Niin
kauan kuin Suomessa on ollut poliittisia tahoja, jotka ovat pyrkineet
edistämään maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta, on myös pyritty luomaan
mielikuvaa, että maahanmuuttopolitiikan kriitikot ovat maahanmuuttajien vastustajia.
Se ei pidä paikkaansa. Tiukka maahanmuuttopolitiikka on kaikkien etu, myös
maahanmuuttajien. Löysästä maahanmuuttopolitiikasta hyötyvät vain tietyt
yhteiskuntaa hyväksikäyttävät tahot.
Yhteiskunta
pyörii rajallisilla taloudellisilla resursseilla, joita saadaan lisää vain
tuottavilla töillä. Tuottavia töitä eivät tee esimerkiksi kansanedustajat,
poliisit, opettajat, lääkärit tai juristit. Vaikka heidän työnsä ovat
nykymallisen yhteiskunnan kannalta elintärkeitä, ne eivät kuitenkaan tuota
itsessään mitään, mikä ruokkisi ja vaatettaisi tekijänsä ja heidän perheensä.
Lisää sairaanhoitajia palkkaamalla ei yhteiskunnalle tule lisää jaettavaa.
Resurssimme ovat todellisuudessa hyvin vähäiset, joten niiden jakajien määrä on
pidettävä tiukasti kurissa. Myös maahanmuuttajat kärsivät siitä, jos
kansainvaellus saa hyvinvointimme jakautumaan liian monille ja siten katoamaan.
Tahot,
jotka pyrkivät uskottelemaan maahanmuuttokriitikoiden olevan maahanmuuttajia
vastaan, tekevät niin, koska heillä on intressejä hyötyä muiden kustannuksella.
Puheet työvoimapulasta, solidaarisuudesta, suvaitsevaisuudesta ja
ihmisoikeuksista ovat vain savuverho, jonka taakse he pyrkivät piilottamaan
omat poliittiset ja taloudelliset tavoitteensa, jotka muuten eivät saisi yhtään
kannatusta. He eivät oikeasti piittaa maahanmuuttajista yhtään, koska heille
maahanmuuttajat ovat vain välineitä.
Nämä
tahot jakautuvat poliittisiin puolueisiin vanhassa oikeistossa ja vanhassa
vasemmistossa. Kutsun niitä vanhoiksi siksi, että enää niissä ei ole jäljellä
mitään aatteellisuutta. Niille ihmisten hyvinvoinnista huolehtiminen ei ole
päämäärä sinänsä, vaan edellytys, joka on jotenkuten täytettävä, jotta heillä
olisi mahdollisuus edistää henkilökohtaisia päämääriään.
Vanha oikeisto
Plutokraattien
rakkikoira Juhana Vartiainen vaatii Suomea lisäämään
maahanmuuttoa
perustellen epämääräisillä taloudellisilla syillä. Logiikka ontuu, koska
Vartiainen ei puhu päämääristään rehellisesti. Ei hänen tarkoituksensa ole
edistää Suomen kansantaloutta tai suomalaisten hyvinvointia. Hän pyrkii tuomaan
Suomeen ulkomailta jättiläismäisen proletariaatin, jonka läsnäolo lisäisi
työvoiman tarjontaa ja polkisi työn hintaa. Se johtaisi korkeisiin palkkoihin
tottuneen suomalaisen työväestön syrjäytymiseen työmarkkinoilta. Voiton keräisivät
työnantajat, jotka saisivat yksinkertaisella toimenpiteellä palautettua
yhteiskunnan samaan tilaan kuin aikana ennen hyvinvointivaltiota. Silloin
väestön valtaosa eli liki täydellisessä riippuvaisuudessa työnantajiinsa.
Tottahan talouseliitille kelpaisi paluu siihen malliin, koska se sysäisi kaiken
vallan heille.
Monikulttuurisuudessa
sama talouseliitti näkee mahdollisuuden sementoida valtansa ikuisiksi ajoiksi.
Hyvinvointivaltiot syntyivät juuri kansallisvaltioissa siksi, että yhteisen
kulttuurin, kielen ja kansallisen identiteetin jakavat kansalaiset kykenivät
organisoitumaan ja vaatimaan talouseliittiä hyväksymään tulo- ja
varallisuuseroja pienentävät toimenpiteet. Monikulttuurisessa yhteiskunnassa ei
olisi tällaisen organisoitumisen vaaraa. Talouseliitti voisi pyrkiä hajota ja
hallitse -taktiikalla ylläpitämään kansanryhmien välistä loppumatonta
konfliktia, joka ehkäisisi sen omaan asemaan kohdistuvat hyökkäykset.
Laajamittaisen
työperäisen maahanmuuton edistäminen on äärikapitalistisen yhteiskuntamallin
rakentamista. Sen häviäjiä ovat kaikki, jotka eivät kuulu vain rahasta ja
vallasta kiinnostuneeseen yläluokkaan.
Vanha vasemmisto
Hyvinvointivaltion
rakentaminen teki kiihtyvässä tahdissa sen rakentajaa yhä tarpeettomammaksi.
Työväenaate lähti vilpittömästä halusta parantaa yhteiskunnan heikoimpien
asemaa, mutta työväenpuolueiden institutionalisoituessa katosivat niiden
pyyteettömät pyrkimykset. Valta-asemiin takertuneet puolue-eliitit alkoivat
etsiä mahdollisuutta säilyttää asemansa siitä huolimatta, että työväestö ei
ollut enää riippuvainen työväenpuolueista.
Vanha
aate heikommista huolehtimisesta laajennettiin koskemaan koko ihmiskuntaa.
Länsi-Euroopan maat avasivat rajansa kolmannesta maailmasta tuleville
muuttajille, joille vanha vasemmisto sitten ryhtyi tarjoamaan
sosiaalipalvelujaan. Se ei heitä haitannut, että maailman kärsimyksen
vähentämisessä köyhien siirtäminen rikkaisiin maihin on yksi tehottomimmista
keinoista, koska todellinen pyrkimys ei koskaan ollut poistaa kärsimystä.
Kolmannen maailman muuttajat säilöttiin suurkaupunkien slummeihin, joissa
heistä tehtiin riippuvaisia julkisista tulonsiirroista. Kun työväestö ei enää
ollut riippuvainen vanhasta vasemmistosta, uusi ulkomainen proletariaatti
tehtiin uudeksi, uskolliseksi vaalikarjaksi, jonka on toimeentulonsa vuoksi
pakko äänestää vasemmistoa. Slummeista tuli vanhan vasemmiston
äänestäjäreservaatteja, joissa vanhan vasemmiston asemaa pönkitettiin, samalla
kun kantaväestö hylkäsi vanhaa vasemmistoa jatkuvasti kiihtyvällä tahdilla.
Maahanmuuttajien
ympärille kehitettiin myös kokonainen monikulttuuriteollisuus, alkaen
vähemmistövaltuutetuista päätyen kulttuurikoordinaattoreihin. Nämä hyödyttömät
virat vanha vasemmisto loi omille jäsenilleen, jotta he saisivat
hyväpalkkaisia, helppoja ja ikuisia työpaikkoja tarvitsematta kilpailla
työmarkkinoilla. Näissä töissä he ovat yrittävinään sopeuttaa maahanmuuttajia
yhteiskuntaan, mutta todellisuudessa vahvistavat segregoitumista, koska
eiväthän he halua poistaa tarvetta omille viroilleen.
Vanha
vasemmisto rakentaa humanitaarisella maahanmuutolla näennäisdemokraattista
feodaaliyhteiskuntaa, jossa maahanmuuttajien rooli on toimia modernina
maaorjaluokkana, jolta ei tarvita muuta kuin äänet, jotta systeemi ei kaadu.
Sen hyötyjiä on ihan yhtä vähän kuin vanhan oikeistonkin ajamassa
äärikapitalismissa.
Tiukka
maahanmuuttopolitiikka on kaikkien etu
Ainoa
humaani ratkaisu on pitää muuttoliike pienenä. Maahanmuuton koko ei koskaan saa
ylittää yhteiskunnan kykyä integroida tulijoita tehokkaasti. Yhteiskunta pysyy
vakaana, demokraattisena kansalaisyhteiskuntana varmimmin, jos millekään
taholle ei anneta mahdollisuutta hyötyä muuttoliikkeen seurauksista yllä
kuvatuilla tavoilla. Maahanmuuttokriittisyys ei ole ristiriidassa
maahanmuuttajien etujen kanssa, se on heidänkin etujensa mukaista.
On
erittäin tärkeää ymmärtää vanhan oikeiston ja vanhan vasemmiston todelliset
pyrkimykset ylevien julkilausumien takaa. Jotta säilyttäisimme vakaan
keskiluokkaisen yhteiskunnan, ihmisten on äänestettävä kansainvaellusta vastaan.
Erinomainen tiivistys. Vaikka maahanmuuttokriitikot vastustavat usein nimenomaan humanitaarista maahanmuuttoa, ei työperäinenkään maahanmuutto mikään itseisarvo ole. Se on tietysti lähtökohtaisesti hyödyllisempää, mutta senkin suhteen on pidettävä oman maan kansalaisten hyvinvointi etusijalla.
VastaaPoista