Protektionismia

Jussi Halla-aho kirjoitti kerran siitä erikoisesta ilmiöstä, että hyvin monet toisistaan täysin erilliset mielipiteet esiintyvät monesti samoissa ihmisissä, vailla minkäänlaista loogista selitystä yhteydelle. Erään hän unohti mainita, ja sen minä lisään, sillä se liittyy tämänkertaiseen aiheeseeni. Minä olen monesti hämmästellyt sitä, että ne, jotka kannattavat valtionyhtiöitä ja valtiollisia interventioita talouselämään, todella usein myös kannattavat korkeaa verotusta ja kattavaa sosiaaliturvaa. Vastaavasti yksityistäjät ovat melkein aina alhaisen verotuksen ja kevyen sosiaaliturvan kannattajia.

Koska asiat eivät liity toisiinsa mitenkään, on taustalla ilmeisesti pelkkä ideologia. Uusliberaalit pitävät lähtökohtana sitä, että valtiollinen omistus on yhtä kuin tehottomuus, kilpailukyvyn puute ja veronmaksajien rahojen heittäminen hukkaan. Helpoksi esimerkiksi tarjotaan tietenkin kommunismia, jossa valtio omisti kaiken, eikä mikään toiminut hyvin. Mutta he ovat väärässä.

On täysin perustelematon ja naurettava väite, että valtio olisi omistajana huonompi kuin yksityinen ihminenkään. Itse asiassa se saattaa olla jopa parempi. Yksityisiä ihmisiä on kaikenlaisia, tyhmiä ja fiksuja, ja jotkut heistä osaavat omistajina ohjata yrityksiä paremmin kuin toiset. Valtio taas on kaikkien yksityisten keskiarvo, mutta valtion sananvaltaa yhtiöissä käyttävät yksittäiset ihmiset, jotka tuskin ovat ainakaan keskimääräistä ihmisyksilöä tyhmempiä, koska silloin he eivät pääsisi asemaansa. Kommunistinen talousjärjestelmä ei kompastunut valtiolliseen omistukseen, vaan kysynnän ja tarjonnan lain sekä kilpailun puutteeseen. Missä sanotaan, ettei valtionyhtiö voisi sopeutua näihin periaatteisiin?

Minä itse olen poikkeus näissä asioissa. Kannatan valtionyhtiöitä jopa siinä määrin, että mielestäni esimerkiksi kaivosala tulisi kansallistaa kokonaan, ja muitakin luonnonvaroja sekä strategisesti merkittäviä elinkeinomuotoja haluaisin nähdä enemmän valtion omistuksessa. Toisaalta verotuksen olisi mielestäni hyvä olla alhainen ja sosiaaliturvan kevyt. Eikö liberaalienkin mielestä olisi oikeudenmukaisempaa, jos sosiaaliturva rahoitettaisiin valtionyhtiöiden osinkotuotoilla sen sijaan, että ihmisiä verotetaan?

Uusliberaalit myös toistavat jatkuvasti sitä, kuinka vapaa markkinatalous on kaikkien etu. Kun valtio ei sekaannu markkinoihin, ne toimivat täydellisesti: kuluttajille tuotetaan juuri niitä tuotteita, mitä he haluavat ostaa, kilpailu huolehtii jatkuvasta laadun kehityksestä sekä hintojen pysymisestä matalina. Onhan tämä kieltämättä aukoton teoria, mutta teorioissa on se ikävä puoli, etteivät ne kovinkaan usein toimi käytännössä, olivat ne kuinka aukottomia hyvänsä.

Vai on vapaa markkinatalous kaikkien etu? En kerta kaikkiaan ymmärrä, kuinka siitä on etua myös turhalle virkamiehelle, jolla oli hyvä ja pysyvä työpaikka, mutta jonka hän menetti, koska markkinatalouteen siirtyminen aiheutti sen, ettei kukaan halunnut turhasta työstä maksaa. Suomikin on täynnä tällaisia ihmisiä. 90-luvun laman seurauksena meillä on valtava pitkäaikaistyöttömien joukko, jollaista ei Kekkosen sekatalouden aikana nähtykään.

Tähän uusliberaalit epäilemättä vastaavat, että on hyvä, että turha virkamies menettää työnsä, joka ei tuota mitään. Olen samaa mieltä. Mutta mihin silloin unohtuu se, että vapaa markkinatalous ”on kaikkien etu”? Ei se ainakaan ole turhan virkamiehen etu. Työttömänä häntä tuskin lohduttaa paljoakaan se, että hänen irtisanomisensa on kohentanut kilpailukykyä, alentanut hintoja ja nostanut pörssikursseja.

Se, että kaikki tuottavat vain tarpeellisia tuotteita, kilpailu toimii häiriöttä ja tuotannon laatu paranee kaiken aikaa, on toki aivan legitiimi mielipide. Ihmettelen vain, miksi sitä pidetään niin erityisen tavoiteltavana. Tosiasia on, että ihmiset elävät itseään, eivät markkinatalouden henkeä varten. Maailma, jota uusliberalismi meille tarjoaa, ei ole keskimääräisen ihmisen kannalta erityisen hyvä. On suorastaan idioottimaista uhrata ne lukemattomat miljoonat ihmiset ympäri maailman työttömyyteen ja surkeuteen, jotta talous toimisi.

Protektionismi talousjärjestelmänä ei välttämättä ole järin eettinen; en minäkään osaa perustella, miksi ketään pitäisi estää ostamasta Kiinassa tuotettua halpatuotantoa. Protektionismi kuitenkin on osoittautunut saavan aikaan vakaampia yhteiskuntia ja laajempaa hyvinvointia ihmisille, ja siksi minä kannatan sitä. Se on yksi vahvan kansallisvaltion edellytyksistä, osa myös turvallisuuspolitiikkaa, ja sehän menee kaiken muun ylitse, aina. Lisäksi liberaalilla mallilla on taipumusta liukua plutokratiaan, mikä lopulta nakertaa liberalismin demokraattiset ihanteet olemattomiin. On oltava olemassa yrityksiä ja kaikkia rikkaita ja mahtavia ihmisiä korkeampi taho, joka äärimmillään palauttaa asiat ruotuun väkivallalla.