”Onneksi olen
ollut erilaisissa johtotehtävissä jo pitkään,
joten olen tottunut tilanteisiin, joissa mikään vaihtoehto ei ole täydellinen.”
joten olen tottunut tilanteisiin, joissa mikään vaihtoehto ei ole täydellinen.”
Syyriasta
palannut Kaleva Saarelainen vaikutti eräällä tavalla samanlaiselta kuin se
nuorempi Kaleva Saarelainen, joka oli varusmiespalvelusta edeltäneet kaksi
vuotta elänyt yksin matemaattis-loogisessa maailmassa. Poikkeus oli, että
Syyrian jälkeen hän eli yksin ihmisten maailmassa, käyttäen kaiken tarmonsa
vaientaakseen sen minun mielestäni kohtuuttoman syyllisyyden, jota hän kantoi.
Hän ei viettänyt vapaa-aikaa edes viikonloppuisin eikä hän edes ystäviensä
seurassa luopunut johtajan roolistaan; hän vaikutti laihtuvan ja kalpenevan,
hänen silmiensä alla tummat varjot synkkenivät ja otsan uurteet syvenivät. Ja
kaikkialle hän kantoi Syyriasta tuomaansa kiveä, joka ilmeisesti toi hänelle
uutta tahdonvoimaa.
Kävin
silloin tällöin Brysselissä, pääasiassa tapaamassa kollegoitani eli muiden
EU-maiden arkkitehtuurinpuhdistusvirastojen johtajia. Joskus näillä matkoilla
tapasin Kalevan. Niiden viiden vuoden aikana, jotka olin ollut hänen avustajansa,
olimme jossain määrin lähentyneet toisiamme tasaveroisina ystävinä, mutta kaikki
se kehitys tuntui haihtuneen kuin savuna ilmaan. Kaleva vaikutti taas
saavuttamattoman ylhäiseltä; ennen hänen kansanedustajuuttaan olin ollut hänen
lähipiirissään vähäinen jäsen, enkä ollut ollut varma edes siitä, oliko hän
millään tavoin yksilöinyt minua erilleen muista kannoillaan roikkuneista
kannattajista. Hänen avustajanaan olin tiennyt nauttineeni suurempaa arvostusta
kuin monet muut, mutta Kalevan palattua Syyriasta en voinut olla siitä enää
varma. Tunsin jälleen olevani vain sotilas hänen shakkilaudallaan. Hän ei enää
kysynyt neuvojani; toisaalta, sikäli kuin tiesin, hän ei kysellyt neuvoja enää muiltakaan.
Ne hänen avustajansa, jotka myös olivat pitkään olleet hänen lähipiirissään,
kertoivat huolissaan havainneensa aivan samanlaista kuin minäkin.
Euroopassa
Kaleva onnistui saamaan hyvin vahvan, joskin osin epävirallisen aseman. Unionin
valtaa oli siirretty takaisin jäsenmaille, mutta Kaleva oli erittäin tiiviissä
yhteyksissä jäsenmaiden hallituksiin. Sampo Terho oli korvannut Kalevan Suomen
pääministerinä EU:n reformin seurauksena, mutta sisäpiirissä kuulemieni
tietojen mukaan Kalevalta liikeni aikaa viikoittain lähettää Helsinkiin
ohjeitaan Suomen johtamisesta. Ruotsi, joka oli edelleen Suomen miehitysvallassa,
oli tietenkin vielä tiukemmin Kalevan ohjausnuorassa. (Ruotsia ei edustanut
Eurooppa-neuvostossa pääministeri eikä tirehtööri, vaan komissaari: Kalevan
nimittämä komission varapuheenjohtaja, joka vastasi ulkorajavalvonnasta ja
maanosastamuutosta, Jussi Halla-aho.) Mutta myös muut eurooppalaisjohtajat
kuuntelivat Kalevan neuvoja, ohjeita ja suoranaisia käskyjä tavalla, joka sai
minut epäilemään sen taustalla olevan muutakin kuin kunniavelkaa.
Euroopan
uusi kehitysyhteistyö pääsi myös vauhtiin. Enää jäsenmaat eivät hoitaneet yksin
omia kehitysprojektejaan, vaan kaikki kehitysyhteistyöhön budjetoidut rahat
koottiin yhteen ja niitä käytti unioni kokonaisuudessaan. Komissiossa Kaleva
oli ottanut kaikki kehitysasiat kuten muutkin ulkoasiat omaan salkkuunsa ja
hoiti niitä päättäväisesti.
”Olemme
yrittäneet ratkaista kehitysmaiden ongelmia jo vuosikymmenien ajan väärällä
tavalla”, Kaleva sanoi eräässä haastattelussa. ”Tulokset osoittavat sen. Naiivi
oletus on ollut, että demokratia luo toimivan yhteiskunnan. Tosiasiassa toimiva
yhteiskunta luo demokratian. Yhteiskunnassa on oltava koulutettu väestö, vähän
korruptiota, kunnolliset instituutiot ja toimiva infrastruktuuri sekä sisäinen
vakaus ennen kuin se on kypsä demokratiaan; tällä tavoin kaikki kehittyneet
maat ovat päässeet asemaansa. Muutos merkitsee sitä, että nyt lopetamme
näytösvaalien pitämisen ja hoidamme mainitut asiat kuntoon. Kehitysmaissa
siirrytään demokratiaan portaittain ja vasta sitten, kun sen koemme toimivammaksi
ratkaisuksi kuin sanelumme.”
Kaleva
piti aktiivisesti yhteyttä myös moniin Afrikan ja Aasian maiden johtajiin.
Syyria, jota Kaleva hallitsi sinne jääneiden rauhanturvaaja-armeijoiden kautta,
muutettiin lukuisten pienille etnisille ryhmille annettujen autonomisten
alueiden liittovaltioksi, jota EU hallitsi epäsuorasti. Sodan raastama Irak,
jota Yhdysvallat oli aiemmin pitänyt komennossaan, alistui vuorostaan EU:lle.
Tuore kansallisvaltio Kurdistan sai johtajat Euroopasta palaavasta väestöstään,
ja he olivat uskollisia Kalevalle.
Afrikassa
monet johtajat Kaleva sai alistumaan tahtoonsa. Käyttäen henkilökohtaisia
suhteita ja painostusta hän sai kehitysyhteistyön vastineeksi poliittista
valtaa. Yhdessä Afrikan unionin kanssa Kaleva järjesti historian mittavimmat
rauhanturvaoperaatiot, jotka ajan kuluessa saivat tuotua vakautta Somaliaan,
Darfuriin ja Nigeriaan. Libyan rannikkoseudut oli jo aiemmin otettu EU:n
suoraan sotilaalliseen hallintaan, kun ihmissalakuljettajat oli pysäytetty ja
muuttovirta tyrehdytetty. Uppiniskaisimmat afrikkalaisjohtajat Kaleva kampesi
tylysti syrjään. Maanosa sai uuden alun, jossa auttoivat erityisesti Euroopasta
tulleet paluumuuttajat, joille maksettiin kohtuullinen pääoma paremman
tulevaisuuden rakentamiseksi kotonaan.
EU:n
apua ja tukea vastaan vaatima yhden lapsen politiikka oli monille maille vaikea
pala nieltäväksi, mutta edistys muissa asioissa sai ehkäistyä protestit. Kun
muutto Eurooppaan ei ollut enää mahdollisuus, kehitysapurahoja kohdennettiin
tuottavammin ja armeijat pitivät vakautta yllä, koko Afrikka alkoi muuttua.
Rakennettiin teitä, terveyskeskuksia, kouluja, jätehuoltoa, viemäröintiä ja
vedenpuhdistamoja sekä parempaa rakennuskantaa. Sahelin alueen aavikoitumista
ryhdyttiin suurella tarmolla ehkäisemään. Afrikan aiemmin toivoton tilanne
alkoi muuttua toiveikkaaksi.
Kansainväliset
organisaatiot olivat suhtautuneet Kalevaan epäillen ja jopa pelolla, sillä
Ruotsin miehittäminen ja Länsi-Euroopan vallankumous olivat olleet niin rajuja
ratkaisuja. Viimeistään Syyrian sisällissodan päättyminen kuitenkin johti
siihen, että Kaleva toivotettiin tervetulleeksi suurten kansainvälisten
organisaatioiden johtajien joukkoon. Tilanne parani entisestään, kun
ruotsalaiset ilmoittivat ymmärtäneensä monikulttuurisuuden ongelmallisuuden
päästyään siitä eroon ja kiittivät Kalevaa palveluksesta ruotsalaisille. Niihin
aikoihin Kaleva salli Ruotsin miehityksen purkamisen ja vallan siirtämisen
takaisin ruotsalaisille.
Yhdysvaltain
keskittyessä presidentinvaaleihin ja uuden presidentin aloitellessa kauttaan
Kaleva onnistui tavoitteessaan ja syrjäytti Yhdysvallat kansainvälisesti
merkittävimmän suurvallan asemasta. Yhä enemmän Kaleva rakensi suhteita
merkittäviin kansainvälisiin organisaatioihin ja otti ne avukseen kunnianhimoisessa
politiikassaan. Euroopan neuvoston ja Euroopan turvallisuus- ja
yhteistyöjärjestön hän onnistui EU-maiden painoarvolla käytännössä integroimaan
osaksi unionia, ja samoin kävi Kansainyhteisölle. Yhdistyneet kansakunnat ja
Punaisen ristin hän valjasti avukseen Afrikan ja Lähi-idän kehityspolitiikassa.
Talouspuolella Maailman kauppajärjestö, Maailmanpankki ja Kansainvälinen
valuuttarahasto liittoutuivat Kalevan kanssa. Bilderbergin Kaleva oli ottanut
omaksi tukipilarikseen: vuodesta 2016 lähtien kokoukset pidettiin täysin
avoimesti, ja etenkin eurooppalaiset osanottajat peräänkuuluttivat
kansallisvaltioajatusta.
Sen
sijaan Nato ei kuulunut niihin organisaatioihin, jotka Kaleva veti omaan
vaikutuspiiriinsä. Hän oli ottanut Ukrainan tilanteen ratkaisemisen huolekseen,
mutta venäläiset oli ajettu kylmän sodan aikaisiin poteroihin, eikä Kaleva
onnistunut saavuttamaan minkäänlaista neuvottelutulosta Vladimir Putinin
kanssa. Nato oli Venäjälle punainen vaate, joten Kaleva alkoi harkita mahdollisuutta,
että järjestö oli itse asiassa suuremmaksi vaaraksi turvallisuudelle kuin se
sitä varmisti. Sikäli kuin tiesin, Kaleva aikoi muodostaa EU-maiden yhteisen
puolustusjärjestön, joka tulisi Naton tilalle. Se viimeistään olisi saanut
venäläiset ymmärtämään, ettei Yhdysvalloilla ollut enää mitään valtaa
Euroopassa.
Myös
Kaleva ryhtyi yhdeksi niistä johtajista, jotka yrittivät saada sopua Israelin
ja Palestiinan välille. Kaleva kannatti kaikkien kansojen oikeutta
itsenäisyyteen, mutta toisaalta hän ymmärsi olla provosoimatta israelilaisia.
Idässä hän kiinnitti huomiota Afganistanin ja Pakistanin sekasortoisiin
tilanteisiin, Kiinan ja Taiwanin suhteisiin sekä tietenkin Pohjois-Koreaan.
* * *
Eräänä
päivänä Brysselissä, kun arkkitehtuurinpuhdistusvirastojen johtajien kokous oli
päättynyt, pääsin vieraisille Kalevan luokse komission rakennukseen. En
oikeastaan yllättynyt, kun heti tervehdysten jälkeen Kaleva alkoi kysellä työni
edistymisestä.
”Helsingissä
rakennetaan vauhdilla”, kerroin. ”Kokouksessa keskustelimme tyylisuunnista ja
siitä, miten luoda uutta kansallisromantiikkaa rakennustaiteeseen.”
Huomioni
kiinnittyi Kalevan työpöydällä oleviin lukuisiin erilaisiin kirjoihin ja
tutkimuksiin.
”Onko
sinulla viimeinkin aikaa harrastuksille?” kysyin.
”Tästäkin
on tullut osa minun työtäni”, Kaleva sanoi istuutuen. ”Olen ärsyyntynyt niin
monien johtajien joutavaan pikkupolitikointiin. Siksi olen nimittänyt
arvostettujen tiedemiesten valiokunnan, joka tekee kunnianhimoisia visioita
kanssani.”
”Millaisia
siis?”
”Voisimme
tehdä todella mullistavia uudistuksia, jos poliittista tahtoa vain löytyisi”,
Kaleva sanoi tutkaillen erästä tekniikan alan aikakauskirjaa. ”Ihmiskunta
kulkee jatkuvasti kehityksestä jäljessä, koska esimerkiksi
infrastruktuurihankkeet rakennetaan vuosikymmeniä sen jälkeen, kun niihin
tarvittavat innovaatiot on jo tehty.”
Hän
katsoi minua erittäin tuimasti, melkeinpä vihaisesti.
”Lento-
ja laivaliikenteet eivät ole kovin energiatehokkaita”, hän jatkoi. ”Katso tätä
hahmotelmaa. Olisi teoriassa mahdollista rakentaa tunneli Euroopasta
Pohjois-Amerikkaan. Se olisi suuri metallitunneli, joka menisi meressä
parinkymmenen metrin syvyydessä ja olisi ankkuroitu meren pohjaan. Jos siitä
tehtäisiin rautatietunneli, jossa olisi tyhjiö, ja käytettäisiin maglev-tekniikkaa, junat voisivat hyvinkin päästä jopa
tuhannen kilometrin tuntinopeuteen.”
Minulla
kesti hetken sulatella ajatusta.
”Se
luultavasti merkitsisi melkoista pudotusta lento- ja laivaliikenteeseen,
totisesti”, sanoin. ”Mutta sen rakentaminen varmaan maksaisi… kaikki maailman
rahat.”
”Tuskin
niin paljon”, Kaleva sanoi.
”Kuitenkin
paljon enemmän kuin millään taholla on käyttää siihen. Julkiset taloudet ovat
velkaantuneita ja muutenkin kuormitettuja, eikä yksityiseltä puolelta tulisi
rahaa tuollaiseen investointiin, joka maksaisi itsensä takaisin erittäin pitkän
ajan kuluttua. Juuri siksi tekniikan soveltaminen laahaa kehityksestä
jäljessä.”
”Mikä
pakko on ihmisillä saada joka vuosi uusi älypuhelin tai tablettitietokone?”
Kaleva puhisi. ”Rahat tässä maailmassa käytetään typerästi ja ne ovat
jakautuneet epätaloudellisesti.”
”Raha
pienituloisella lisää kokonaishyvinvointia enemmän kuin sama raha suurituloisella”,
sanoin jotain sanoakseni. Kaleva kuitenkin vaikutti keksivän jotakin
sanomastani selvyydestä.
”Kuinka
paljon maailmassa on miljardöörejä?” hän kysyi.
”En
tiedä, ehkä tuhat.”
”Minusta
tuntuu”, Kaleva sanoi hitaasti, ”että sihteerini saa kutsua heidät kaikki
puheilleni.”
Hän
otti esiin minulle tutun äänitteen, jolla oli käyttämämme ihmisen kuuloalueen
alarajalla oleva jyly.
”Ahaa”,
sanoin. ”Veikkaan, että lähiaikoina hyväntekeväisyys tulee lisääntymään.”
”Hyväntekeväisyys
on yksi huijaus koko sana”, Kaleva sanoi. ”Tietääkseni Bill Gates antaa usein
suuriakin rahasummia hyväntekeväisyyteen, mutta… se on kuin antaisi nälkäiselle
kalan. Hän syö sen heti ja on pian taas nälkäinen. Olisi parempi kannustaa
liian rikkaita sijoittamaan rahojaan tuottavasti, sellaisiin asioihin, joista
on suurta hyötyä, mutta jotka ovat taloudellisesti liian kannattamattomia.”
”Kuten?”
”Uusiutuvan
energian tuotannon tehostaminen, kierrätysjärjestelmien rakentaminen kaikkialle
maailmaan… tai vaikka kaikkien syrjäytyneiden nuorten työllistämiseen
puutarhureiksi.”
Kaleva
laittoi aikakauskirjan pinon päällimmäiseksi ja huokasi.
”Tiedätkö,
olen eräällä tavalla hyvin pettynyt”, hän sanoi. ”Olen yksi maailman
mahtavimmista ihmisistä, mutta mitä minä siltikään olen? Ajattele nyt. Sademetsiä
kaadetaan ja eliölajeja tuhoutuu, enkä minä voi sille mitään.
Ympäristöongelmat yleensäkin ovat liian mittavia; miten siivota valtamerten
jätepyörteet? Afrikka ehkä on saatu hyvän kehityksen alkuun, mutta sitten jokin
Kiina, piittaamaton diktatuuri. Intia on sekin oikea murheenkryyni, sekin
kaipaisi yhden lapsen politiikkaa. Ja sitten Israelin ja Palestiinan kriisi, teokraattinen Iran, Ukraina ja Pohjois-Korea. Tarkoitan sitä, että tässäkin asemassa olen kyvytön
edistämään sitä, minkä parhaaksi näen: rauhaa, järjestystä ja vakautta kaikille
ihmisille.”
Hänen
kätensä puristui Syyriasta tuodun kiven ympärille. Hänen kasvonsa tuimistuivat
taas ja hänen silmänsä kostuivat hivenen.
”Kansainväliset
organisaatiot ovat olemassa selvittääkseen niitä asioita, jotka ovat liian
suuria valtioille. Tarvitaan vain poliittista tahtoa. Minulla tulisi olla
enemmän rohkeutta. EU oli pakko reformoida. Siis on syytä tehdä se myös YK:lle.
Miksi siellä pitäisi olla veto-oikeudella varustettuja kiusankappaleita?”
* * *
Kaleva
usutti YK:n aiempaa paljon aktiivisempaan toimintaan kaikilla alueilla, joilla
oli konflikteja. Vaikutti siltä, että YK:n pääsihteeri jäi aivan
sivustakatsojan rooliin, kun Kaleva EU:n painoarvolla alkoi linjata toimintaa.
Kaleva kyllä sai Israelin ja Palestiinan johtajat saman pöydän ääreen, mutta
edes Kalevan aktiivisuus ei saanut sukupolvien aikaisia kiistakumppaneita löytämään
yhteistä säveltä – paitsi ehkä sen, että molemmat jossain määrin ärsyyntyivät
Kalevan toiminnasta.
Kiina
poltti päreensä, kun Kaleva yritti saada Taiwanin jäseneksi YK:hon, eikä asiaan
varmaan voinut olla vaikuttamatta se, että Kaleva oli avoimesti ilmaissut
haluavansa Tiibetille itsenäisyyden. Pohjois-Korea oli kaikkein mahdottomin
tapaus, jonka diktaattori sai Kalevan raivoihinsa. Ja Euroopassa Venäjä
heitteli kapuloita Kalevan rattaisiin, kun Ukrainan kriisiin yritettiin etsiä
ratkaisua.
Muistin
hyvin sen, miten Kaleva oli kansanedustajana ollut varsin sovitteleva ja
diplomaattinen. Minua hän oli läksyttänyt siitä, että olin ollut vihamielinen
vastapuolta kohtaan, mutta sen opin hän vaikutti hylänneen päästyään
kansainvälisen politiikan areenoille.
Seuraavan
kerran tapasin hänet heti sen jälkeen, kun hän oli kokenut suuren pettymyksen. Hän
oli suunnitellut paljon YK:n varaan, mutta järjestö ei vaikuttanut olevan muutettavissa.
Kukaan ei ollut halukas luopumaan veto-oikeudestaan, mikä käytännössä tarkoitti,
ettei YK:sta koskaan voisi olla tehokkaaseen toimintaan, jossa jokin toisen maailmansodan
viidestä suuresta voittajasta olisi vastahankaan.
”Roskaväkeä”,
hän jupisi unohtaen tervehtiä minua. ”Lyhytnäköisiä ääliöitä. Vaikka kuinka yritän
selittää heille tarpeesta lyödä voimat yhteen ja toimia koko ihmiskunnan hyväksi,
ne ketaleet eivät kuuntele minua. Pikkujutut ovat heille tärkeämpiä.”
”Mitä
aiot tehdä?” kysyin osaaottavasti.
”Minä…”
Kaleva sanoi uhkaavasti, ”murskaan heidät.”
Hän
otti pöydänkulmalla olevan paperin ja antoi sen minulle.
”Kun
nyt olet siinä”, hän sanoi, ”ja olet ennen ollut avustajani eli tunnet nämä hommat,
laitahan tuo eteenpäin. Aion tehdä hieman julkisia hankintoja.”
”Sata
miljoonaa kappaletta 3D-laseja?!” luin paperista ääneen sanoin kuvaamattoman
ällistyneenä. Oliko se olevinaan talouden elvytyspaketti? Kokonaishämmästykseni
olisi ollut pienempi, vaikka Kaleva olisi yhtäkkiä muuttunut silmieni edessä
umpihumalaiseksi ja aivotärähdyksen saaneeksi John Maynard Keynesiksi, jolla
olisi ollut kaksi päätä, omansa ja Paavo Arhinmäen.
”Et
lukenut väärin”, Kaleva sanoi. ”Ne ovat erittäin tärkeitä.”
Hän
otti puhelimensa ja soitti.
”Onko
CERN? Kertokaahan, joko se hiukkaskiihdytin alkaa olla valmis. Pian on? Hienoa.”
”Mitä
te siinä hiukkaskiihdyttimessä teette?” kysyin ihmeissäni.
”Hiukkaskiihdytin
on oikeastaan väärä sana”, Kaleva sanoi. ”Käytän sitä, koska mikään sana ei kuvaa
laitetta, jonka olemme rakentaneet. Se liittyy intohimooni, dimensioanalyysiin.
Muuta en kerro nyt. Saat tietää kaiken, kunhan tutkimuksemme ovat valmiit.”
* * *
Kiinnostava tarina. Aika paljon fokusta globaalissa toiminnassa, itse odotan ehkä jonkinlaisia hahmotelmia Utopian sisäisestä kehittämisestä kuten nyt vaikka arkkitehtuuri, jota hieman on jo käsiteltykin. Mutta siis asioista kuten millainen on koulutusjärjestelmä, terveydenhoito ja miten väestönlaatua pyritään parantamaan, kriminaalipolitiikka, tiedeinstituutiot ja uskonnon tilanne.
VastaaPoistaNäihin asioihin tulen keskittymään, mutta ensin Kalevan on päästävä rauhoittumaan. Et ikinä arvaa, mitä hiukkaskiihdyttimestä on tulossa.
PoistaAivan mahtavaa työtä, tästä pitäisi tehdä elokuvaversio! Jännää miten Kalevalle on tärkeää että suurvalloilla ei ole globaalisti valtaa, mutta haluaa diktaattorin ottein hallita kaikkia kehitysmaita. Odotan innolla myös koska homoeroottinen jännite kertojan ja Kalevan välillä vihdoin laukeaa
VastaaPoistaKaleva alkaa tässä vaiheessa olla mielentilassa, jossa hän ei näe ristiriitaa toiminnassaan. Kuten hän aiemmin sanoi, "kyse ei ole metodeista, vaan päämäärästä": hänen kuuluu hallita, koska hän osaa hallita, eikä hän luota kenenkään muun osaavan hallita.
PoistaMinä en tarinan filmatisoinnin eteen aio tehdä mitään. Jos joku siitä innostuu, esimerkiksi sinä, niin siitä vain. Mikäli tarinan loppuratkaisu ei miellytä, sen voi muuttaa sellaiseksi kuin haluaa.