Viimeksi Kokoomuksen ja SDP:n
taustajoukot saivat tuomioni, tänään on luvassa analyysiä Keskustasta, jonka
tiedetään jo ennen vaaleja olevan seuraavan hallituksen pääpuolue.
Keskusta
on muiden vanhojen puolueiden tavoin vakiintunut instituutioksi. Sen jäsenillä
on pelissä niin suuria henkilökohtaisia intressejä, että puolue väistämättä
joutuu tilanteisiin, joissa sen on valittava jäsentensä ja koko kansakunnan
etujen väliltä. Valitettavasti politiikka taitaa nykyisin olla houkuttelevampi
ala oman edun varjelijoille kuin pyyteettömille koko kansan edunvalvojille.
Suomen
vanhoista suurpuolueista pidän Keskustaa vähiten huonona, koska vaikka sen
kotiinpäin vetäminen onkin inhottavaa, se ei kuitenkaan ole kansallisesti
tuhoisaa. Keskustalaisille ei ole mitään hyötyä maan väestörakenteen
muuttamisesta. Keskustan linja yksinkertaistetusti on verottaa kansaa ja
siirtää verotuloista suurempi osa omille tukijoukoilleen kuin niiltä veroina
otetaan. Tässä kuviossa uusien jakajien haaliminen ulkomailta on vain kivi
kengässä. Siksi olen toiveikas sen suhteen, että Keskusta voi olla
kammettavissa pois maailmanparannuslinjalta, jolle Matti Vanhanen sitä asemoi. Luulen, että siinä oli kyse lähinnä
opportunismista: kun viime vuosikymmenellä maailmanparannus oli muotia ja
kaikenlainen nurkkakuntaisuus halveksittua, Keskusta koki viisaimmaksi ryhtyä
muotivirtauksen ajopuuksi välttyäkseen vihervasemmiston hyökkäyksiltä. Nyt on
tuuli kääntynyt, joten luulisi tuuliviirin osaavan reagoida.
Keskusta
on tunnettu erityisesti kuntien puolustamisesta: se vastusti raivoisasti
esimerkiksi päättyvällä vaalikaudella hahmoteltua kuntauudistusta, joka olisi
jättänyt maahan vain satakunta kuntaa. Siinä se on samoilla linjoilla minun
kanssani. Kannatan paikallista itsehallintoa ja toivon, että sitä lisättäisiin
nykyisestä, ei vähennettäisi. Luulen, että Keskusta kuitenkin on samassa
rintamassa kanssani pääosin vääristä syistä. Keskustalaisille, ainakaan
tärkeimmille, pienten kuntien olemassaolo ei ole arvo sinänsä, vaan tapa vetää
kotiinpäin.
Suomessa
on käytössä niin sanottu puoluevero. Sitä maksavat
paikallispoliitikot kokouspalkkioistaan omille puolueilleen. Palkkiot, joita
kunnanvaltuustojen, lautakuntien ynnä muiden jäsenille maksetaan, eivät ole suuren suuria, mutta Keskustalla on yli
3 000 valtuutettua ympäri maan ja heidän lisäkseen iso joukko
varavaltuutettuja. Näin monista pienistä puroista syntyy jo kohtuullinen
rahavirta, veronmaksajilta Keskustan kassaan. Jos kuntien määrä putoaisi
kolmannekseen, maasta katoaisivat parinkymmenen hengen valtuustot, joissa
valtaosa paikoista kuuluu Keskustalle. Kymmenestä sellaisesta valtuustosta
Keskusta hyötyy paljon enemmän kuin niiden tilalle mahdollisesti tulevasta
yhdestä viidenkymmenen hengen valtuustosta.
Rahan
lisäksi kyseessä on valta. Nyt tilanne on se, että kaupunkeja hallitsevat
yleensä Kokoomus ja SDP yhdessä. Mikäli kuntia yhdisteltäisiin urakalla,
entisten pienten kuntien alueilla Keskusta menettäisi sen usein yksinvaltaisen
aseman, joka sillä on. Kunnissa, joissa olisi sinipunainen kaupunkikeskus ja
laajat syvänvihreät maaseudut, Keskusta joutuisi alentumaan yhdeksi puolueeksi
muiden joukkoon. Se kyllä saisi enemmän vaikutusvaltaa kaupungeissa, mutta
menettäisi sitä paljon enemmän maaseudulla. Se saattaisi jopa syrjäytyä
vallasta, joutua sinipunaisen akselin jyräämäksi, jolloin se taantuisi
haja-asutusalueita edustavaksi räksyttäjäksi, jota kukaan ei kuuntelisi.
Sellainen kohtalo saattaisi hyvinkin johtaa valtakunnalliseen taantumiseen.
Ja
tottahan myös virat ovat kyseessä. Pari sataa keskustalaista kuntaa tarjoaa
hyvän määrän esimerkiksi kunnanjohtajan virkoja, joihin keskustalaiset
nimittävät omia uskollisia sotureitaan. Laajojen kuntaliitosten seurauksena
sellaisia kuntia olisi vain joitakin kymmeniä. Epäilen, että osa Keskustan
houkuttelevuudesta johtuu juuri siitä, että se voi tarjota jäsenilleen
tällaisia etuja. Keskustalla on ylivoimaisesti eniten jäseniä kaikista
suomalaisista puolueista. Totta kai on, kun puolueessa on suhteellisen helppoa
päästä johonkin päättävään asemaan ja mahdollisesti tulla joskus palkituksi
hyvällä viralla. Kuntaliitokset poistaisivat tällaiset houkuttimet, mikä voisi
pitkällä aikavälillä olla Keskustan asemalle tuhoisaa. Suuri jäsenmäärä
merkitsee myös paljon jäsenmaksuja puolueen kassaan.
Keskusta
käy jatkuvaa puolustustaistelua. Sille on ehkä tärkeämpää kuin millekään muulle
puolueelle olla hallituksessa. Vallassa se jatkaa verorahojen lypsämistä
kaupungeista syrjäseuduille, mikä pitää yllä maaseudun elinvoimaa. Minä pidän
maaseudun elinvoimaa tärkeänä, koska en arvota kaikkia yhteiskunnallisia
asioita rahassa, vaan olen valmis maksamaan siitä, että suomalainen kansakunta
säilyttää agraariset juurensa. Ja onhan todennäköisesti myös taloudellista,
että maaltamuutosta seuraavat paineet kaupungeissa pidetään vähäisempinä.
Keskustalle ne ovat vain osatavoitteita. Elinvoimainen maaseutu merkitsee sille
äänestäjäreservaatteja, jotka vaaleista toisiin palkitsevat rahanjakajansa
äänestämällä heitä uudestaan. Muuttoliike kaupunkeihin murtaisi Keskustan
kannatuksen selkärangan, joten puheenjohtajan, oli hän kuinka rehellinen
ei-poliitikko hyvänsä, on jatkettava totutulla linjalla.
Kuten
sanoin, tällainen toiminta inhottaa minua. Se ei kuitenkaan inhota minua
läheskään niin paljon kuin kansallisvaltion tuhoaminen maahanmuutolla joko
siksi, että saadaan työn hintaa polkeva proletariaatti, tai siksi, että saadaan
uusi uskollinen äänestäjäkunta. Kun kotiinpäin vetämistä ei näköjään vielä
voida lopettaa, on sen muodoista valittava vähiten huono.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti