseet
takavarikoidaan ja siirretään YK:n uudelle armeijalle.”
Kaleva
oli esittänyt jotain, joka kirjaimellisesti tuhoaisi suurvaltojen asemat, mutta
Yhdysvaltain, Venäjän, Kiinan, Intian ja Brasilian johtajat kaikkien muidenkin
kanssa vain tuijottivat eleettöminä hyperpalloa. Kaleva löi kämmenensä kerran
yhteen, jolloin kaikki valtionpäämiehet alkoivat taputtaa käsiään, mutta he
taputtivat kaikki samaan tahtiin ja samaan aikaan; taputus ei ollut spontaania,
vaan kuin kapellimestarin johtamaa. Sitä jatkui, kunnes Kaleva antoi merkin,
jonka jälkeen kaikki lopettivat täsmälleen yhtä aikaa.
Tiedemiehet
astuivat taas sisään saliin. Heillä oli mukanaan kaksi telineeseen vierekkäin
asetettua videokameraa, jollaisilla kuvattiin 3D-elokuvia. Kamerat suunnattiin
hyperpalloon.
”Nyt
saatte tietää, mihin niitä 3D-laseja tarvitaan”, Kaleva huikkasi meille
(hänenhän ei toki tarvinnut piitata siitä, häiritsikö muita ”kokousedustajia”
se, että hän puhui katsojille). ”Video lähetetään kaikkien maiden
parlamentteihin, joissa lainsäätäjät laittavat lasit silmilleen ja katsovat
3D-kuvaa hyperpallosta. Sillä on yhtä suggestiivinen vaikutus sitenkin, olemme
ottaneet siitä selvää jo ennalta. Siten uudistukset saadaan hetkessä läpi joka
ainoassa maassa.”
* * *
Kahtena
seuraavana päivänä kulutin aikaani seuraamalla uutisia, joita tuli joka
puolelta palloa: parlamentit hyväksyivät valtionpäämiesten ehdottamat ja Kalevan
suunnittelemat uudistukset, jotka käytännössä muuttivat YK:n hallitusten
välisestä yhteistyöjärjestöstä valtioliitoksi. Diktaattorit luopuivat vähin
äänin asemistaan ja monikansalliset valtiot alkoivat suunnitella itsensä pilkkomista
etnisten, uskonnollisten ja kielellisten rajojen mukaan pieniksi
kansallisvaltioiksi.
Samaan
aikaan joka puolelle maailmaa nousi jättiläismäisiä kuvaruutuja, joiden luokse
ihmiset kokoontuivat katsomaan uutta maailmanihmettä: hyperpalloa, jonka
katsomisen luvattiin tekevän kenen tahansa elämästä helpompaa ja mukavampaa.
Vaikutus tietenkin oli mahdollinen vain, jos näkyä katsoi 3D-lasien läpi.
Olin
yhä vierailulla Genevessä, kun Kaleva sai jatkuvasti tietoja siitä, kuinka
monta kuvaruutua jo oli pystytetty, ja millaisia väenpaljouksia niitä oli jo
tullut tuijottamaan.
”Luulin,
että aioit käyttää hyperpalloa vain valtionjohtajien hypnotisoimiseen”, sanoin.
”Olen
huomannut, että suunnitelmani ovat tähän asti olleet aivan liian mitättömiä”,
Kaleva vastasi. ”Vapaa tahto on se asia, joka aiheuttaa sekasortoa tässä
maailmassa. Muistatko, kun keskustelimme pedagogiikan filosofiasta? On moraalisesti
oikein rajoittaa ihmisten vapaata tahtoa, rajata se koskemaan vain rakentavia,
positiivisia haluja ja taipumuksia. Hyperpallolla minä pystyn alistamaan minkä
tahansa tahdon omalleni. Kohta vapaita tahtoja ovat ainoastaan ennestäänkin
rauhaarakastavat. Maailmanlaajuista hypnoosia seuraa maailmanlaajuinen rauha.
Ajattele sitä: ensi kerran ihmiskunnalle koittaa todellinen rauha, maailma
vailla sotaa, rikollisuutta, sortoa, vihaa, kateutta ja epätoivoa!”
Silloin
minä viimein tajusin, että Kaleva toden totta oli uuskonservatiivi, joka halusi
historian päättyvän sillä tavoin kuin Francis Fukuyama oli luullut sen
päättyvän Berliinin muurin murtumiseen: kun suurvaltojen ja aatteiden kilpailun
oli kommunismin romahtamisen seurauksena luultu päättyneen liberaalin
demokraattisen markkinatalouden lopulliseen voittoon, historia jatkuvana
kamppailuna olisi jäänyt taakse. Kalevan versio valmiista maailmasta vain oli
itsenäisten ja omanarvontuntoisten kansallisvaltioiden rauhaarakastava
rinnakkaiselo. Tosin itsenäisyys asettui vakavasti kyseenalaiseksi, sillä siinä
ei ollut paljoa demokratiaa, että Kaleva olisi niin mahtavassa asemassa
kaikkien yläpuolella kuin hän suunnitteli.
”No,
mitäs sanot?” Kaleva kysyi reippaasti. Ennen ollut nähnyt häntä niin iloisena
sen illan jälkeen, kun Perussuomalaiset oli noussut Suomen ylivoimaisesti
suurimmaksi puolueeksi.
”Ööh”,
ääntelin yrittäessäni keksiä jotain järkevää sanottavaa. ”Tuo kuulostaa kerta
kaikkiaan upealta. Mutta… tiedäthän… kun valtaa noin paljon keskitetään yhdelle
taholle, hälytyskelloni alkavat soittaa.”
”Demokratia
on vain väline hyvän yhteiskunnan luomiseksi”, Kaleva sanoi. ”Itsessään se ei
ole minkään arvoinen. Jos jollain muulla tavalla saavutetaan vielä parempi
yhteiskunta, olisi järjetöntä olla käyttämättä sitä. Minä tiedän, mitä minä
teen.” Hän kohotti kätensä osoittamaan seinällä olevaa kalenteria, johon oli
merkitty pökerryttävä määrä tapaamisia eri maiden hallitusten kanssa. ”Valitettavasti
en ole saanut syytä luottaa valtionpäämiehiin yhtä paljon.”
”Tuo
on silti vaarallinen askel. Demokratia ei ole vain väline hyvän yhteiskunnan
luomiseksi, vaan myös vallankäyttäjien pitämiseksi ruodussa. Pyydän
vilpittömästi: ole varovainen. Moni mahtava hallitsija on ottanut päämääräkseen
ideaalin hyvästä yhteiskunnasta, mutta huomaamattaan livennyt sinne johtavalta
tieltä. Maailman hallitsemisessa riski sokaistumiseen kunnianhimosta on
takuulla suuri.”
”’Maailman
hallitseminen’ kuulostaa niin rumalta”, Kaleva sanoi. ”Minä kutsun sitä mieluummin
’maailman optimoinniksi’. Äläkä suotta pelkää minun lankeavan oman edun
tavoitteluun tai suuruudenhullun henkilökultin luomiseen. Kuten tiedät, minun
intohimoni ovat matematiikassa. Pääsen suurimpaan mahdolliseen onneen milloin
vain haluan. Mikään, mitä maallinen maailma voi ihmiselle tarjota, ei
houkuttele minua enemmän kuin uppoutuminen siihen täydelliseen maailmaan, jonka
autuuden haluan lahjoittaa koko ihmiskunnalle.”
Sen
sanottuaan Kaleva otti taas esiin erään Clay-instituutin Millenium-ongelmista
ja huokasi lempeästi. Hän totisesti oli ansainnut pienen huvittelutauon.
* * *
Kuten
Kaleva oli neuvonut, minä ja muut hänen lähipiirinsä jäsenet vältimme
katsomasta sitä ihmeellisyyttä, joka ihmiskunnan sai lumoutumaan. Kuvaruutuja
asennettiin köyhimpienkin maiden syrjäkyliin, ja joka päivä kymmenet miljoonat
uudet ihmiset pääsivät katsomaan ihmettä. He katsoivat lasien läpi aikansa,
kunnes suggestio valtasi heidät. Sen jälkeen he antoivat lasinsa seuraavalle,
ja tulivat taas seuraavana päivänä rauhoittamaan mielensä. Samalla he totta kai
suosittelivat joka ainoalle tuntemalleen ihmiselle hyperpallon katsomista.
Jokainen
hetki, jonka ihmiset hyperpalloon katsoivat, sai heidät yhä vahvempaan
transsiin. He katsoivat ja katsoivat, aivan kuin olisivat saaneet addiktion. Ja
tässä luonnottoman vastaanottavaisessa mielentilassa ihmiset omaksuivat
kovaäänisten toistamat kaikille eri kielille käännetyt Kalevan käskyt: ole
ystävällinen, ole auttavainen, ole säästäväinen, ole ahkera, ole vastuuntuntoinen,
ole rehellinen, ole uhrautuvainen, ole toisille sellainen kuin haluaisit heidän
olevan sinulle; ja kiellot: älä ole ahne, älä ole itsekäs, älä tee rikoksia,
älä käytä väkivaltaa.
Kaleva
oli koululaisena saanut muita lapsia, kuten minut, omaksumaan hänen arvonsa.
Niistä päivistä lähtien hän ilmeisesti oli elätellyt haavetta, että saisi yhä
useammat ihmiset seuraamaan hänen oppejaan, joista oli ollut iloa ja hyötyä
meille kaikille. Yhdistyneiden kansakuntien presidenttinä hän siinä viimein
onnistui: vapaan tahtonsa menettäneinä ihmiset muuttuivat ja ryhtyivät elämään
sellaista elämää, jonka Kaleva koki parhaaksi.
Sinä
päivänä, kun Yhdistyneiden kansakuntien reformi virallisesti astui voimaan,
Kaleva kokosi ihmiset suuriin tapahtumiin, joissa julistettiin alkaneeksi
rauhan, järjestyksen ja vakauden aikakausi, ihmiskunnan täyttymys.
Itse
seurasin tapahtumaa Helsingissä Valtioneuvoston linnassa yhdessä Suomen
hallituksen kanssa. Senaatintorilla suuri kuvaruutu näytti kuvaa Genevestä,
uudesta koko maailman pääkaupungista, jossa Kaleva johti tilaisuutta ja hänen
takanaan hyperpallo heilui siinä heilurissa, johon Kaleva oli sen asentanut
saadakseen sen herättämään vielä enemmän huomiota.
Senaatintori
oli aivan täynnä ihmisiä, kuten niin moni muukin paikka sinä iltana, ja Kalevan
merkistä lähes koko ihmiskunta ryhtyi uuden ajan merkiksi yhteiseen
kuorolauluun, joka sai myös minut, joka en ollut hypnoosin vallassa,
lumoutumaan vahvemmin kuin koskaan.
”Freude,
schöner Götterfunken,
Tochter aus
Elysium!
Wir betreten
feuertrunken,
Himmlische,
Dein Heiligtum.
Deine Zauber
binden wieder,
Was die Mode
streng geteilt,
Alle Menschen
werden Brüder,
Wo Dein
sanfter Flügel weilt.”
* * *
* * *
Haa, arvasin dimensioanalyysistä, että nyt tulevat neljäs ulottuvuus ja hyperkuutiot mukaan (tai pallo tällä kertaa). Menee vähän psykedeelisemmäksi/filosofisemmaksi tämä tarina, ei huono juttu ollenkaan.
VastaaPoistaMinua vähän harmitti, että tarinan scifi-puoli tuli esiin näin myöhäisessä vaiheessa, koska lukijat olivat jo ehtineet tottua toisenlaiseen genreen. Mutta utopiaa on mahdotonta saada aikaan turvautumatta joko scifiin tai fantasiaan, joten mielestäni tällaisen ratkaisun olisi kuka tahansa voinut arvata jo tarinan nimestä.
PoistaKiitos linkistä, Daniel Baremboim on ehdoton suosikkini! Jos maailma pelastuu, se tapahtuu hänen kaltaistensa ansiosta...
VastaaPoistaJaa... itse kylläkin ajattelin Schillerin ja Beethovenin olevan Se Juttu.
Poista