Erityisesti
vasemmistoliberaaleissa piireissä minua tympii se, että heillä nykyään
ideologitkin ovat paperinpyörittelyyn orientoituneita. Heillä ei tunnu olevan
oikein ketään filosofista auktoriteettia, jota voisi haastaa vääntämään asiat
rautalangasta. Kaikki on käytännön toimintaa: kaikki asiat ovat
yksittäistapauksia, joita tarkastellaan tapauskohtaisesti. Taustalla ei ole
enää mitään teoriaa, mitään kaavaa, jonka mukaan toimitaan. Ei ainakaan minun
tietääkseni. Marxin oppi haudattiin sen konkurssin jälkeen, mutta tilalle ei
tullut mitään. Tähän luullakseni perustuu se, mitä sanotaan sosialidemokratian
identiteettikriisiksi: on liike, mutta päämäärä puuttuu. Päämäärä ei ole edes kaikkien puolueiden jäsenten tiedossa.
Älköön
kukaan ymmärtäkö yllä olevaa miksikään haukkumiseksi. Jos joku osoittaa minulle
vasemmiston taustalla vaikuttavan idean, olen enemmän kuin onnellinen.
Vaihtaisin blogini nimen oitis Komedian synnyksi.
Se,
miten vasemmiston piirissä vaaditaan oikeuksia, on mitä parhain esimerkki
asioiden täysin tapauskohtaisesta tarkastelusta, jossa kokonaisuutta ei hahmoteta.
Minä haluaisin rajata Suomen valtion ja kuntien tulonsiirrot ja ilmaiset
palvelut yksin Suomessa asuville Suomen kansalaisille. Vasemmistolaisille tämä
on rasismia, koska siinä ihmisiä asetetaan eri asemaan kansalaisuuden
perusteella. Muun muassa pakolais- ja turvapaikkajärjestelmää ei kerta
kaikkiaan voisi silloin ylläpitää.
Vasemmistolta
puuttuu teoria tässä asiassa pahanpuoleisesti. Jos on väärin tuijottaa ihmisen
kansalaisuuteen, kai on ihan yhtä suuri vääryys tuijottaa asuinpaikkaan.
Vasemmistolaiset eivät kuitenkaan vaadi tulonsiirtoja suomalaisilta
veronmaksajilta kaikille maailman seitsemälle miljardille ihmiselle (ainakaan
enempää kuin sen 0,7 prosenttia bruttokansantuotteesta kehitysapuun). Kauheaa
rasismia!
Äänioikeudenkin
voisi mainita. En nyt satu tietämään, onko vasemmistossa vaadittu äänioikeuden
ulottamista kaikkiin maassa asuviin täysi-ikäisiin, riippumatta
kansalaisuudesta. Oma näkemykseni on, että äänioikeutettujen tulisi olla
Suomessa vakituisesti asuvia täysi-ikäisiä Suomen kansalaisia, jotka eivät ole
vankilassa tai mielisairaalassa ja jotka ovat suorittaneet oppivelvollisuuden
ja (kunhan laki ensin päivitetään tasa-arvoiseksi) ase- tai siviilipalveluksen.
Tätäkin on mahdollista syyttää mitä rajuimmin syrjiväksi. Mutta mihin rajan
voisi vetää ja millä perusteella juuri siihen? Ulotettaisiinko äänioikeus maassa
asuviin ei-kansalaisiin vai kaikkiin maapallon seitsemään miljardiin ihmiseen?
Minä
en eduskuntavaaleissa voinut äänestää kuin yhdessä vaalipiirissä.
Kuntavaaleissa en voinut äänestää kuin yhdessä kunnassa. Tulevissa
eurovaaleissa voin äänestää vain yhdessä EU-maassa. Missä on taho, joka puuttuu
näihin hirviömäisiin ihmisoikeusloukkauksiin? Minä haluan äänestää sekä
Helsingissä, Kouvolassa, Kolarissa että Närpiössä, ja Lounais-Englantiinkin
lähettäisin mielelläni tuenosoituksen. On äärioikeistolaista syrjiä minua
asuinpaikkani takia!
Myös
sukupuoliroolit ja sukupuolten ”epätasa-arvo” ovat vasemmistolaisten kestoaiheita.
Minunlaisen ulkopuolisen on vähän vaikeaa ymmärtää, mikä niissäkin on vialla.
Suomen lain mukaan miehet ja naiset ovat tasa-arvoisia. Suurin epätasa-arvoinen
asia on asevelvollisuus, mutta siinäkin kärsijöitä ovat miehet, mikä ei oikein
sovi vasemmiston kliseeseen, että naiset aina ovat sorrettuja. En käsitä, mitä
sukupuolirooleille ja palkkaeroille pitäisi tehdä. Miksi lainsäädännön keinoin
tulisi sorkkia vaikka sitä, että naisia on vähemmän yritysten johdossa ja että
joissain töissä naiset saavat vähemmän palkkaa kuin täysin samassa asemassa
olevat miehet? Laki sanoo, että miehet ja naiset ovat tasa-arvoisia. Piste. Jos
näin ei ole, taustalla on ilmeisesti jotakin rikollista toimintaa. Oikea tapa
oikaista rikollisia vääryyksiä on käsitellä asia tuomioistuimessa, ei säätää
uutta lakia, joka tekee toiseen suuntaan tasapainottavan vastavääryyden.
Itse
uskon, että sukupuoliroolit ja niihin perustuva erilainen sijoittuminen
työmarkkinoilla on kulttuurievoluution tulos, ei välttämättä mukava asia, mutta
kokonaisuuden kannalta hyvä. Naiset ovat keskimäärin parempia hoiva-aloilla,
miehet taas turvallisuusalalla. Naisten toimiminen enemmän hoiva-aloilla ja
miesten turvallisuusalalla on samalla tavalla kokonaisuuden kannalta hyvä kuin
se on, että maanviljelijä keskittyy maanviljelykseen ja ydinfyysikko
ydinfysiikkaan. Toisin päin tulos olisi kurja. Taisi olla kommunistisessa
Kiinassa, kun tämäkin asia kyseenalaistettiin lähettämällä yliopiston
professorit maatöihin, jotta he eivät vieraantuisi proletariaatista.
Kysehän
on vain keskiarvoista. Kun olin armeijassa, suosikkialikersanttini
komppaniassani oli nainen. Olisi silti mielestäni hölmöä redusoida hänet vain
sukupuolensa edustajaksi. Yksilönä hän oli hyvä sotilas ja hyvä johtaja. Jos
naissukupuolesta löytyy niin vähän yritysjohtoon sopivia yksilöitä, että
yritysjohdoissa naisia on alle viidennes, niin asialle ei voi mitään. On huono
ratkaisu pakottaa lainsäädännöllä yritystä naiskiintiöihin. Olisi syytä muuttaa
yritystä, yrityskulttuuria tai naissukupuolta.
Mutta
siltikin: kuka hyötyy siitä, jos naisia on enemmän yritysjohdossa? Yritys?
Tuskin, koska silloinhan se pyrkisi naisten suurempaan edustukseen ilmankin pakkoa.
Lisäksi pitäisi yhteiskunnan kannalta olla yhdentekevää, jos yritys tekee
huonoja ratkaisuja; vai ryhtyykö valtio seuraavaksi säätelemään yritysten tuotantoakin?
Jos ei, miksi ei, kun se kerran on tuntevinaan yritysten hyödyn ja parhaan niitä
itseä paremmin?
No,
entä hyötyykö kiintiöistä naissukupuoli? Sillä ei taida olla ryhmäetua. Entä naisyksilö?
Mikäpä muukaan. Missä on tasa-arvo, jos yksilöille tällä tavoin annetaan ansaitsemattomia
etuja? Onko sukupuoli ansio? Näin tuntuvat vihjaavan naiskiintiöiden kannattajat,
jotka perustelevat kiintiöitä sillä, ettei sukupuolella ole väliä – ja vaatimuksillaan
päinvastoin osoittavat, että totisesti on.
Todennäköisesti
nykyvasemmisto aivan työntää luotaan filosofisesti ajattelevia ihmisiä. Ei
kerta kaikkiaan ole mahdollista keksiä mitään järkevää teoreettista mallia,
joka takaisi universaalit oikeudet. Nykyisenkaltainen oikeuksia vaativa
vasemmisto tulee vaatimaan oikeuksia niin pitkään kuin se tulee olemaan
olemassa. Tämän samaisen vasemmiston piiristä tullaan jatkossakin nousemaan
päättäviin elimiin, mutta viimeistään silloin valtaa saaneet ymmärtävät, että
tie onkin mahdoton. Tulonsiirtoja ei voi jakaa kaikille maailman ihmisille eikä
äänioikeutta heille antaa. Taustajoukot huutavat huutamistaan, koska niille ei
välttämättä koskaan tule eteen vaihetta, jossa ei voi olla huomaamatta todellisuuden
ja ihanteen kontrastia.
Onneksi
maailman väestö ei ole enää Internet-aikana poliittisen median varassa. Uusi
aika on tuonut ainakin länsimaissa kaikille mahdollisuuden hankkia tietoa
itsenäisesti. Tällöin vasemmiston rappiosta pääsevät kaikki halukkaat
tietoisiksi. Ei ole mikään ihme, että vasemmiston kannatus painottuu väestön vanhempaan päähän. Tulevaisuudessa liike kuihtuu marginaalisten kitisijöiden
ryhmittymiksi.
Vasemmiston piirissä on ilmaistu halua sulkea poliittisesti eri mieltä olevat päätöksenteon ulkopuolelle. Linkin takana olevassa jutussa kaupunginvaltuutettu Dan Koivulaakso sivuuttaa kysymyksen,
kuinka tämä sopii demokratiaan. Sääli, ettei häneltä kysytty, millä perusteella juuri
Perussuomalaiset olisi oikein eristää, mutta Vasemmistoliittoa ei. Siinä
nimittäin olisi konkretisoitunut täydellinen teoreettisen toimintamallin puute.
Tätä asiaa olen käsitellyt aiemmin tekstissäni Liberalismin takinkääntö.
Eurokriisin
ratkaisuyrityksissä on ollut samanlaista tapauskohtaista poukkoilua. Kun
Kreikka keväällä 2010 tarvitsi rahaa, niin Suomen päättäjät olivat että ”ikävä
juttu, veronmaksajat, mutta nyt on ihan pakko antaa almuja”. Pian Kreikka oli
uudestaan kerjuulla. Sitten tuli Irlanti, sitten Portugali, sitten taas
Kreikka, sitten Espanja, ja rahaa lapioitiin etelään. Vaan kun Kyproksen
talousapu tuli alkuvuonna puheenaiheeksi, hallituspuolueissakin sanottiin että
”nyt saa riittää”.
Miksi
vasta tuolloin? Tuliko välttämättömästä käytännöstä vääryys vasta
seitsemännellä kerralla? Tässä tosin ei kunnostautunut perinteinen vasemmisto,
vaan Kokoomus, joka tosin on viime vuosien ylettömän rahanjaon jälkeen syytä
laskea sen kanssa samaan vastuuttomaan sakkiin.
Yhteiskunnassa
olosuhteet muuttuvat. En kannata kommunismin ja libertarismin tapaista uskoa,
että yhteiskunta joskus tulee valmiiksi ja politiikka voidaan lopettaa
tarpeettomana. Olisi silti hyvä, jos laeissa olisi selkeyttä ja pysyvyyttä.
Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa tilanteet vaihtuvat hyvinkin vikkelästi,
mutta mikään ei estä valtiota sitoutumasta jopa vuosisatojen ajaksi siihen,
että ihmiset ovat tasa-arvoisia ja vääryydet hoidetaan muuten kuin vaatimalla
poliitikkoja sekaantumaan kaikkeen.
Tämä
ongelma on selkeimmillään juuri siinä sukupuolten palkkaepätasa-arvossa, johon
(vääryyteen) reagoidaan uusilla laeilla (vastavääryyksillä) sen sijaan, että
vääryyksiä oiottaisiin tuomioistuimessa (mikä ainakin minusta tuntuu aivan
itsestään selvältä ratkaisulta). Poliitikkojen kallista aikaa ja veronmaksajien
rahaa palaa siihen, että tällaisia asioita edes mietitään. Ongelma on siinä,
että vastavääryys oikeuttaa vääryyden, koska ne yhdessä tuottavat tasa-arvoisen
tilanteen. Mutta silloinkin lain mukaan vääryys on väärin ja vastavääryys
oikein. Jos vääryyteen reagoidaan aiheellisella tavalla eli tuomioistuimessa (mikä
tällöin on yhä mahdollista) ja se poistetaan, niin vastavääryys menettää
oikeutuksensa mutta silti pysyy voimassa. Ja tämähän on tosiasiallista, institutionalisoitua
epätasa-arvoa.
Kukin
voi itse tykönään miettiä, kumpi on enemmän väärin: se, että vaikkapa
työnantaja kohtelee ihmisiä epätasa-arvoisesti; vai se, että laki määrää
työnantajaa kohtelemaan ihmisiä epätasa-arvoisesti. Tämä tila on vasemmiston
tasa-arvosodan päätepisteenä, mutta siitä on aivan turha yrittää keskustella,
koska vasemmiston linjaukset ovat yksittäisiä vaatimuksia paremmasta, vailla
minkäänlaista teoriaa siitä, kuinka asiat tulisi hoitaa ja mihin pyrkiä.
Todella
surullista. Häviäjiä ovat kaikki paitsi ne vasemmistolaiset, jotka joidenkin
minulle käsittämättömien ihmisten äänillä jatkavat luottamustehtävissä
vaalikaudesta toiseen. Myös nämä minulle käsittämättömät ihmiset ovat häviäjiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti