Tiukka maahanmuuttopolitiikka on kaikkien etu

Niin kauan kuin Suomessa on ollut poliittisia tahoja, jotka ovat pyrkineet edistämään maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta, on myös pyritty luomaan mielikuvaa, että maahanmuuttopolitiikan kriitikot ovat maahanmuuttajien vastustajia. Se ei pidä paikkaansa. Tiukka maahanmuuttopolitiikka on kaikkien etu, myös maahanmuuttajien. Löysästä maahanmuuttopolitiikasta hyötyvät vain tietyt yhteiskuntaa hyväksikäyttävät tahot.

Yhteiskunta pyörii rajallisilla taloudellisilla resursseilla, joita saadaan lisää vain tuottavilla töillä. Tuottavia töitä eivät tee esimerkiksi kansanedustajat, poliisit, opettajat, lääkärit tai juristit. Vaikka heidän työnsä ovat nykymallisen yhteiskunnan kannalta elintärkeitä, ne eivät kuitenkaan tuota itsessään mitään, mikä ruokkisi ja vaatettaisi tekijänsä ja heidän perheensä. Lisää sairaanhoitajia palkkaamalla ei yhteiskunnalle tule lisää jaettavaa. Resurssimme ovat todellisuudessa hyvin vähäiset, joten niiden jakajien määrä on pidettävä tiukasti kurissa. Myös maahanmuuttajat kärsivät siitä, jos kansainvaellus saa hyvinvointimme jakautumaan liian monille ja siten katoamaan.

Tahot, jotka pyrkivät uskottelemaan maahanmuuttokriitikoiden olevan maahanmuuttajia vastaan, tekevät niin, koska heillä on intressejä hyötyä muiden kustannuksella. Puheet työvoimapulasta, solidaarisuudesta, suvaitsevaisuudesta ja ihmisoikeuksista ovat vain savuverho, jonka taakse he pyrkivät piilottamaan omat poliittiset ja taloudelliset tavoitteensa, jotka muuten eivät saisi yhtään kannatusta. He eivät oikeasti piittaa maahanmuuttajista yhtään, koska heille maahanmuuttajat ovat vain välineitä.

Nämä tahot jakautuvat poliittisiin puolueisiin vanhassa oikeistossa ja vanhassa vasemmistossa. Kutsun niitä vanhoiksi siksi, että enää niissä ei ole jäljellä mitään aatteellisuutta. Niille ihmisten hyvinvoinnista huolehtiminen ei ole päämäärä sinänsä, vaan edellytys, joka on jotenkuten täytettävä, jotta heillä olisi mahdollisuus edistää henkilökohtaisia päämääriään.

Vanha oikeisto

Plutokraattien rakkikoira Juhana Vartiainen vaatii Suomea lisäämään maahanmuuttoa perustellen epämääräisillä taloudellisilla syillä. Logiikka ontuu, koska Vartiainen ei puhu päämääristään rehellisesti. Ei hänen tarkoituksensa ole edistää Suomen kansantaloutta tai suomalaisten hyvinvointia. Hän pyrkii tuomaan Suomeen ulkomailta jättiläismäisen proletariaatin, jonka läsnäolo lisäisi työvoiman tarjontaa ja polkisi työn hintaa. Se johtaisi korkeisiin palkkoihin tottuneen suomalaisen työväestön syrjäytymiseen työmarkkinoilta. Voiton keräisivät työnantajat, jotka saisivat yksinkertaisella toimenpiteellä palautettua yhteiskunnan samaan tilaan kuin aikana ennen hyvinvointivaltiota. Silloin väestön valtaosa eli liki täydellisessä riippuvaisuudessa työnantajiinsa. Tottahan talouseliitille kelpaisi paluu siihen malliin, koska se sysäisi kaiken vallan heille.

Monikulttuurisuudessa sama talouseliitti näkee mahdollisuuden sementoida valtansa ikuisiksi ajoiksi. Hyvinvointivaltiot syntyivät juuri kansallisvaltioissa siksi, että yhteisen kulttuurin, kielen ja kansallisen identiteetin jakavat kansalaiset kykenivät organisoitumaan ja vaatimaan talouseliittiä hyväksymään tulo- ja varallisuuseroja pienentävät toimenpiteet. Monikulttuurisessa yhteiskunnassa ei olisi tällaisen organisoitumisen vaaraa. Talouseliitti voisi pyrkiä hajota ja hallitse -taktiikalla ylläpitämään kansanryhmien välistä loppumatonta konfliktia, joka ehkäisisi sen omaan asemaan kohdistuvat hyökkäykset.

Laajamittaisen työperäisen maahanmuuton edistäminen on äärikapitalistisen yhteiskuntamallin rakentamista. Sen häviäjiä ovat kaikki, jotka eivät kuulu vain rahasta ja vallasta kiinnostuneeseen yläluokkaan.

Vanha vasemmisto

Hyvinvointivaltion rakentaminen teki kiihtyvässä tahdissa sen rakentajaa yhä tarpeettomammaksi. Työväenaate lähti vilpittömästä halusta parantaa yhteiskunnan heikoimpien asemaa, mutta työväenpuolueiden institutionalisoituessa katosivat niiden pyyteettömät pyrkimykset. Valta-asemiin takertuneet puolue-eliitit alkoivat etsiä mahdollisuutta säilyttää asemansa siitä huolimatta, että työväestö ei ollut enää riippuvainen työväenpuolueista.

Vanha aate heikommista huolehtimisesta laajennettiin koskemaan koko ihmiskuntaa. Länsi-Euroopan maat avasivat rajansa kolmannesta maailmasta tuleville muuttajille, joille vanha vasemmisto sitten ryhtyi tarjoamaan sosiaalipalvelujaan. Se ei heitä haitannut, että maailman kärsimyksen vähentämisessä köyhien siirtäminen rikkaisiin maihin on yksi tehottomimmista keinoista, koska todellinen pyrkimys ei koskaan ollut poistaa kärsimystä. Kolmannen maailman muuttajat säilöttiin suurkaupunkien slummeihin, joissa heistä tehtiin riippuvaisia julkisista tulonsiirroista. Kun työväestö ei enää ollut riippuvainen vanhasta vasemmistosta, uusi ulkomainen proletariaatti tehtiin uudeksi, uskolliseksi vaalikarjaksi, jonka on toimeentulonsa vuoksi pakko äänestää vasemmistoa. Slummeista tuli vanhan vasemmiston äänestäjäreservaatteja, joissa vanhan vasemmiston asemaa pönkitettiin, samalla kun kantaväestö hylkäsi vanhaa vasemmistoa jatkuvasti kiihtyvällä tahdilla.

Maahanmuuttajien ympärille kehitettiin myös kokonainen monikulttuuriteollisuus, alkaen vähemmistövaltuutetuista päätyen kulttuurikoordinaattoreihin. Nämä hyödyttömät virat vanha vasemmisto loi omille jäsenilleen, jotta he saisivat hyväpalkkaisia, helppoja ja ikuisia työpaikkoja tarvitsematta kilpailla työmarkkinoilla. Näissä töissä he ovat yrittävinään sopeuttaa maahanmuuttajia yhteiskuntaan, mutta todellisuudessa vahvistavat segregoitumista, koska eiväthän he halua poistaa tarvetta omille viroilleen.

Vanha vasemmisto rakentaa humanitaarisella maahanmuutolla näennäisdemokraattista feodaaliyhteiskuntaa, jossa maahanmuuttajien rooli on toimia modernina maaorjaluokkana, jolta ei tarvita muuta kuin äänet, jotta systeemi ei kaadu. Sen hyötyjiä on ihan yhtä vähän kuin vanhan oikeistonkin ajamassa äärikapitalismissa.

Tiukka maahanmuuttopolitiikka on kaikkien etu

Ainoa humaani ratkaisu on pitää muuttoliike pienenä. Maahanmuuton koko ei koskaan saa ylittää yhteiskunnan kykyä integroida tulijoita tehokkaasti. Yhteiskunta pysyy vakaana, demokraattisena kansalaisyhteiskuntana varmimmin, jos millekään taholle ei anneta mahdollisuutta hyötyä muuttoliikkeen seurauksista yllä kuvatuilla tavoilla. Maahanmuuttokriittisyys ei ole ristiriidassa maahanmuuttajien etujen kanssa, se on heidänkin etujensa mukaista.

On erittäin tärkeää ymmärtää vanhan oikeiston ja vanhan vasemmiston todelliset pyrkimykset ylevien julkilausumien takaa. Jotta säilyttäisimme vakaan keskiluokkaisen yhteiskunnan, ihmisten on äänestettävä kansainvaellusta vastaan.